Eurooppa-poliittinen julkilausuma: Eurooppa tarvitsee työtä

Ajankohtaista 16:17

Joensuun puoluekokous

1. Turvallisempi hyvinvoinnin Eurooppa

Sosialidemokraateille Euroopan unioni on tärkein ylikansallisen vaikuttamisen kanava. SDP toimii Euroopan Sosialidemokraattisen puolueen aktiivisena jäsenenä osana poliittista yhteisöä. Tavoittelemme turvallista ja hyvinvoivaa Eurooppaa, joka tuntee vastuunsa globaalista kehityksestä, ja jolle tehokkaasti ja kestävällä tavalla toimiva talous on väline hyvinvoinnin lisäämiseksi. Sosiaalinen Eurooppa edellyttää eurooppalaisten sosialidemokraattien aktiivisuutta yhdessä ammattiyhdistysliikkeen ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Sosiaalinen Eurooppa tarkoittaa ihmisten hyvinvoinnin ja oikeuksien nostamista etusijalle unionin kehittämisessä.

Lissabonin sopimuksen voimaantulo joulukuussa 2009 on vahvistanut unionin demokraattisuutta ja erityisesti Euroopan parlamentin asemaa. Oikeudellisen sitovuuden saanut unionin perusoikeuskirja antaa eväät EU-kansalaisuuden ja perusoikeuksien voimistuvalle roolille unionissa, jossa niin ikään hyvän hallinnon, avoimuuden ja läpinäkyvyyden periaatteet korostuvat. Kansalaisten perusoikeuksia, mukaan lukien työtaisteluoikeutta, ei voi syrjäyttää vapaan liikkuvuuden, kuten yritysten sijoittautumis-vapauden eikä rajat ylittävän tilapäisen palveluiden tarjoamisen varjolla. Unionin tulee liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen pikimmiten.

Päätöksentekojärjestelmän kehittämistä tulee edelleen jatkaa kokemusten pohjalta, joita saadaan Lissabonin sopimuksen soveltamisesta. Tavoitteena tulee olla parlamentin ja neuvoston tasavertaisuus kaikkia päätöksiä tehtäessä. Unionia on kehitettävä täysmääräisen poliittisen yhteistyön suuntaan, jolla on myös vahva sosiaalinen ulottuvuus. Vain kansalaisten mukana olo ja hyväksyntä voi taata poliittisen liiton legitimiteetin ja mahdollisuuden kehittää unionia myös tulevaisuudessa vastaamaan yhteisen Eu-roopan haasteisiin.

2. Taloudelle säädettävä suitset

Eurooppa tarvitsee työtä ja taloudellista vakautta. On löydettävä tehokkaampia keinoja talouspolitiikan tekemiseen ja budjettialijäämien on pysyttävä tiukasti hallinnassa. Kaikilla EU:n jäsenmailla on jakamaton vastuu oman julkisen taloutensa tasapainosta. Koko euroalueen ja unionin vakauden kannalta on kuitenkin tärkeää, että vakavan taloudellisen kriisin kohdanneiden jäsenmaiden toimintakyky turvataan. Auttaakseen rahoitusvaikeuksiin joutunutta jäsenmaata saamaan markkinoilta riittävästi rahoitusta kohtuullisilla ehdoilla EU:n tulee luoda uusia, tehokkaampia ja halvempia rahoitusinstrumentteja.

Katse tulee kohottaa Kreikka-kriisin hoitamisen yli. Kasvu- ja vakaussopimus solmittiin alun perin estä-mään vastaavat tilanteet. Ongelmana on kuitenkin ollut, että useat euromaat eivät ole noudattaneet yhdessä sovittuja vakaussääntöjä. Sopimusrikkojia vastaan ei myöskään ole oltu halukkaista käyttämään tehokkaita sanktioita. Yhteisesti sovitun kasvu- ja vakaus-sopimuksen toimeenpanon valvontaa pitää täten tiukentaa ja asettaa komissio sopimuksen sanktioiden määrääjäksi. Jäsenmaiden tulee myös kehittää yhteisiä suuntaviivoja julkisen talouden tasapainon ylläpitämiseksi. Tämä ei sulje pois vastuullista elvytyspolitiikkaa taantumien aikana, mikäli julkisen talouden tasapainosta on nousukaudella pidetty huolta. Veropolitiikalle on löydettävä yhteisiä, kestäviä linjoja: painopistettä on siirrettävä työn verotuksesta ympäristö- ja ilmasto- sekä pääoman verotukseen. Verotuksen progres-siivisuudesta on pidettävä kiinni.

Tulevaisuudessa ei enää voida sallia finanssikriisiin johtanutta vastuutonta riskinottoa, joka on mahdol-listanut voittojen yksityistämisen pankkien, vakuutusyhtiöiden ja rahoitusmarkkinoilla toimivien lukuun ja sen jälkeen pakottanut tappioiden sosialisointiin kaikkien veronmaksajien kustannuksella. Vastuuton toiminta on vaarantanut luottamuksen niin yksityisten kuin julkisten tahojen maksukykyyn, ja reaalita-louteen heijastuneet ongelmat ovat aiheuttaneet joukkotyöttömyyttä. Korkotason nousu ja verotuksen kiristyminen pahentavat tilannetta entisestään vähentämällä yksityistä kulutusta.

Niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla rahoituksen läpinäkyvyys on keskeisellä sijalla. Finanssivalvontaa on tiukennettava sekä EU- että kansallisella tasolla. Pankkisektorin on maksettava saamansa tuet takaisin ja pankkiverolla on koottava varoja vakauttaviin toimiin. Vakavaraisuussääntelyn kautta pitää lisäksi kiristää pankkien pääomavaatimuksia asettaen ehtoja bonusjärjestelmille, velkaantumiselle, lainojen eteenpäin myynnille sekä pääoman laadulle. Riskiarvioiden pakollisuutta ja sallitun riskinoton rajoja on säänneltävä. Rikosoikeudellisista sanktioista ja rikosoikeudellisesta vastuusta säätämistä tarvitaan hallitsemattoman riskinoton tapauksissa.

Eurooppa ja koko maailma tarvitsee parempaa globaalin talouden sääntelyä. Tässä Euroopan unionin tulee toimia tärkeänä tiennäyttäjänä. EU:n alueella tulisi ottaa käyttöön kaikkiin rahoitusmarkkinoiden liiketoimiin kohdistuva rahoitusmarkkinavero, jolla vähennettäisiin lyhyen tähtäimen spekulatiivisia pääoman liikkeitä ja kerättäisiin tuloja. EU:ssa tarvitaan kattavaa sääntelyä kaikkien rahoituslaitosten toiminnalle, erityisesti vipurahastoille. Unionin tulee myös voimistaa toimia veroparatiisien purkamiseksi ja luoda automaattisia verotietojen vaihtojärjestelmiä. Unionin on harkittava riippumattoman luottoluokituslaitoksen perustamista. EU:n tulee vaikuttaa ulkosuhteissaan rahoitusmarkkinaveron ja muiden sääntelytoimien toteuttamiseksi globaalisti.

3. Uuden kasvun avaimet

Euroaluetta koetelleesta rahoituskriisistä huolimatta Euroopassa tulee edelleen harjoittaa elvyttävää finanssipolitiikkaa työllisyyden vahvistamiseksi ja uuden kasvun luomiseksi. Pohjoismaisen hyvinvointi-valtion vahvuuksia tulee ajaa myös EU:ssa. Euroopan tulevaisuus on osaamisessa, kaikkien saatavilla olevassa koulutuksessa, yhdenvertaisuuden ja sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisessä sekä vahvassa yhdessä sopimisen ja tekemisen kulttuurissa, ei työsuhteen ehdoista eikä hyvinvoinnista tin-kimisessä. Laadukkaat julkiset palvelut ja sosiaalinen turvaverkko on taattava kaikille.

Globalisaation aiheuttamat haasteet rajojen aukeamisen myötä vaativat uusia ratkaisuja. Työelämän kehittämisessä on korostettava turvallisuutta, hyviä työpaikkoja ja oikeudenmukaista palkkausta yhtei-sillä eurooppalaisilla työmarkkinoilla. Unionin tulee tunnustaa kansalliset työehtosopimukset ja työmarkkinakäytännöt, tukea monikansallisten työmarkkinasopimusten käyttöä sekä varmistaa, että työehtojen heikennyksiä ei käytetä jäsenmaiden välisenä kilpailukeinona. Jäsenmaasta toiseen lähetettyjen työntekijöiden on saatava samat edut ja oikeudet kuin työntekomaan työntekijöillä on. Sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat on otettava huomioon sisämarkkinamääräyksistä poikkeamisen oikeuttamisperusteina.

Vahva työmarkkinaosapuolien välinen yhteistyö ja luottamus ovat keskeisiä elementtejä vakaan palkkakehityksen ja talouskasvun sekä työelämän laadun takaamiseksi. Työhyvinvointia tulee edistää uudistamalla työaikadirektiivi – keskimääräisen työviikon tulee olla korkeintaan 40 tunnin mittainen. Direktiivissä pitää sopia työajan enimmäismääristä yksiselitteisesti ja ilman poikkeuksia. Työurien pidentämisessä on keskitettävä huomio reiluihin työehtoihin, työterveyteen ja -hyvinvointiin sekä eläkkeelle jäämisen myöhentämisen kannustamiseen. Pienituloisuutta vastaan tarvitaan aktiivisia toimia: erityisesti työtä tekevien köyhyydestä, sukupuolten välisistä palkkaeroista ja lapsiköyhyydestä on päästävä eroon. Kaikille on taattava vähimmäispalkka tai -toimeentulo. Köyhyyden poistaminen liittyy keskeisesti koulutuksen, terveyden ja työelämän parantamisen tavoitteisiin.

Työttömyysturvan oheen on luotava työllisyysturva: kaikille on tarjottava vähintään mahdollisuus uuteen työhön tai uuteen alkuun. Erityisesti yli 20 prosentin nuorisotyöttömyyden nujertamiseksi on luotava eurooppalainen nuorten yhteiskuntatakuu: kolmessa kuukaudessa opintojen tai edellisen työn päättymisestä nuorelle on tarjottava työpaikka, uusi opiskelupaikka tai työharjoittelupaikka. Tavoitteena tulee olla, että kaikki nuoret saavat toisen asteen tutkinnon ja 50 prosenttia kansalaisista on korkeakoulutettuja. Oppilaitoksille on taattava riittävät resurssit jatkokouluttaa työttömäksi jääneitä – elinikäisen oppimisen mahdollisuudet tulee taata kaikille. Yrittäjyyttä kokeilemaan halukkaille on myönnettävä mikroluottoja. Yhteiskunnallista yrittäjyyttä, jonka toimintaa ohjaa taloudellisen voiton ohella yhteiskunnallisen hyvän tavoittelu, on edistettävä. Naisten työssäkäyntiä on tuettava pohjoismaiseen tapaan esimerkiksi takaamalla kaikille lapsille oikeus kohtuuhintaiseen päivähoito-paikkaan.

Kaikkiin näihin tavoitteisiin unionin jäsenmaiden on sitouduttava vuoden 2020 visiossaan ja vuosien 2014–2020 rahoituskehyksissään. Budjetissa on yleisesti painotettava talouskasvun ja hyvinvoinnin edellytysten luomista. Koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehittelyn tukemiseen on varattava EU-rahaa panostaen erityisesti ympäristö- ja ilmastoinnovaatioihin sekä pk-yritysten erikoistumiseen. Tämän rahoituksen joustavampi yhdistäminen kansallisiin ohjelmiin ja -rahoitukseen on mahdollistettava. Myös terveydenhuoltosektorin kasvun strategiset tarpeet väestön ikääntymisen myötä on huomioitava. Unionin on investoitava kestävän kehityksen mukaiseen infrastruktuuriin, esimerkiksi Euroopan-laajuiseen luotijunaverkostoon ja moderneihin tietoverkkoihin. Myös kulttuurin monimuotoisuutta ja kulttuurivaihtoa on tuettava. Maatalouspolitiikan yhteiset poliittiset suuntaviivat on edelleen sovittava EU-tasolla, mutta tukipäätökset ja -maksatukset on siirrettävä kansalliselle tasolle. Unionin budjetti on yksinkertaisesti liian pieni rahoittaakseen täysimääräisesti yhtäkään politiikka-alaa. Unionin varoilla on tehokkain vaikutus, kun EU:n budjetti toimii osarahoittajana ja kansallisen ja yksityisen rahoituksen liikkeellepanijana.

4. Globalisaatio vaatii vahvaa unionia

Globaalit haasteet vaativat ratketakseen eurooppalaista aktiivisuutta. EU on arvoyhteisö, jonka voimistuvan ulkopolitiikan ja rakennettavan ulkosuhdehallinnon kautta voimme suoraan vaikuttaa merkittävällä painoarvolla maailmanlaajuiseen kehitykseen. Unionin tulee vaikuttaa aktiivisesti YK-järjestelmässä ja muutoin globaalisti talouden ja finanssimarkkinoiden sääntelyn, ympäristönsuojelun sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden edistämiseen. Vuosituhattavoitteiden täyttämiseen on pyrittävä kaikilla sektoreilla. Ihmisoikeuksien, rauhan ja demokratian toteutuminen ovat ennakkoehtoja maailman vakaalle kehitykselle. Näiden pohjalta unionin on myös tarkasteltava mahdollisia tulevia laajentumisiaan.

EU:n tulee toimia yhtenäisemmin puolustaessaan ja edistäessään omia arvojaan kansainvälisissä jär-jestöissä. Unionin tulee suosia monenkeskisyyttä, mutta myös välttämättömiä kahdenvälisiä kauppaso-pimuksia tehdessään sen pitää aktiivisesti vaatia ympäristönsuojelun sekä ihmisoikeuksien, etenkin lapsi- ja pakkotyövoiman kiellon sekä ay-oikeuksien kunnioittamista, ja liittää vaatimuksiin tehokas valvontamahdollisuus. Unionin jäsenmaiden on maahanmuuttopolitiikassaan vaalittava samoja oikeuksia ja tähdättävä yhteiseen oikeustilaan sekä määriteltävä täsmällisesti maahanmuuttajien velvollisuudet ja oikeudet.

Unionin on toimittava globaalin ilmastopolitiikan tiennäyttäjänä myös tulevaisuudessa. Sitovien ja riittävän tehokkaiden kansainvälisten ilmastosopimusten aikaansaamisen edesauttamiseksi EU:n on säädettävä hiilitullista, jonka kohteeksi joutuvat ilmastotoimiin sitoutumattomat maat. Näin päästömaksut voidaan siirtää näistä maista tuotujen tuotteiden hintoihin. Unionin on myös pidettävä huolta energiahuollostaan ja -tehokkuudestaan erityisesti sähkö- ja kaasuverkkoja yhdistämällä niin sisäisesti kuin ulkorajojensa yli.