EU:n kehittämisessä ei saa unohtaa sosiaalisemman Euroopan rakentamista

Ajankohtaista 20:18

Lauri Ihalainen

Pieninkin EU:n jäsenmaa, kuten Suomi voi vaikuttaa EU:n uudistamiseen, jos on aloitteellinen ja tekee konkreettisia esityksiä.

EU:n kehittämisen isot toisiaan tukevat kivijalat voidaan kiteyttää niin, että EU on arvoyhteisö, taloudellinen yhteisö, turvallisuusyhteisö ja sosiaalinen yhteisö.

Suomen tulee olla poikkeuksellisen kiinnostunut EU alueen kasvusta, työllisyydestä ja kilpailun kyvystä sekä innovaatio- ja koulutuspanostuksista. Näin siksi, että Suomen hyvinvointi rakentuu paljolti viennin mahdollisuuksiin. Suomen vienti – tavarat –palvelut – suuntautuvat merkittävältä osin EU:n sisämarkkinoille.

Suomi on globalisaatiokehityksessä ollut etupäässä voittajien joukossa. Talouden kansainvälistymisestä ovat hyötyneet yritykset, kuluttajat ja palkansaajat. Kotimarkkinat eivät yksin riitä kannattelemaan arvostamamme hyvinvointiyhteiskunnan kehittämistä.

Suomella on paljon osaamista ja annettavaa siihen, miten EU alueen pidemmän aikavälin kasvumahdollisuuksia vankistetaan.

Suomi voi olla aloitteellisempi EU:n komission esittämään uudistuvan teollisuuden ohjelman rakentamisessa. Teollisuus vastaa noin 24 % arvonlisästä Euroopassa. Kysymys on siitä, miten Euroopan elinkeinopolitiikka tarraa globaaleihin arvoketjuihin ja miten kasvu rakennetaan ilmasto- ja ympäristötavoitteisiin sitoutuen ja vahvasti osaamisperusteiseksi.

Suomella on erinomaiset mahdollisuudet nousta EU:n sisällä kärkimaaksi mm. kierto- ja jakamistalouden kehittämisessä. Suomella on EU maista konkreettisin kiertotalouden tiekartta.

Suomen ja EU alueen tuleva kasvu pohjautuu innovatiiviseen, uusia ideoita tuottavaan tutkimus- ja tuotekehityspanostuksiin ja kaikkien osaamistason nostamiseen.

EU:n kehittämisen keskeinen pilari on sosiaalisemman Euroopan rakentaminen niin, että EU:ta ei uudisteta vain talouden ehdoilla vaan kansalaisten Eurooppana. Talouskasvu ja tuottavuuden nostaminen ja sosiaalisemman Euroopan kehittäminen ovat toisiaan tukevia tavoitteita, ei vastakohtia, kuten usein halutaan nähdä. Itseasiassa suuret tulo- ja varallisuuserot, työttömyys ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus lyö jarruja kestävälle talouskasvulle. Myös työelämässä tarvitaan sosiaalisia innovaatioita.

Komission esitys sosiaalisten oikeuksien pilarista antaa pohjan Suomelle esittää konkreettisia aloitteita. Eurooppalaisilla työmarkkinaosapuolella voisi olla yhdessä aloitteellisempi ote EU alueen sosiaalisen kehittämisen osalta. Järjestöille on annettu mahdollisuus tehdä eurooppalaisia puitesopimuksia ja vaikuttaa sosiaali- ja työelämää koskevien direktiivien valmisteluun. Tällaisia sopimuksia on tehty, mutta varsin verkkaaseen tahtiin.

EU:n ns. sosiaalisen pilarin kehittämisessä on tärkeätä tehdä selkeäksi työnjako siitä, mitä kansallisvaltioiden tasolla toteutetaan ja mitä toteutetaan koko EU:n alueella. Eri maiden mm. sosiaaliturvan, mukaan lukien työttömyysturvan rakenteet ja rahoitukset poikkeavat merkittävästi. Eroja on myös siinä, että esimerkiksi Suomen on vahvasti asumisperusteiden sosiaaliturva ja monissa maissa enemmän työperusteinen.

Kuten palkansaajajärjestöt ovat korostaneet, palkka- ja siihen liittyvät sopimusratkaisut kuuluvat järjestöjen sopimusautonomian piiriin. Olennaista on huolehtia siitä, että EU alueella järjestöjen neuvottelu- ja sopimusoikeudet turvataan. Työtaisteluoikeus kuuluu myös demokraattisen yhteiskunnan tunnusmerkkeihin. Kun pääomat, yritykset ja työ voivat liikkua yli kansallisten rajojen, olisi pidemmän aikavälin tavoitteena myös kansalliset rajat ylittävät työtaisteluoikeudet.

Suomalaisen sopimuspolitiikan kulmakiviä ovat sopimusten yleissitovuuden varmistaminen niin, että minimipalkat määräytyisivät kunkin alan sopimuksissa. Siksi ajatus Eurooppa tasoisesta lakisääteisestä minimipalkasta ei sovi tähän ajatteluun.

Sen sijaan konserniyrityksissä, joilla on toimipisteitä eri maissa, on henkilöstön tiedonsaannin kehittämisen ohella mahdollista, että tietyt henkilöstöpolitiikan pelisäännöt yhtenäistyvät siitä riippumatta missä maassa toimipiste sijaitsee.

Eurooppalaista sosiaalista kehitystä voidaan vahvistaa monella alueella. Yksi tällainen ajatus on suhdanteita tasaava ja työllisyys- ja koulutuspanostuksia tasaisemmin turvaava suhdannepuskurirahasto. Tällaisia tarvittaisiin olosuhteissa, jos normaalit vakautusmekanismit eivät toimisi.

Toinen konkreettinen esitys olisi laatia EU tasoinen uusi työsuojelustrategia, missä työturvallisuus, henkilöstön työsuojelu- ja jaksaminen ovat keskiössä. Työmarkkinajärjestöt voisivat laatia asiasta puitesopimuksen kansallisesti sovellettavaksi.

Kolmas konkreettinen asia on lisätä voimavaroja nuorten koulutus- ja työllistämismahdollisuuksien parantamiseksi. Tähän on valmis työkalu: eurooppalainen nuorisotakuu, joka valmisteltiin Suomen nuorisotakuun innoittamana. Tarvitaan mittavampi rahoituspanostus nuorisotakuun onnistumiseksi.

Neljäs konkreettinen tavoite on kaikkia EU maita koskeva kasvava yksinyrittäjien ja itsensä työllistäjien aseman parantaminen. Tarvitaan yhteinen perusnormisto – joko direktiivi tai eurooppalaisten työmarkkinajärjestöjen sopimus pelisääntöjen rakentamiseksi. Komission esitys työsuhteen todentamisdirektiivistä on yksi ratkaisu. Tavoitteena tulee olla ns. nollatuntisopimuksille pelisäännöt.

Työelämän rakennemuutoksen ennakoimiseksi ja mahdollisuuksien parantamiseksi siirtyä työstä ja ammatista toiseen. Tässä tarkoituksessa Suomen muutosturvamallin soveltamista voisi suositella toteuttavaksi myös muissa maissa. Tarjoaisimme rakentavia aloitteita.

Sukupuolten välinen tasa-arvon lisäämiseksi Suomen tulee olla aloitteellinen EU:ssa mukaan lukien perhevapaa –järjestelmien kehittäminen, varhaiskasvatuksen saatavuus ja koulutusmahdollisuuksien tasa-arvoistaminen. Työpaikkakohtaiset tasa-arvosuunnitelmat tulisi olla EU maita koskeva uudistus.

Työ- ja sosiaalipolitiikan tavoitteita EU tasolla voidaan tehostaa lisäämällä taloudellisen ohjausjakson seurantatavoitteisiin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kriteerit.

Eurooppatasolla on järkevä parantaa lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin vaikuttavuutta. Samalla se edellyttää, että ulkomaalaisten työehtojen noudattamista valvotaan ja torjutaan kaksien työmarkkinoiden kasvu. Tavoitteena tulee olla myös EU tason kanneoikeus. Ensivaiheessa tulee kanneoikeus saada kotimaisia työmarkkinoitamme koskevaksi.