Kuusiola, Attac: Voiko nykyinen talousjärjestelmä ratkaista globaalit ongelmat?

Ajankohtaista, Periaatetyöryhmän blogi 16:00

Voiko nykyinen talousjärjestelmä ratkaista globaalit ongelmat?

Nykyisen talousjärjestelmän suurin ongelma on, että se ei huomioi lainkaan globaaleja ongelmia. Talouskasvusta ja hintavakaudesta on tullut nykyisen talousjärjestelmän ensisijainen tavoite, jolloin ihmisten hyvinvointi ja ekologinen kestävyys ovat toisarvoista. Ekologisen kestävyyden “unohtaminen” talousjärjestelmästä uhkaa koitua ihmiskunnan kohtaloksi, jos ongelmaan ei puututa pikaisesti. Valitettavasti suurin osa taloustieteilijöistä ja muiden yhteiskuntatieteiden asiantuntijoista on valjastettu nykyisen järjestelmän puolustamiseen ja ylläpitämiseen.

Nykyisen ekologinen kriisin syynä on nykyinen talousjärjestelmä, joka perustuu luonnonvarojen kestämättömään käyttöön ja voiton tavoitteluun ulkoistamalla negatiiviset vaikutukset kuten päästöt. Talousjärjestelmässä ja useissa maissa vallitsevassa talousajattelussa talouskasvu on otettu yhteiskuntaa ohjaavaksi tekijäksi. Talouskasvu on taas kytketty elintason kasvuun, joka on otettu suurimmassa osassa maista yhteiskunnan ykköstavoitteeksi. Yksi tärkeä pohdittava asia onkin, onko ekologinen kriisi mahdollista ratkaista vallitsevassa elintason kasvua ihannoivassa talousjärjestelmässä. Talousjärjestelmän muuttaminen kertarykäisyllä ei ole realistista. Kysymys onkin milloin nykyinen järjestelmä on enää nykyinen?

Tärkeimpänä tekijänä tulee olemaan nykyisen talousjärjestelmän muuttaminen niin, että se mahdollistaisi sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden globaalissa mittakaavassa. Tämä vaatisi talousjärjestelmän pelisääntöjen muuttamista niin, että se on reilu kaikille maailman ihmisille ja luonnolle. Tarvitaan lisää globaalia sääntelyä, joka huomioi ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden. Tässä tärkeänä tekijänä on tuonnin ja viennin päästöjen ja ihmisoikeusvaikutusten huomioiminen elinkeinopolitiikassa.Yhtenä ratkaisuna voisi olla velvoittaa yritykset huomioimaan toimintansa globaalit vaikutukset. Nämä ovat kuitenkin vasta ensi askeleita. Todellinen ratkaisu löydetään vasta silloin, kun talouden pelisäännöistä päätetään oikeudenmukaisesti kaikkien maiden ja maanosien yhteisellä päätöksellä. Tämä vaatisi kuitenkin myös merkittäviä institutionaalisia muutoksia maailmanpolitiikkaan.

Ekologisen kriisin yksi ratkaisu voisi olla reaalitalouden sääntöjen ottaminen talouden ohjauskeinoksi. Tällöin talouskasvu rajattaisiin tuottavuuden tasolle. Taloudesta tulisi poistaa erilaiset finanssitalouden markkinatuotteet kuten johdannaiset, jotka ovat yksi merkittävä tekijä markkinoiden epävakaudessa. Tällöin talouskasvu perustuu todelliselle kehitykselle eikä katteettomille lupauksille kehityksestä.Tämän lisäksi tarvitaan taloudellista ohjausta, jossa päästöille tulee aiheutetun haitan suuruinen hinta.

Nyky-yhteiskunnassa työllisyys on vahvasti kytköksissä talouskasvuun, joka on taas kytköksissä kulutukseen sekä köyhempien maiden resurssien hyväksikäyttöön. Kulutus on vahvasti kytköksissä päästöjen kasvuun, koska kulutuksen ja päästöjen irtikytkentä on erittäin haastavaa. Useat asiantuntijat ovat myös sanoneet irtikytkennän olevan mahdotonta nykyisessä talouskasvua ihannoivassa talousjärjestelmässä. Tällä hetkellä päästövähennystoimet valitaan talousajattelu edellä eli valitaan sellaiset keinot, jotka eivät ole ristiriidassa vallitsevan talousajattelun kanssa. Tämän vuoksi materiaalisen kulutuksen vähentämiseen ei ole haluttu puuttua, vaan sitä on oikeastaan lisätty veronkevennyksin. Päästökauppa on yksi markkinatalouden mekanismi, jonka uskottiin ohjaavan markkinoita kestävämmälle pohjalle. Tämäkään ohjauskeino ei kuitenkaan ole toiminut, koska päästöille muodostunut hinta on liian alhainen ohjatakseen markkinoita. Tämä kaikki osoittaakin, että ilmastonmuutoksen torjunta ei tule onnistumaan markkinaehtoisesti, vaan se vaatii tiukempaa sääntelyä.

Eriarvoistuminen on kytköksissä vallitsevaan talousajatteluun, joka pohjautuu useille kiistanalaisille talousteorioille. Yksi keskeinen vallitsevaa talousajattelua ohjaava talousteoria on suhteellisen edun teoria, jonka mukaan maiden ja ihmisten erikoistuminen heidän parhaiten hallitsemaansa osaamiseen hyödyttää pitkällä tähtäimellä kaikkia. Samaan teoriaan pohjautuu ajattelumalli, jonka mukaan jokainen maa erikoistuu tuottamaan ja viemään niitä hyödykkeitä, joiden tuotannossa maa on tehokkaimmillaan. Useat länsimaat ovat saavuttaneet tuotannon tehokkuutensa ensin suojaamalla tuotantonsa kilpailulta ja avanneet markkinat vasta, kun oma tuotanto on ollut tarpeeksi vahvaa kilpailulle. Köyhille maille tätä ei ole sallittu, vaan ne on pakotettu avaamaan markkinoita, vaikka niiden oma tuotanto on liian heikkoa kilpailemaan kehittyneiden maiden tuotannon kanssa. Tämä on johtanut siihen, että länsimaat tuottavat arvokkaimmat hyödykkeet ja köyhemmät maat toimivat enimmäkseen rikkaiden maiden resurssivarastona. Tämän lisäksi länsimaat suojaavat edelleen joitain aloja, kuten maataloutta, erilaisilla tuilla ja tulleilla, mikä heikentää köyhempien maiden mahdollisuuksia kilpailla edes heidän omilla vahvuusalueillaan.

Näin ollen suhteellisen edun teoria on osoittautunut paikkaansa pitämättömäksi, minkä takia suurin hyöty on valunut vain pienelle osalle ihmisistä ja maista. Samanlaiseen teoriaan perustuu myös ajattelu, jonka mukaan rikkaille annetut etuudet valuvat myös köyhempien käytettäväksi. Tämäkään teoria ei ole ole pitänyt paikkaansa vaan useissa maissa rikkaimman kymmenyksen varallisuus on kasvanut huomattavasti muita nopeammin.  Siksi ainoa kestävä ratkaisu olisi rikkaimpien varallisuuden alentaminen, mutta sitä hillitsee pelko rikkaiden muuttamisesta ulkomaille. Rikkaiden verotulot ovat tärkeä valtion tulonlähde, minkä vuoksi rikkaiden muuttamisella olisi vaikutusta valtion tuloihin. Usein myös tuodaan esille rikkaiden jo nyt korkeaa tuloveroastetta. Tämä on sinänsä totta, mutta samanaikaisesti rikkaiden pääomatuloja verotetaan hyvin kevyesti. Näin ollen rikkaiden varallisuuden alentaminen tulisi toteuttaa ensisijassa pääomaverotusta uudistamalla. Uskoisin, että rikkaillekin vakaa yhteiskunta on kuitenkin tärkeämpi arvo, kuin alhaisen verotuksen tuomat taloudelliset hyödyt.

Talousjärjestelmän muuttaminen vaatii myös työn uudelleen järjestämistä, jotta ihmiset vapautuvat nykyisistä kestämättömistä työpaikoista hyvinvointia sekä ekologista kestävyyttä edistäviin työpaikkoihin. Tämän mahdollistamiseksi tulisi kaikkien toimeentulo saada turvattua esimerkiksi perustulon avulla.

Lisäksi talouskasvun ensijako pitää laatia uusiksi niin, että ensin rahoitetaan heikoimmassa asemassa olevien sosiaalipalvelut, tulonsiirrot köyhemmille maille sekä investoinnit ilmastonmuutoksen hillintään. Vasta tämän jälkeen ruvetaan jakamaan jäljellä olevia varoja. Myös kansainvälisen kaupankäynnin ja politiikan säännöt sekä organisaatiot tulisi uudistaa niin, että köyhimmillä mailla on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet kansainvälisessä politiikassa. Uudistuksen rahoittamisessa keskeistä on kansainvälisen verojärjestelmän luominen, jossa pääpaino olisi erityisesti pääomatulojen verotuksen kiristämisessä.

Jos kaikki tämä on mahdollista nykyisessä talousjärjestelmässä -mainiota. Jos ei, pahoin pelkään, että mitkään teknologiset mullistukset eivät tule maailmaa pelastamaan. Suurimman muutoksen pitää tapahtua kuitenkin ihmisten mielissä, jotta uskalletaan luopua vanhasta ja antaa tilaa uudelle. Jokainen voi vaikuttaa kestävämmän maailman rakentamiseen luopumalla oman edun tavoittelusta ja vaatia päättäjiltä globaalia vastuuta eikä vain oman äänestäjäkunnan etujen puolustamista.

Timo Kuusiola
Hankekoordinaattori
Attac ry
Vieraileva kirjoittaja