Kansainvälinen julkilausuma: Turvallisempi yhteistyön maailma

Ajankohtaista 16:15

Joensuun puoluekokous

1. Yhteistyövarainen turvallisuus

Suomen turvallisuus perustuu yhä enemmän yhteistyöhön muiden kansakuntien ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Globaalin järjestelmän uhkakuvat ovat muuttuneet kylmän sodan asetelmasta. Uusia uhkia ovat mm. terrorismi ja erityisesti joukkotuhoaseiden päätyminen terroristien ulottuville.

Ilmaston muutokseen liittyvät luonnonolosuhteiden muutokset luovat kasvavaa painetta
hallitsemattomiin väestöliikkeisiin. Globaali köyhyys ja epätasa-arvoisuus uhkaavat
kansainvälistä turvallisuutta ja globaali vuorovaikutus luo mahdollisuuden myös kasvaviin kansaterveydellisiin riskeihin kuten pandemioihin.

Laajan turvallisuuden ajattelun mukaisesti Suomen tulee olla aktiivinen köyhyyden vastaisessa työssä ja muissa kehityspoliittisissa ponnisteluissa, taloudellisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisessä, kansainvälisessä kriisinhallinnassa, ydinaseiden leviämisen ehkäisyssä, aseidenriisunnassa, kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämisessä sekä ilmastonmuutoksen, ekokatastrofien ja terrorismin torjunnassa. Turvallisuus pohjautuu viimekädessä luottamukseen, joka on kaiken yhteistoiminnan perusta. Tätä perustaa on kaikessa turvallisuusyhteistyössä tuettava.

Suomelle pohjoismainen yhteistyö on luonteva toimintakenttä. Pohjoismaisesta ajattelusta ja käytännöistä alkunsa saanut hyvinvointivaltiomalli on laajasti osoittanut olevansa tehokas mahdollisuuksien ja oikeudenmukaiseen elämän luomisessa. Tämän mallin perustalle voidaan rakentaa myös tulevaisuuden hyvinvointi. Nyt Suomelta tarvitaan uutta aktivoitumista.

Seuraavan hallituskauden yksi prioriteetti tulee olla pohjoismaisen yhteistyön
uusi syventäminen yhdessä muiden alueen toimijoiden kanssa.
Suomen turvallisuuspoliittinen tilanne on vakaa. Maamme itsenäisyyttä tai alueellista koskemattomuutta vastaan ei ole näköpiirissä uhkia.

Suomen turvallisuuteen vaikuttaa lähialueidemme kehityksen ohella myös se mitä maailmassa laajasti ottaen tapahtuu. Euroopan muutos kylmän sodan jälkeen on ollut nopea ja poistanut suoran sotilaallisen vastakkainasettelun, vaikkakaan ei kaikkia eturistiriitoja ja niiden mukanaan tuomaa jännitettä.

Suomi on mukana YK:n piirissä tapahtuvassa yhteistyössä, Etyjin toiminnassa, Euroopan
unionin tiivistyvässä turvallisuus- ja puolustusyhteistyössä, nopeasti kehittyvässä pohjoismaisessa puolustusyhteistyössä ja käytännönläheisessä rauhankumppanuusyhteistyössä Naton kanssa. Lähtökohtamme on, että Suomi huolehtii itse alueensa puolustamisesta voimankäyttöä tai sillä uhkaamista vastaan. SDP ei pidä Suomen Nato-jäsenyyttä ajankohtaisena tulevallakaan vaalikaudella.

Suomen puolustuspolitiikan tehtävä on tukea ulkopolitiikkaa ja varmistaa valtiollisen itsenäisen toiminnan edellytykset sekä osallistua kansainväliseen kriisinhallintaan.
Yleinen asevelvollisuus on toiminut Suomen puolustuksen kivijalkana. Korkean koulutustason maassa se on tarjonnut motivoituneen ja osaavan joukon puolustusvoimien palvelukseen.

Myös kriisinhallintatehtäviin osallistuvat vapaaehtoiset on voitu rekrytoida varusmiespalveluksen suorittaneista. SDP ei pidä mahdollisena ammattiarmeijaan siirtymistä Suomessa.

Iso kysymys on, ovatko tulevat ikäluokat valmiita edelleenkin valitsemaan varusmiespalveluksen tai siviilipalveluksen nykyisessä laajuudessa. SDP esittää, että tulevalla vaalikaudella tehdään laaja ja perusteellinen selvitys koko ikäluokkaa koskevasta kansalaispalveluksesta, sen tarpeista ja toteuttamismahdollisuuksista.

2. Aseidenriisunta

SDP korostaa aseidenriisunnan merkitystä. Suomen on toimittava aktiivisesti sekä Euroopan unionin että YK:n piirissä aseidenriisunnan edistämiseksi. Erityisesti on panostettava pienaseiden määrän radikaaliin vähentämiseen. Niiden käyttö maailman kriisipesäkkeissä on pahin jatkuvasti ihmisuhreja tuottava ongelma. Myös EU:n vahvoin toimin on panostettava asekaupan valvontaan ja rajoittamiseen sekä ennaltaehkäistävä aseiden salakuljetusta.

Suomen tavoitteena on ydinaseeton maailma. Siihen pyrittäessä Yhdysvaltojen ja Venäjän strategisten ydinaseiden aseidenriisuntaprosessia on jatkettava ja ulotettava se myös taktisiin ydinaseisiin. IAEA:n asemaa, tarkistusvaltuuksia ja resursseja on vahvistettava.

Ydinsulkusopimus on saatettava voimaan ja ydinsulkusopimuksen ulkopuoliset maat, kuten Intia, Israel, Pakistan ja Pohjois-Korea on saatava sen piiriin. Globaalit varustelumenot ovat jatkuvasti kasvaneet. Maailman talous on taantumassa ja
monet kansalaisten arjen hyvinvoinnin ongelmat ovat ratkaisematta. Tavoitteemme on
varustelumenojen jäädytys ja niiden saattaminen vähenevälle kasvu-uralle. Vapautuvat
resurssit voidaan suunnata hyvinvointia lisääviin ja köyhyyttä vähentäviin tuottavampiin
investointeihin kuten koulutukseen, hyvinvointipalvelujen kehittämiseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä ympäristöinvestointeihin.

3. Globalisaatio, sen hallinta ja YK

Globalisaatio on moniulotteinen prosessi, joka on tuottaa yksilöille ja yhteisöille sekä hyötyjä että haittoja. Globalisaatio tarjoaa kasvavia edellytyksiä yksilöiden ja kulttuurien välisen vuorovaikutuksen sekä kaupan kasvuun. Kehittyvän teknologian ja tietotaidon globaali leviäminen luo myös hyvinvoinnin kasvattamisen edellytyksiä. Näiden hyötyjen saavuttamisen kääntöpuolena on ollut mahdollisuuksien epätasainen jakautuminen sekä valtioiden kesken että yksilöiden välillä.

Muutos kansainvälisessä kauppajärjestelmässä on voimistumassa. Nousevat uudet taloudet,  kuten Kiina, Intia ja Brasilia ovat saamassa yhä merkittävämmän aseman markkinoilla, mutta niillä ei ole vastaavaa asemaa kansainvälisiissä instituutioissa kuten IMF:n päätöksenteossa.

Myös Afrikan kehitys ansaitsee erityisen huomiomme. Kehittyvien maiden
onkin tulevaisuudessa saatava niille kuuluva asema kansainvälisissä taloudellisissa instituutioissa.

Globaalitaloudessa rahoitusmarkkinasääntely on ollut riittämätöntä. Epätasapaino keskeisten kansantalouksien välillä on kasvanut sekä yhteiskuntien sisäinen eriarvoistuminen on voimistunut. Tulevina vuosina globaalissa taloudessa on huolehdittava hyvinvointierojen kaventamisesta tasaisemman tulonjaon kautta. Hyvinvointivaltiota tarvitaan paitsi globalisaation riskien yhteiseen ja oikeudenmukaiseen jakamiseen, myös taloudellisen menestymisen
varmistamiseen.

Yhteisen turvallisuuden, ekologisen tasapainon, köyhyyden ja väestönkasvun kasvavat
haasteet sekä valtioiden kaventunut liikkumavara taloudessa, ovat osa globalisaation ilmenemistä.

Tavoitteena on globalisaation haittojen hillitseminen ja hyötyjen jakaminen
tasa-arvoisemmin ja oikeudenmukaisemmin. Näin globalisaatio voidaan saada taloudellisesti, sosiaalisesti sekä ekologisesti kestävälle uralle. Tarvitsemme uutta yhteistyötä, suurempaa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, enemmän sääntelyä sekä lisää globaalia demokratiaa ja laajempaa kansalaisten osallistumista, jotta globaalitalous voi tuottaa hyvinvointia yhä useammalle kestävällä ja vakaammalla tavalla.

Tarvitsemme toimivan YK:n. Yhdistyneillä Kansakunnilla ja sen erityisjärjestöillä tulee
edelleen olla kansainvälisinä instituutioina keskeinen rooli. YK:n toiminta on tehostettava ja sen turvallisuusneuvosto uudistettava. Finanssikriisin jälkeen ns. G-20 maaryhmä vahvisti rooliaan päätöksiin kykenevänä kansainvälisenä foorumina. G-20:n ongelmana on siihen liittyvä legitimiteettivaje. Tilanteen korjaamiseksi on G-20:n ja YK:n turvallisuusneuvoston reformit on yhdistettävä. YK:n turvallisuusneuvostoa on laajennettava viidellä uudella pysyvällä, mutta veto-oikeudettomalla jäsenellä, joista ensisijaisia ehdokkaita ovat Brasilia, Japani, Intia, Etelä-Afrikka ja Saksa. Samalla vaihtuvien jäsenten määrää tulee lisätä. Suomen jäsenyys YK:n turvallisuusneuvostossa kaudella 2013–2014 olisi tärkeä edistysaskel. SDP edistää jäsenyyttä kansainvälisen verkostonsa kautta.

4. Kehityspolitiikka

Talous-, ruoka- ja ilmastokriisit sekä väestönkasvu ovat aiheuttaneet inhimillisen katastrofin monessa kehitysmaassa. Muuttoliikkeet kehitysmaista ovat kasvaneet. Väestön kasvu ja väestön tasaiseen jakautumiseen liittyvät kysymykset ovat yksi ihmiskunnan tulevaisuuden kohtalon kysymyksistä. Kehitysyhteistyötä tarvitaan enemmän kuin koskaan juuri nyt. Kehityspoliittisista sitoumuksista on tärkeää pitää kiinni. YK:n vuosituhattavoitteet, kuten lukutaidon lisääminen ja köyhyyden puolittaminen on saavutettava aikataulussaan.

Kaikkien väestöryhmien terveydentilan kohentaminen luo kestävät edellytykset kaikelle
kehitykselle. Maailmassa on kuitenkin edelleen alueita, joissa myös humanitaarinen hätätila on jatkuvasti käsillä. Koulutukseen ja naisten ja lasten aseman parantamisen kehitysyhteistyöprojektit ovat tehokkaimpia hyvinvoinnin kasvun luojia ja köyhyyden vähentäjiä. Niihin sijoittaminen myös jatkossa on tärkeää. Kehitysmaille suunnattava ilmastorahoitus ei saa vähentää muihin kehitysyhteistyöprojekteihin käytettäviä resursseja ja eri alueiden rahoituspäätösten on oltava keskenään läpinäkyviä ja eroteltavissa. Vahvistamalla demokratiaa, lisäämällä osallistumismahdollisuuksia sekä kasvattamalla hyvää hallintoa luodaan kestävää kehitystä. Naisten aseman vahvistamista konfliktien ehkäisyssä, ratkaisemisessa ja rauhanprosesseissa
on YK:n päätöslauselma 1325 mukaisesti vahvistettava. Suomen tulee
YK:n aktiivisena toimijana ajaa vastaavaa hanketta nuorten osalta. Erityisesti kasvava
nuorisotyöttömyys maailmassa lisää konfliktiriskiä.

Suomen nykyhallituksen tekemät kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauspäätökset ovat
olleet vastuuttomia. Nykyistä laajempaa pakolaiskulujen kirjaamista osaksi kehitysapua ei myöskään voi hyväksyä. Kehitysyhteistyön laadun kannalta on tärkeää, että kehitysavun määrärahat kasvavat tasaisesti ja ennustettavasti. Suomen on saavutettava YK:n asettaman 0,7 prosentin bruttokansantuotetavoitteen vuoteen 2015 mennessä. SDP esittää, että syksyllä 2010 on laadittava yli vaalikauden menevä kaikkien suomalaisten puolueiden sopimus tämän 0,7 % BKT-tavoitteen saavuttamiseksi tässä aikataulussa.

5. Venäjä

Venäjä on Suomelle tärkeä naapurimaa ja kauppakumppani. Taloudellinen yhteistyö maiden ei toimijoiden välillä luo kansatalouksille kasvupotentiaalia mm. energiaan, sen käyttöön ja tehokkuuteen liittyvissä hankkeissa. Suomen Venäjä-suhteeseen tulee panostaa enemmän. EU-Venäjä -politiikkaa on vahvistettava ja yhtenäistettävä.
Suomen on voimistettava omia kahdenvälisiä Venäjä-suhteitaan kansalaisyhteiskunnan eri tasoilla. Suomalaiset toimijat voivat olla myötävaikuttamassa Venäjän modernisaatioprosessiin tarjoamalla tietotaitoa pohjoismaisesta hyvinvointimallista ja sen toimintamuodoista sekä erilaista sosiaalisista innovaatioista ja käytänteistä.
Venäjä pyrkii kasvattamaan jalostusastetta teollisuudessaan ja rakentamaan uusia taloudellisia tukijalkoja energiasektorin rinnalle. Suomalaiselle osaamiselle on suuri potentiaali esimerkiksi Venäjän logistiikka-osaamisen kehittämisessä. Suomen yrityselämälle on kokonaisuutena avautumassa suuria mahdollisuuksia, joita valtiovallan tulee edistää aktiivisella Venäjä-politiikalla.

Suomelle on jatkossakin tärkeää seurata Venäjän kehitystä ja toimia myötävaikuttajana
sen kehityksessä kohti modernia, demokraattista ja moniarvoista eurooppalaista oikeusvaltiota.

Seuraavan hallituskauden alussa Suomen on laadittava nykyistä Venäjä-toimintaohjelmaa
konkreettisempi aikataulutettu Venäjä-poliittinen ohjelma, jonka toteutumista tulee seurata vuosittain.

6. Arktiset alueet

Maapallon pohjoisilla alueilla on käynnissä nopea ympäristöllinen muutos. Sen seurauksena arktisten alueiden profiili ja luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvät intressit vahvistuvat.

Kulkureittien kuten koillisväylän avautuminen luo kasvavia mahdollisuuksia taloudelliseen toimintaan lähivuosien ja vuosikymmenten aikana. Myös alueen turvallisuuspoliittinen merkitys kasvaa. SDP:n mielestä Suomen on oltava arktisen alueen kehittämisessä aktiivinen ja aloitteellinen.

Seuraavan hallituksen ulkopolitiikan yksi päätavoitteista tulee olla arktisten alueiden
ohjelman tekeminen heti vaalikauden alussa ja aktiivinen toiminta sekä EU:n puitteissa
että alueella vaikuttavien valtioiden kanssa. Arktisen neuvoston toiminnassa on nyt oikea aika avata uusi voimakkaampi vaihe.

Arktisen alueen hyödyntämisessä on otettava tulevaisuudessakin huomioon alueen luonnon ja lajien poikkeuksellisen haavoittuva asema sekä kiinnitettävä erityistä huomiota luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen alueella. Meidän tulee käydä rakentavaa keskustelua alkuperäiskansojen kanssa toiminnan rajoista ja arktisen alueen ihmisten tulee olla toiminnan keskiössä ja kumppaneina.

7. Monipuolistuvaan kriisinhallintaan

Kriisinhallinta ja rauhanturvaamistoiminta ovat osallistumista yhteiseen taakan kantoon
globaalin vakauden takaamiseksi. Sen perusteena on yhteinen vastuu ihmisoikeuksien,
turvallisen elinympäristön ja kehitysmahdollisuuksien takaamisesta kaikille maailman kansalaisille. Osa tämän toiminnan perustaa on myös vastavuoroisuuden periaate, joka lisää jokaisen mukana olevan kansakunnan pitkän aikavälin turvallisuutta. On aina kalliimpaa hoitaa sodan jälkiä kuin ehkäistä niitä. Romahtaessaan heikot valtiot tuottavat pakolaisuutta, epävakautta, terrorismia, köyhyyttä sekä järjestäytynyttä kansainvälistä rikollisuutta.

Suomen on voimistettava aktiivista rauhanvälitystoimintaa presidentti Martti Ahtisaaren
toiminnan pohjalta. Suomi on osana kansainvälistä yhteisöä, YK:n pyynnöstä, kantamassa vastuuta myös Afganistanin tilanteen vakauttamisessa. Afganistanin tilanteen kestävä vakaus edellyttää afganistanilaisten omaa kasvavaa vastuuta alueen turvallisuudesta ja kehityksestä.

Tavoite on Afganistanin rauhanomaisen kehityksen luominen afgaaniyhteiskunnan
sisäistä vuoropuhelua lisäämällä. Kansainvälisen tuen turvin on vahvistettava hyvää
hallintoa ja kansalaisyhteiskuntaa. Afganistanin tilanteeseen ei löydy ratkaisua pelkästään sotilaallisin keinoin. EU:n ja koko kansainvälisen yhteisön on lisättävä rauhanponnisteluja Afganistanin ja Pakistanin alueella. Suomen on tehtävä samoin kuin kansainvälisen yhteisön, vuoden 2011 lopussa kokonaisarvio Afganistanin rauhanturvaoperaatiosta ja sen jatkosta. Tällöin myös Suomen on luonteva tarkastella sotilaallista läsnäoloaan Afganistanissa.

Suomen ulko- ja kehitysyhteistyöpolitiikan merkitys suhteessa turvallisuuspolitiikkaan korostuu, uusien uhkien usein ollessa yhteydessä heikkoihin tai hajoaviin valtioihin.
SDP korostaa siviilikriisinhallinnan merkitystä. Oikeusvaltioiden kehittäminen ja siviiliyhteiskunnan rakenteiden vahvistaminen ovat pysyviä rauhan rakennuspuita. Siksi Suomen on panostettava lisää voimavaroja siviilikriisinhallintaan ja kehitettävä edelleen, jo nyt hyvää osaamistaan, kriisinhallinnan kokonaissuunnittelun ja koordinoinnin osalta.