Vaalirahoitukseen liittyneet sotkut, jopa mahdolliset rikokset syövät  demokratiaa. Julkisessa keskustelussa isot ja pienet asiat menevät sekaisin. Samoin luvalliset ja luvattomat rahat. Valtaosa kansanedustajista on toiminut oikein ja eettisesti, mutta vilunkiveijjarit leimaavat koko poliittisen toiminnan.

 

Uusi laki parantaa pelisääntöjä ja lisää avoimuutta. Mutta hallitus lakaisi kaksi isoa ongelmaa maton alle. Tarastin toimikunnassa enemmistö eli kuusi puoluetta  kannatti ison rahan vaalikampanjoiden suitsimista kampanjakatolla. Tämän esityksen hallitus pyyhki pois.

 

Kokoomus ja RKP kävelivät kaikkien muiden yli. Heidän ehdokkaillaan on pääsääntöisesti rahakkaat kampanjat. Rahavalta vei ja Vihreät vikisivät.

 

Toinen iso ongelma on ulkomainen rahoitus. Yhä edelleen valtiovarainministeri Jyrki Katainen ja ympäristöministeri Paula Lehtomäki voivat saada vaaliapua veroparatiisiomisteisilta yhtiöiltä, kunhan firmalla on kotipaikka Suomessa.

 

Tämän reijän olisin halunnut tukkia. Mielestäni kansanedustajien velvollisuus on pitää huolta suomalaisen yhteiskunnan yhteisten palvelujen rahoituksesta ja laajasta veropohjasta.

  

Sosialidemokraatit tulevat tekemään parannusehdotuksia lakiin. Hyvää laissa on avoimuuden lisääntyminen valtakunnan tasolta kuntavaaleihin asti. Vaalirahoitus on osa demokratiaa, mutta äänestäjällä on oltava oikeus tietää, kuka ja mikä taho ehdokasta tukee. Puutteistaan huolimatta laki pitää saada nopeasti voimaan.