Filatov: Työelämän murroksessa tarvitaan luovuusloikka

– Jokainen työ muuttuu, emmekä aina edes huomaa sen muuttuvan, niin arkista muutos on. Työsuhteiden muutoksen huomaamme helpommin. Yli 60 prosenttia tekee yhä työtä kokoaikaisessa pysyvässä työsuhteessa, mutta niiden ihmisten elämässä, joiden työsuhde asettuu epätyypillisten työsuhteiden puolelle, muutos on sataprosenttista.

Epätyypillisistä työsuhteista itsensätyöllistäjien – joko omasta tahdosta tai pakosta – kasvaa, mutta esimerkiksi paljon puhutun alustatalouden piirissä työtä tekee loppujen lopuksi hyvin harva. Tämä ei anna oikeutta vähätellä ilmiötä, koska alustatalous saattaa olla se uusi työnteon muoto, joka siirtää työtä Suomesta muualle.

Suomessa pitää olla valmiutta miettiä palkkatyön tunnusmerkistöä uudelleen. Ja pohtia myös yrittäjyyden ja palkkatyön välissä olevan kategorian tarpeita.

OECD:n mukaan teollisuusmaissa ”nyrkkisääntönä” voi sanoa, että 15 prosenttia työpaikoista luodaan uudelleen vuosittain eli 15 prosenttia työpaikoista tuhoutuu ja saman verran uusia syntyy. Työntekijöistä taas kolmannes rekrytiodaan uudelleen tai eroaa.

Viime vuonna 2017 toimipaikkoihin haettiin hiemna vöhemmän työntekijöitä kuin edellisenä vuonna, mutta määrä oli suuri yhteensä 640 000 henkilöä. Heistä 75 prosenttia oli määräaikaisia. Samaan aikaan 43,9 prosenttia rekrytoineista toimipaikoista ilmoitti rekrytoinnin syyksi uuden työpaikan syntymisen.

Filatovin mukaan Suomi tarvitsee luovuusloikan, joka tuottaa pelisääntöjä ja turvaa muuttuneisiin työelämän olosuhteisiin.

– Loikka ei onnistu, jos pidämme tiukasti kiinni teollisen aikakauden ideaalista työnkuvasta. Ratkaisun avain on sosiaaliturvan ja sirpaleisten tulojen yhdistämisessä. Pirstoutuva työ on osa tulevaisuuden työelämää. Sitä voidaan kohtuullistaa, mutta ei poistaa. Se on monelle enemmän työtä kuin ei työtä ollenkaan.

-Oleellista on, että sirpaleisessa työssä voi kokea yhdenvertaisuutta, luoda ammatti-identiteetin ja viihtyä työssään.

Oleellista on myös työn ja vapaa- ajan säätely. Työstä pitää kertyä lomaa ja työajan pitää olla kohtuullisesti säädeltyä. Epätyypillisessä työssä pitää voida ennakoida työaikoja eikä työ saa repiä ihmistä kokonaan irti muista yhteisöistä.

Ihmisen elämäntehtävä on kuitenkin elämä itse, vaikka työ onkin tärkeää.

Tarvitaan myös arjen turvaa. Sellaiset puitteet, joissa sirpaleisessa työssäkin voi oppia uutta ja kouluttautua, lapsia voi synnyttää sekä työtä ja perhe-elämää yhdistää. Sellaista työelämää, jossa myös sirpaletyöntekijän ja yrittäjyyden ja palkkatyöläisyyden välimaastossa elävien ihmisten tulevaisuuden eläke on turvattu ja sairastuessa saa hoitoa ja ennaltaehkäisevää terveydenhoivaa.

Lisäksi Filatov muistuttaa, että työn pitää tarjota selvästi parempi toimeentulo yhdessä tulonsiirtojen kanssa kuin työttömyys tarjoaa.

– Jos työtä yritetään pakolla puristaa vanhaan malliin, menetämme työtä. Globaalikilpailu on kovaa. Meitä haastavat väkirikkaat maat osaamisella ja hinnalla, välillä molemmilla. Hikipajapolitiikka ei ole Suomen tie. Me kilpailemme laadulla ja osaamisella, mutta myös inhimillisellä työelämällä, johon on oikeus kaikilla.