Jutta Urpilaisen puhe YK:n päivän tilaisuudessa Helsingin tuomiokirkossa

Ajankohtaista 15:20

Jutta Urpilainen

Kansanedustaja, ulkoministerin rauhanvälityksen erityisedustaja Jutta Urpilainen
Helsingin Tuomiokirkko, YK:n päivän jumalanpalvelus

SOVINNON TIEN JA NÄHDYKSI TULEMISEN MERKITYS

Helsingin tuomiokirkkoseurakunta, Suomen Kristillinen Rauhanliike ja Suomen YK-liitto järjestivät tänään, kansainvälisenä YK:n päivänä jumalanpalveluksen Helsingin Tuomiokirkossa. Tilaisuus oli osa Ekumeenista Vastuuviikkoa, Suomen kaikkien kirkkojen yhteistä ihmisoikeuskampanjaa, jota vietetään 21.-28.10.2018 teemalla Ihmisarvoinen työ on jokaisen naisen oikeus. Jumalanpalveluksessa puheen piti kansanedustaja, ulkoministerin rauhanvälityksen erityisedustaja Jutta Urpilainen.

Urpilainen peilasi puheessaan päivän Raamatun tekstejä kokemuksiinsa Afrikassa.

– Ulkoministerin rauhanvälityksen erityisedustajana olen saanut tutustua Afrikan tilanteeseen. Kärsimyksen kertomuksiin, etenkin toivon tarinoihin. Mieleeni tulee Afrikan unionin pääkaupungissa Addis Abebassa tapaamani naisjohtajat, jotka haluavat yhdessä rakentaa konflikteista kärsineestä mantereestaan rauhan maanosaa. Mieleeni tulee Etiopiassa Etelä-Sudanin rajalla sijainneen pakolaisleirin työntekijät, jotka näkivät sotaa paenneissa lapsissa paremman tulevaisuuden rakentajia.

SUOMEN TARINA KIINNOSTAA MAAILMALLA

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön rukouspäiväjulistus kiinnittää huomion vuoden 1918 sisällissodan muistovuoteen, jonka opetuksia Urpilainen pohti puheessaan.

– Kansakuntana teimme monia virheitä ja monia ylilyöntejä. Suomi teki myös joitain asioita oikein. Sisällissodan jälkeiseen eheytyspolitiikkaan liittyi oppivelvollisuuden voimaansaattaminen. Kansakoulu oli koko kansan kohtaamisen foorumi. Koululaitos on ollut suomalainen menestystarina ja sosiaalisen nousun mahdollistaja. Toinen kohtaamisen foorumi oli kaikille avoin kunnallinen demokratia, joka loi toivoa myös hävinneiden äänen kuulumiselle.

– Meidän tarinamme köyhyydestä vaurauteen ja sisällissodasta kansakunnan eheyteen kiinnostaa. Myös meidän viestimme keinoista – osallistavasta kansanvallasta ja tasa-arvoisesta koulutuksesta – halutaan kuulla. Kuitenkin jään kysymään, mikä on ollut tuon sovinnon tien ydin. Mitä on tarvittu punaisten ja valkoisten kotiutumiseen yhteiseen kotiin, jota on yhdessä puolustettu ja rakennettu?

Urpilaisen mukaan yksi vastaus sovinnon tien löytämisessä on kuultu Helsingin Tuomiokirkossa, kun entinen arkkipiispa Kari Mäkinen saarnasi eduskunnalle viimeistä kertaa itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalveluksessa. Mäkinen haastoi pohtimaan Täällä Pohjantähden alla -romaanin lainausta ”Silmieni tasolta katselen kaikkia”.

– Mielestäni siinä kiteytyy jotakin olennaista suomalaisen demokratian ja hyvinvointivaltion eetoksesta. Kaikkien näkeminen omien silmien tasolta saa meidät kuuntelemaan, mitä toisella kansalaisella on sanottavaa – ja luottamaan omaan ajatukseemme ja sanomaan sen ääneen. Silmien tasolta toisen katsominen saa meidät näkemään ainutlaatuisen arvon jokaisessa kanssaihmisessä – ja arvostamaan itseämme ja ottamaan omat lahjamme käyttöön niin arjessa, työssä kuin yhteiskunnassa.

– Itse koen, että ykseydessä on syvimmillään kyse siitä, että kukin meistä tulee nähdyksi. Että meidän identiteettimme tulee nähdyksi ja tunnustetuksi. Tänä päivänä yhteiseen ihmisyyteen pitääkin mahtua niin heteroparit kuin sateenkaariperheet, niin maassasyntyneet kuin maahanmuuttaneet, niin samalla tavalla uskovat kuin eri uskoa tunnustavat.

TARVITAAN USKOA ERI ÄÄRIPÄIDEN YKSEYTEEN

Urpilainen peräänkuulutti puheessaan uskoa eri ääripäiden ykseyteen, joka hänen mukaansa on radikaalia yhdenvertaisuusaatetta, jolla on yhteiskunnallisia vaikutuksia.

– Sata vuotta sisällissodan jälkeen saamme kysyä, miten kansalliseen demokratiaan ja lakiin perustuva yhteiskuntamme pystyy huolehtimaan rauhasta ja ihmisoikeuksista yhä keskinäisriippuvaisemmassa maailmassa. Globalisaatio. Tekoäly. Ilmastonmuutos. Muuttoliike. Kansainvälinen terrorismi. Nämä ovat esimerkkejä siitä, että kansalliset lait eivät nyt eikä tulevaisuudessa riitä turvaamaan rauhan ja ihmisoikeuksien toteutumista.

– Kohtalonkysymyksemme on, onnistummeko palauttamaan uskon monenkeskiseen yhteistyöhön ja löydämmekö valmiuden kansainvälisen oikeuden vahvistamiseen. Juuri nyt trendi näyttää vievän meitä päinvastaiseen suuntaan. YK ei saa muodostua foorumiksi, jossa kukin käy kuuluttamassa vain oman kantansa. Kansakuntien on löydettävä halunsa kuunnella ja etsiä yhteistä tahtoa ja kehitettävä kykyään tehdä kompromisseja.

Linkki koko puheeseen:

http://www.juttaurpilainen.fi/uutiset/puhe-ykn-paivan-jumalanpalveluksessa