Lauri Ihalainen: Uusi suunta työpolitiikkaan – turvan nakertamisesta työntekijöiden työllistävyyden tukemiseen

Ajankohtaista 10:45

Lauri Ihalainen

Ripeä talouskasvu, viennin veto, investointien virkoaminen Suomessa, Euroopan keskuspankin rahapolitiikka sekä tehdyt työmarkkinaratkaisut ovat johtaneet myös työttömyyden alentumiseen. Hallituksen työllisyyspolitiikaksi naamioidut leikkaukset uhkaavat kuitenkin pidemmällä aikavälillä sekä Suomen työvoimapalvelujen tuotantoa että työmarkkinoiden tasapainoa ja luottamussuhdetta.

Hallituksen tarmokkuus on keskittynyt siihen, että palkansaajien turvaa työttömänä ja työssä heikennetään. Työttömyyden aikaista turvaa leikataan, aktiivimalli 1:stä on tullut leikkurilaki ja aktiivimalli 2 työllisyysvaikutuksiin ei taida uskoa edes hallitus. Työttömien määräaikaishaastattelut ovat sinänsä hyvä asia, mutta resurssien puutteessa puolelle työttömistä niitä ei edes olla tehty ja niistä taidetaan luopua.

Hallituksen esitys heikentää nuorten määräaikaisuuden perusteita ja viedä irtisanomissuoja alle 20 hengen yrityksissä työskenteleviltä murentaa työsuhdeturvaa. Esitykset eivät täytä yhdenvertaisuuden periaatteita. Ikä ja yrityskoko ei ole oikea tapa työsuhde-ehtojen rakentamiselle. Viisas hallitus ei tällaisia esityksiä tuo eduskuntaan. Hallitus tuntuu suhtautuvan välinpitämättömästi siihen, että mm. nämä sen esitykset rapauttavat yhteistyö- ja luottamussuhdetta työmarkkinatoimijoihin. Suomi tarvitsee toimivaa yhteistyö- ja sopimusyhteiskuntaa. Edes työnantajat eivät ole innostuneita hallituksen kotkotuksista.

Kaiken kukkuraksi sote- ja maakuntahankkeen osana hallituksen kasvupalveluesitykset edellyttävät työvoimapalvelujen yksityistämistä ja kuntien edellytyksiä toteuttaa työllistämistoimia ajetaan vaikeuksiin. Tähän ei olisi varaa, sillä kuntien panostukset työllisyyden hoitamiseen ovat vuositasolla yli miljardi euroa ja hallituksen maakuntamallissa maakuntiin siirtyisi työllisyystarpeisiin vain n. 600 miljoonaa, jos sitäkään. Mikään ei takaa, että maakuntatasolla työllistämiseen ja koulutukseen tulee riittävästi rahoitusta. Hallitus ajaa alas tulokselliset kuntavetoiset työvoima- ja yrityspalvelut mm. Pirkanmaalla.

Hallituksen toimet herättävät monia kysymyksiä ja johtopäätöksiä:
– Hallituksen työllisyyden tuottamisen lääkitys keskittyy turvaa heikentämällä työvoiman tarjonnan lisäämiseen, ja vähemmän siihen, miten työttömät saavat sopivaa ja ulottuvilla olevaa työtä.

– Kannustaminen ja tukeminen omatoimisessa työnhaussa on tärkeää, mutta ei ole oikein, että vastuu työllistämisestä syyllistävässä sävyssä sysätään työttömien vastuulle – ja työnantajat ja yhteiskunta pyritään ulkoistamaan omista vastuista.

– Hallituksen yksittäiset esitykset eivät muodosta selkeää toisiinsa limittyvää kokonaisuutta. Työttömän on mahdotonta pysyä mukana suorittaakseen velvoitteensa ja saadakseen oikeutensa. Toimista tulee sekavia ja ne lisäävät byrokratiaa. Kysymys kuuluu, hallitseeko näiden esitysten kokonaisuutta kukaan ja missä viipyvät vaikuttavuusarviot?

– Kapeista yksittäisistä heikennyksistä tulee siirtyä työpolitiikkaan, jossa rakennetaan toisiaan tukeva uudistus työn, toimeentulon, sosiaaliturvan ja osaamisen vahvistamiseen ja työvoiman kohtaanto-ongelman ratkaisuun. Työttömyysturvakin edellyttää kokonaisuudistumista eikä yksittäisiä leikkauksia.

– Olennaista on, että työmarkkinoiden joustavuutta tuetaan aidosti varmistamalla, että työntekijät voivat siirtyä työstä toiseen ja että nuoret pääsevät työmarkkinoille. Tarvitaan iso jatkuvan oppimisen ja ammatillisen aikuiskoulutuksen reformi. Työllistämispolitiikassa on ymmärrettävä, että koulutus ja kattava työttömyysturva antavat ihmiselle mahdollisuuksia ottaa riskejä ja siirtyä työstä toiseen ja uuteen työhön.

– Kun nuoria ikäluokkia tulee työmarkkinoille vähemmän kuin iäkkäitä samanaikaisesti siirtyy työuran toisesta päästä eläkkeelle, tulevat osaavan työvoiman markkinoilla pärjäämään ne yritykset ja työpaikat, jotka panostavat henkilöstönsä osaamiseen ja työhyvinvointiin ja tukevat maahanmuuttaneiden koulutusta ja työllistymistä.

– Ne yritykset, jotka oivaltavat toteuttaa joustavia työ- ja työmarkkinajärjestelyitä ja jotka mahdollistavat työn ja muun elämän tasapainoiseen toteutumiseen pärjäävät tulevaisuudessa työvoiman saatavuudessa. Perheystävälliset työpaikat kiinnostavat myös osaavaa työvoimaa.

Seuraavan hallituksen yksi keskeisistä tavoitteista on oltava kokonaisvaltaisen työpoliittisen suunnitelman luominen. Tämän kokonaisvaltaisen työpoliittisen ajattelun olisi hyvä alkaa jo tämän hallituksen toimesta sen sijaan, että se tuo eduskuntaan yksittäisiä, työntekijöiden sopimusturvaa heikentäviä ja työllisyysvaikutuksiltaan heikkoja lainsäädännön palasia.