Ihalainen: Onko tekoäly älyteko

Ajankohtaista 09:54

Lauri Ihalainen

Osana Suomen tekoälyn soveltamistavoitteita pohditaan myös tekoälyn vaikutuksia työn määrään ja laatuun sekä yhteiskuntaan. Olen voinut osallistua tähän työhön.

Lohdutuksen sana heti alkuun. Mielestäni työ ei lopu, mutta se muuttaa muotoaan ja osin irtoaa ajasta ja paikasta. Pessimistinen arvio on, että työ vähenee ja sen seurauksena köyhyys ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus lisääntyy. Yksi muutossuunta on työn ns. polarisoituminen siten, että keskiluokkaisen- ja palkkaisen työnosuus mm. automatisoituu ja tekoälyn myötä vähenee. Samalla matala- ja korkeapalkkaisten ammattien osuus kasvaisi. Osaamisperusteinen talous suosii koulutetun työvoiman kysyntää ja polarisaation toisella laidalla on paljon paikkaan ja ihmisten palveluihin sitoutuvaa työtä, jota ei voi kärrätä ulkomaille. Niitäkin töitä toki nyt automatisoidaan.

Esimerkiksi kauppa työllisti vuonna 2016 290 000 henkilöä. Digitalisaatio on hidastanut myös kaupassa henkilöstömäärän kasvua ja verkkokauppa haastaa perinteiset alan toiminnat.

Mikäli työmarkkinat polarisoituvat rajusti, on sillä monia yhteiskunnallisia seurauksia. Keskiluokka on keskeinen yhteiskunnan verojen maksaja. Jos niiden osuus vähenee ja pienipalkkaisten pätkittyvien töiden osuus kasvaa, nakertaa se hyvinvointiyhteiskunnan veropohjaa. Tästä seuraa, että on mietittävä myös uusia verotustapoja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan turvaamiseksi.

Tekoälyn ja digitalisaation soveltamisen vauhtia on vaikea arvioida, mutta jotakin johtopäätöksiä siitä, mitä vaikutuksia työhön ja yhteiskuntaan voidaan tehdä.

  • Teknologian ja digitalisaation kehitys johtaa siihen, että se yhtäaikaa tuhoaa ja synnyttää uutta työtä. Se voi sekä köyhdyttää että rikastuttaa työtä riippuen yhteiskunnallisista valinnoista.
  • Tekoäly ei korvaa sosiaalista kanssakäymistä ja tunteiden tärkeyttä ihmisten välisissä suhteissa. Työelämässä digitaalisten lukutaitojen lisäksi tarvitaan sosiaalisia vuorovaikutustaitoja. Yhteiskunnasta ja työelämästä tulee kolkko paikka, ellei siinä ole tunnetasoa.
  • Kaikissa olosuhteissa Suomen tulee rakentaa vahvuutensa tutkimus-, innovaatio- ja osaamisperusteisen kasvun tukemiseen.
  • Elinikäisen oppimisen ja ihmisten osaamispääoman vahvistaminen tulee yhä tärkeämmäksi keinoksi siirtyä työstä ja ammatista toiseen. Myös hyvä työttömyyden aikainen työttömyys- ja muutosturva madaltaa kynnystä siirtyä uusien vielä kehitysvaiheessa olevien yritysten palvelukseen. Näin työntekijöiden riskinotto paranee.
  • Työelämässä tarvitaan aitoa yhteistyötä ja sosiaalisia innovaatioita missä korostuu tuottavuuden kohottaminen ja työhyvinvoinnista huolehtiminen.
  • Suomella on älykkäänä digitalisaation ja tekoälyn soveltajana mahdollisuudet nousta kierto-, jakamis- ja alustatalouden kärkimaaksi. Näillä kaikella voidaan vahvistaa myös suomalaisten yritysten kiinnittymistä globaaleihin arvoketjuihin. On välttämätöntä huolehtia myös näissä talouksissa työskentelevien työntekijöiden reiluista työehdoista. Alustataloudesta ei saa muodostua työntekijöiden alistamistaloutta.
  • Tärkeä kysymys on, että onko tekoälyllä moraalisia ja eettisiä rajoitteita. Pitäisikö ja miten yhteiskunnan asettaa näitä reunaehtoja. Mielestäni pitäisi. Moraalisten ja eettisten kysymysten rooli nousee muutoinkin yhteiskunnassa merkittävämpään rooliin.

Teknologian kehitys tekoälyineen voi toimia hyvänä välineenä sekä tukea hyvinvointia yhteiskunnassa ja työelämässä. Ilman vahvaa yhteiskunnallisista arvoista ponnistavaa politiikkaa voi eriarvoistumisen kasvu olla suuri riski. Tämän estämiseksi tarvitaan poliittisia valintoja ja puolueita, jotka sitoutuvat tekemään päätöksiä oikeudenmukaisella tavalla sekä niin, että kasvu ja laadukas työ kuuluvat kaikille ja kaikki pysyvät mukana.