Ihalainen: Suomea tulee rakentaa luottamus- ja sopimusyhteiskunnan vahvuuksille

Ajankohtaista 07:02

Viime perjantaina kautensa kesken jättänyt Sipilän hallitus aloitti viime vaalien jälkeen työnsä itseluottamusta puhkuen. Hallitus löi työmarkkinajärjestöjen eteen viilaamista vaille valmiin ns. yhteiskuntasopimusesityksensä – tulos tai ulos –periaatteella. Aidosta yhteisestä kolmikantavalmistelusta ei ollut kyse. Päinvastoin pelokkeeksi nostettiin niin sanotut pakkolait ja lisäsäästöt sekä sopimusjärjestelmästä irti repäisevä, paikallista sopimista koskeva erillislaki. Varsin pian kävi ilmi, että tällaisella toimintalinjalla ei ollut mitään onnistumisen edellytyksiä ja kiky-sopimuksen myötä tällaiset esitykset siirrettiin sivuun.

Hallitus tuli samalla kertoneeksi, että tuloksia tuottanut, aito kolmikantavalmistelu muuttuu hallitusvetoiseksi, yhteisymmärryksestä irti ottavaksi tavaksi valmistella mm. työlainsäädäntö- ja työllisyysratkaisuja. Myös EK:n pitkä kolmikantalinja murtui poliittisiin houkutuksiin ja elinkeinoelämän edustajat kannustivat hallitusta ns. poliittisen ohituskaistan kehittämisessä. Työmarkkinajärjestöt ovat varoneet ns. poliittisen kortin käyttämistä, koska se syö työmarkkinajärjestöjen yhteistyölle välttämätöntä luottamusta ja työmarkkinoilta katoaa kyky tehdä vaalikausien yli kantavia ratkaisuja, jollaisia esimerkiksi eläkeratkaisut ovat olleet.

Sopiminen ja yhteistyö edellyttävät sitä, että osapuolten välillä on luottamusta. Sipilän hallituksen toimet työmarkkinoilla jättivät epäluottamuksen palkansaajien ja maan hallituksen välille. Ne tulehduttivat myös työnantajien ja palkansaajien välejä. Siksi on pohdittava, miten valtiovallan, työnantajien ja työntekijöiden keskinäistä luottamusta saataisiin jälleen vahvistettua. Tämä työ mielestäni alkaa yhteisen tilannekuvan luomisella: Miltä Suomen talous ja työllisyys näyttävät tulevina vuosina? Mitkä ovat keskeiset haasteet ja uhkakuvat? Uskoisin, että jos tilannekuvan laadintaa tehdään yhdessä, sen pohjalle on helpompi rakentaa työmarkkinapolitiikkaa.

75 prosentin työllisyystavoite on hyvä, mutta haastava lähtökohta. Yhteinen tilannekuva tarjoaa pohjan ja työllisyystavoite tarjoaa suunnan. Valtiovalta ja työmarkkinatoimijat vastuullisina toimijoina ymmärtävät, että korkea työllisyysaste on edellytys hyvinvointipalvelujen ja tulevaisuusinvestointien rahoittamiselle.

Viimeisenä vaiheena osapuolten tulisi sopia keinoista, joiden avulla tulisi päästä asetettuun suuntaan. Eri toimijoilla on varmasti erilaisia näkemyksiä keinoista. Jos tilannekuva ja suunta on laadittu yhdessä luottamuksen ja ymmärryksen vallitessa, kestää sopiminen myös erilaiset näkemykset keinoista.

Tulevan hallituskauden talouspoliittista linjaa raamittaa talouskasvun tasaantuminen ja kansainvälisen talouden epävarmuus. Viennin ja kotimaisten investointien edistämiseksi voidaan rakentaa edellytyksiä myös poliittisilla päätöksillä. Olennaista talous- ja työllisyystavoitteiden onnistumiselle on myös se, millaista työmarkkinapolitiikkaa tulevina vuosina toteutetaan. Työmarkkinaratkaisuilla voidaan tukea työllistämistä ja ennustettavaa ostovoiman kasvua. Työmarkkinakeskusjärjestöillä olisi halutessaan merkittävä ”sininen hetki” esittää hallitusta muodostavalle puolueelle hallitusneuvottelujen alla yhteiset näkemykset talous- ja elinkeinopolitiikan sekä työllisyyspolitiikan tavoitteistaan. Järjestöt voisivat tukea sellaista työmarkkinapolitiikkaa, joka tukee 75 % työllisyysasteen saavuttamista ja tasa-arvon edistämistä työelämässä ja yhteiskunnassa.

On tärkeätä hakea kestäviä ratkaisuja kasvun ja työllisyyden tueksi. Silloin pohdinnassa tulisi olla panostukset koulutukseen ja osaamiseen, aktiiviseen työllisyyspolitiikkaan ja liikenneinfraan. Seuraavalla vaalikaudella tulee uudistaa perhevapaat ja aloittaa työ sosiaaliturvan ja aikuiskoulutuksen uudistamiseksi. Nämä kaikki uudistukset edellyttävät kolmikantaista valmistelua. Näen kaikesta huolimatta edellytykset yhteiselle sopimiselle ja kolmikantaiselle valmistelulle tulevalla vaalikaudella. Se vaatii tahtoa, taitoa ja yhteistä työlistaa.

SDP haluaa hallitusohjelmaan kirjattavaksi, että palkkaperusteita sosiaaliturvaa ja työelämää uudistetaan yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Aito kolmikantavalmistelu on kestävä tapa ratkoa asioita. Hallituksen tulisi ilmaista halukkuutensa yhteen sovittaa talous- ja työmarkkinapolitiikkaa työllisyysasteen nostamiseksi ja tasa-arvon edistämiseksi myös työmarkkinoilla. SDP pitää koko sopimuspolitiikan keskeisenä kivijalkana sopimusten yhteissitovuutta eikä sitä pidä rapauttaa, vaikka samalla paikallista sopimista voidaan edistää neuvottelu- ja sopimusjärjestelmiä kehittäen.