Ihalainen: Turvaa ja parannuksia vammaisten palveluihin ja työmarkkinoille pääsylle
Ei myytävänä -kansalaisaloite vammaisten palvelujen välittömän avun kilpailutuksen lopettamisesta keräsi yli 75 000 kannattajaa. Aloitteen viesti oli selkeä: kilpailuttaminen ei sovi vammaisten palveluihin ja vammaisten palveluja sekä oikeussuojaa on parannettava. Vammaisia on kuultava paremmin heitä koskevissa asioissa. Vammaisten oikeuksien ja ihmisarvoisen elämän puoltajia ei ole liikaa ja vammaiset eivät ole saaneet aina ääntään kuuluville.
Ilahduttavaa on, että nyt kansalaisaloite on saanut vaalikauden loppusuoralla eduskunnassa yksimielisen ja vammaisia arvostavan käsittelyn. Eduskunta käsittelee tällä viikolla – näillä näkymin keskiviikkona – sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja talousvaliokunnan yksimielisten esitysten pohjalta vammaisten oikeuksia ja palveluja parantavia esityksiä. Erityistä huolta vammaiset ja heidän järjestönsä ovat kantaneet vammaisten asumispalvelujen kilpailuttamisen tuomasta epävarmuudesta. Uudistamista kaipaa mm. vammaispalvelulainsäädäntö.
Uskon, että eduskunta voi tällä viikolla yhtyä talousvaliokunnan esityksiin siitä, että valtioneuvosto nimeää asiantuntijaryhmän, missä on mukana aloitteentekijän ja vammaisjärjestöjen edustajia, arvioimaan ja valmistelemaan mahdollisimman pian tarvittavat säädösmuutokset, joiden avulla turvataan vammaisten henkilöiden osallisuus ja oikeussuojakeinot heitä koskevissa päätöksissä. Lisäksi ryhmän tehtävänä on selvittää sosiaali- ja terveyspalvelujen ja hankintalain säännöksiä ja ohjeistuksia vammaisten palveluista. Esitys korostaa myös, että vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta ja osallisuutta vahvistetaan lainsäädännöllä.
Tämä kansalaisaloite todistaa sen, että kansalaisaloitteella voi vaikuttaa tärkeissä yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta koskevissa asioissa.
Vammaisille parempia mahdollisuuksia päästä työelämään
Sen ohella, että vammaisten palveluihin tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja oikeudenmukaisuutta, on tärkeätä, että vammaisilla on nykyistä paremmat mahdollisuudet päästä työelämään. On monia yrityksiä ja työyhteisöjä, jotka ovat vammaisia rekrytoimalla osoittaneet yhteiskuntavastuuta ja tukeneet periaatetta, että kaikki pidetään mukana. Usein kysymys on myös asenteista tai tiedonpuutteesta siitä, miten motivoituneita vammaiset ovat myös työelämässä. Vamma ei saa olla ”lasikatto”, joka estää pääsyn työelämään. Vammaisen henkilön palkkaaminen ei ole ”hyväntekeväisyyttä”. Työyhteisö, joka ottaa osakseen erilaisia työntekijöitä ja osaa nähdä työntekijänsä yksilöinä, on saanut itselleen laajemminkin houkuttelevan kilpailuvaltin työmarkkinoille.
Nykyinen hankintalaki mahdollistaa hankintapäätöksiä ja hankintasopimuksia tehtäessä ottaa sopimuksiin sosiaalisia kriteerejä. Tämä koskee myös työvoimaa rekrytoitaessa. Sopimusehtoihin voidaan asettaa edellytyksiä ,että työhaussa otetaan huomioon mm. osatyökykyiset ja vammaiset. Erityisesti kunnat voisivat tässä asiassa olla aloitteellisempia. Sekä osatyökykyiset että vammaiset voivat nostaa merkittävästi työllisyysastetta.
Työmarkkinajärjestöt voivat parantaa vammaisten ja osatyökykyisten työmarkkina-asemaa
Työmarkkinajärjestöjen alakohtaisissa sopimuksissa on jo nykyisellään mm. vammaisten ja osatyökykyisten työmarkkinasäädöksiä. Sen ohella, että lainsäädäntöä on tarkoitus uudistaa, olisi toivottavaa, että työmarkkinajärjestöt ottaisivat aktiivisen roolin ja ottaisivat omiin sopimuksiinsa vammaisia ja osatyökykyisiä koskevia pelisääntöjä, joilla parannetaan myös vammaisten työskentelyä arjen työelämässä.
