Erkki Tuomiojan vappupuhe

Vappu 14:26

Erkki Tuomioja

Puhe vappujuhlissa 1.5.2017  Heinola, Lahti ja Nummela

[Jokainen tappiollinen vaalitulos käynnistää puolueessa tarpeellisen itsetutkiskelun. Näin myös kuntavaalien jälkeen, jolloin SDP:n toivottua heikomman menestyksen syyksi on nähty mm. ehdokasasettelun puutteet, puolueen ikääntyminen, johdon heikkous ja aina esiiin nostettu valitus siitä, että puolueen viesti ei mene perille. Kaikilla näillä on ainakin jonkin verran selitysvoimaa, joskin viestintäongelma vaatii paljon syvempää analyysia.

Valitus viestin perille menemättömyydestä yleensä tarkoittaa sitä, etteivät sen kohderyhmänä olleet äänestäjät nähneet sitä sellaisena kuin sen puhujan mielestä olisi pitänyt näyttäytyä. Kun yhdellä sosialidemokraatilla on mielessään selvä viesti ja toisella sosialidemokraatilla aivan yhtä vahva viesti, tulee ongelmaksi se että nämä voivat olla hyvinkin erilaisia, jolloin kohteen silmissä ja korvissa viesti on ristiriitainen tai vähintäänkin epäselvä. Vähintään yhtä suuri ongelma on, jos yhtenäisenkin viestin koetaan olevan ristiriidassa sen kanssa, mitä puolue todellisuudessa on tehnyt.

En nyt käsittele näitä tärkeitä kysymyksiä tässä pitempään vaan kiinnitän huomiota yhteen perustavanlaatuiseen koko poliittista kenttää ja demokratian toimivuutta koskevaan kehityspiirteeseen.]

Sata vuotta sitten kaikki puolueet olivat Suomessa todellisia kansanliikepuolueita. Työväenliike oli tietysti omassa kategoriassaan, mutta samalla tavoin suurten kansanjoukkojen omaan osallistumiseen ja liikekannallepanoon perustuivat muutkin puolueet, joiden taustalla olivat suomalaisuus- ja ruotsalaisuusliike, talonpoikaisliike ja kaikilla yhteisenä tilanteesta riippuen yhteistoiminta- tai taistelukenttänä osuustoimintaliike, raittiusliike, kansanvalistusliike ym.

Vielä v. 1980 eduskuntapuolueissa oli yhteensä yli 600 000 jäsentä, nyt alle 260 000. Ja viimeisessä ennen kuntavaaleja tehdyssä mielipidemittauksessa ennätykselliset 48 % kaikista vastaajista ei osannut tai halunnut nimetä ainuttakaan puoluetta jota kannattaisi.

Kansanliikepuolueet olivat vahvasti ankkuroituneet siihen väestönosaan, jonka asemaa ne halusivat parantaa ja jonka etuja ajaa. Puolueiden tavoitteita ja vaalilauseita ei tarvinnut miettiä mainostoimistoissa vaan ne syntyivät niiden ihmisten tarpeista, joita puolueet edustivat.

Tänään kaikki puolueet ovat enemmän liikeyrityksiä kuin kansanliikkeitä. Liikeyrityksinä niiden tavoitteena on vaaleissa markkinaosuutensa maksimointi eikä keinoilla ole niin väliä. Kohderyhmiä analysoidaan ja lähestytään kuin markkinasegmenttejä pohtien mikä parhaiten vetoaisi kulloiseenkin kohteeseen ja välttäen sellaisia tunnuksia ja asioita jotka voisivat herättää joissain muissa kielteisiä reaktioita.

Tällöin on ajauduttu tietynlaiseen noidankehään: kun puolet äänestäjistä suhtautuu epäluuloisesti puolueisiin ja niiden ohjelmiin turvaudutaan keinoihin, jotka edelleen syventävät tätä epäluuloa ja vieraantumista. Näin kasvaa niiden politiikasta vieraantuneiden ihmisten määrä, jotka sanovat lehtisten jakajille: ”Te olette kaikki samanlaisia, lupaatte sitä samaa ja teette jotain ihan muuta”.

Tätä epäluuloisuutta vahvistaa myös se, että Suomi on monipuoluemaa, jossa parlamentaarisen enemmistön kokoaminen edellyttää vähintään kolmea puoluetta, joista yksikään ei halua ennen vaaleja ilmoittaa kenen kanssa se voi ja kenen kanssa ei voi mennä hallitukseen, jossa vuorollaan voivat olla mitkä tahansa nykyisistä kahdeksasta eduskuntapuolueesta melkein missä tahansa kokoonpanossa.

Se että kaikki puolueet ovat kykeneviä yhteistyöhön kaikkien muiden kanssa on hyvä asia, mutta meillä sen huono puoli on, että se myös riistää äänestäjiltä mahdollisuuden ottaa kantaa hallituspohjaan.

Puolueiden kautta tapahtuvan yhteiskunnallisen vaikuttamisen heikentymistä on osittain korvannut kansalaisyhteiskunnan aktiivisuus ja nopeasti nousevien ja joskus yhtä nopeasti katoavien, sosiaalisen median kautta liikkeellle saatettujen kampanjoiden kirjo. Helpointa kansalaisliikkeiden käynnistäminen on jonkin yhden asian ja yleensä sen vastustamisen merkeissä, erittäin positiivisena toisenlaisena esimerkkinä kuitenkin tasa-arvoisen avioliittolain takana ollut Tahdon-kampanja.

Tämä on ihan tervetullutta ja demokratialle välttämätöntä, mutta yhtä välttämättömiä ovat myös vapaissa vaaleissa keskenään vapaasti kilpailevat puolueet, joita ilman ei missään vielä ole aitoa demokratiaa toteutettu. Siksi edustuksellisen demokratian ja puolueiden sekä kansalaisyhteiskunnan toiminnan välille ei tule rakentaa mitään ristiriitaa, vaan molempia tarvitaan.

Pääasiani on kuitenkin muistuttaa siitä, miten kansanliikepuolueiden kuihtuminen yleensä ja työväenliikkeen erityisesti jättää nimenomaan heikommassa asemassa olevat ihmiset vaille omaa uskottavaa poliittista kanavaa vaaleissa. Tämä joukko äänestää vain puolella siitä aktiivisuudesta, jolla hyvin toimeentulevat ihmiset osallistuvat vaaleihin, mikä on omiaan suuntaamaan kaikkien puolueiden kiinnostuksen näiden keskiluokkaisten ja aktiivisempien äänestäjien kosimiseen.

Marginalisoidut ovat avointa riistaa populisteille, joiden tarjoama sosiaalinen konservatiivisuus ja simppelit rajat kiinni-ratkaisut voivat hetkellisesti aktivoida tätä joukkoa, joka nopeasti pettyy populistien tukeman, eriarvoisuutta vain kasvattavan oikeistolaisen politiikan seurauksiin.

Luokkayhteiskunta tekee taas paluuta, mutta toisin kuin vielä sata vuotta sitten se ei enää synnytä yhtenäistä luokkatietoisuutta ja sen nostattamaa työväenliikettä. Tänään eriarvoistuminen pikemminkin vain hajottaa ihmiset omiin keskenään kilpaileviin pienryhmiinsä.

Minulle sosialidemokraattisen liikkeen olemassaolon oikeutus on siinä, että se mittaa politiikkansa onnistumista tai epäonnistumista sillä, onko se parantanut vai edelleen heikentänyt kaikista heikommassa asemassa olevien ihmisten toimeentuloa ja osallisuutta. Siten sosialidemokraattien ei tule mennä mukaan eriarvoisuutta kasvattavaan politiikkaan, vaikka se hetkellisitä vaalimenestystä voisi tuottaakin.

Samalla tavoin kaikkien kansalaisvapauksien, ihmisoikeuksien ja tasa-arvoisten osallistumismahdollisuuksien puolustaminen ja rasismin ja vihapuheen torjuminen kuuluu sosialidemokratian luovuttamattomiin arvoihin.

Kolmantena yhtä keskeisenä asiana näen koko ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavan ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestämättämän kehityksen kääntämisen kestävälle uralle. Tämä tarkoittaa mm tarkoittaa irtisanoutumista esim. halvan bensiinin lupauksin äänestäjiä kosiskelevasta politikoinnista.

Minua ei haittaa jos jokin muu liike, vihreät, vasemmistoliitto tai jokin muu, haluaa ja osaa paremmin kuin sosialidemokratia näitä asioita ja arvoja ajaa ja puolustaa. Ihmiset eivät ole puolueita varten vaan päinvastoin. Toistaiseksi olen kuitenkin kaikille valintaansa epäileville sanonut, että jos haluaa sosialidemokraattista politiikkaa – kuten ihmisten enemmistö haluaa silloin kun vaihtoehtoihin mielipidetiedusteluissa ei liitetä valmiita aateleimoja – niin en vielä tiedä SDP:tä parempaa vaihtoehtoa sen saamiseen, ja kehotan tulemaan mukaan SDP:n toimintaan sen varmistamiseksi.

Tällä en suinkaan tarkoita sivuuttaa enkä väheksyä kaikkia alussa mainitsemiani vaalianalyysejä ja niistä tehtäviä johtopäätöksiä. Ei siis riitä se, että arvot ja asiat ovat kohdallaan, vaan tarvitaan myös sellaista liikettä ja sellaista osaamista jolla ne, jotka näitä samoja asioita kannattavat, saadaan myös vaaleissa antamaan sille tukensa. Jos taas arvot ja asiat eivät ole kohdallaan niin sitä ei korjata millään paremmalla markkinoinnilla eikä kasvojen vaihtamisella.

Hyvät Toverit !

Maailman tila on hyvin huolestuttava. Käynnissä olevat sotilaalliset konflikti, terrorismi, voimapolitiikan käyttö Euroopassa kansainvälisen oikeuden rikkomukset ja myös lähiympäristössämme näkyvä uhmakas voimannäyttö ovat nostaneet perinteiset sotilaalliset turvallisuuskysymykset etualalle.

Suomi ei kuitenkaan ole uhanalainen maa, mutta sotilaallisten jännitteiden heijastuminen lähialueillemme edellyttää, että myös sotilaallinen turvallisuus otetaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa riittävästi huomioon. On arvokasta, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruskysymyksistä on hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon käsittelyssä ollut laaja yhteisymmärrys eduskunnassa.

Valmiuksista ja varautumisesta huolehtiminen ei tarkoita että Suomi olisi varustautumassa sotaan. Sodankäyntiä arkipäiväistävä kielenkäyttö tiedotusvälineissä on sekä perusteetonta että vaarallista.

Pelonlietsontaa käytään myös pehmentämään kansalaisia hyväksymään tiedustelutarpeiden nimissä merkittäviä rajoituksia perustuslain turvaamiin kansalaisvapauksiin ja yksityisyyden suojaan. Minulla ei ole vielä kantaa siihen, minkälaiset tiukennukset ja lisävaltuudet valvontaan ovat mahdollisesti perusteltuja ja mitkä ei. Tätä pohdintaa ei kuitenkaan tule harjoittaa minkäänlaisen pelkoja lietosivan hypetyksen vallassa.

Suomen turvallisuuden paras tae on hyvin toimiva, tasa-arvoinen ja kaikista kansalaisistaan huolen pitävä hyvinvointivaltio jonka yhteenkuuluvuutta ei ulkoa voi horjuttaa. Siksi eriarvoisuuden kasvu ja hyvinvointipalvelujen alasajo vaarantaa sekä sisäistä että ulkoista turvallisuutta.

Pelkään, että tämän porvarihallituksen jäljiltä, jos se vielä saa jatkaa vaalikauden loppuun saakka ja toteuttaa sote-uudistuksen nimellä kulkevan maakuntahallinnolla ostetun massiivisen yksityistämissuusuunnitelmansa, elämme vielä nykyistä paljon eriarvoisemmassa ja siten myös turvattomammassa maassa jossa nyt tehtyjen ja kalliiksi tulevien suurten virheiden korjaaminen on ison työn ja tuskan takana.

Vaikka sotaisa retoriikka ja voimannäyttö lähialueillamme on huolestuttavaa, on kuitenkin nähtävä että myös Suomen turvallisuuden suurimmat haasteet ovat seurausta maailmanlaajuisesta kestämättömästä kehityksestä. On toimittava kaikkialla maailmanlaajuisen turvallisuuden vahvistamiseksi ja sitä uhkaavan kestämättömän kehityksen torjumiseksi.

Turvallisuuspolitiikka ei saa olla sisäänpäin käpertyvää varautumista, vaan sen tulee olla kriisien ja konfliktien ratkaisuun ja ennaltaehkäisyyn suuntautuvaa aktiivista vaikuttamista.

SDP ei voi hyväksyä kehitysyhteistyön rajuja leikkauksia jotka ovat heikentäneet mahdollisuuksiamme harjoittaa tällaista vaikuttamista, jonka tarve on koko ajan vain lisääntynyt. Ne ovat myös heikentäneet vaikutusmahdollisuuksiamme YK:ssa ja muissa moninkeskisissä järjestöissä ja kohdistuneet kansalaisjärjestöjen toimintaa erityisen kielteisin seurauksin. Korkealle arvostetnu osaamisemme sotilaallisessa ja siviilikriisinhallinnassa on edelleen oltava kansainvälisten järjestöjen käytettävissä konfliktien ratkaisussa.

Hyvät Toverit !

Kasvavan ja jakamattoman keskinäisriippuvuuden maailmassa kestävyyttä ja turvallisuutta ei synny voimapolitiikalla, rajojen sulkemisyrityksillä ja vastakkainasetteluilla, vaan ainoastaan mahdollisimman laajalla monenkeskisellä yhteistyöllä.

Venäjä on tämän osaltaan toimillaan kyseenalaistanut ja nähtäväksi jää miten Yhdysvallat tulee lähivuosina toimimaan. On tärkeätä että Suomi yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa toimii aktiivisesti vakauden ja yhteistyövaraisen turvallisuuden vahvistamiseksi. Pohjoismaiaen yhteistyön mahdollisuuksia on käytettävä täysimääräisesti hyväksi ja vastattava pohjoismaisen mallin menestyksen maailmalla herättämään kiinnostukseen mallin toimivuutta parantamalla ja olemalla valmis jakamaan muiden kanssa mallin antamia kokemuksia kestävän kehityksen toteuttamiseksi.

Euroopan Unioniin kohdistuu nyt korostetusti odotuksia että se kykenisi ottamaan vahvemman roolin maailmanpolitiikassa ja globalisaation hallinnassa. SDP tukee Unionin toimintakyvyn vahvistamista mukaan lukien sen oman turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla.

Suomen puolustus perustuu omaan kansalliseen puolustusratkaisuun ja sotilaalliseen liittoutumattomuuteen. Sille tärkeä tuki on jäsenyytemme Euroopan Unionissa, kehittyvä pohjoismainen yhteistyö ja hyvin toimiva kumppanuus Naton kanssa, Yhteistyöstä saamme sellaista tietoa ja harjoittelumahdollisuuksia, jotka palvelevat oman puolustuksemme taitojen ja tehokkuuden lisäämistä.

Osallistumme kumppanimaille avoimeen harjoittelutoimintaan tässä tarkoituksessa ja valitsemme omista lähtökohdistamme poliittisen harkinnan perusteella harjoitukset, joihin osallistumme silloin kun ne eivät aiheuta kansainvälisen jännityksen kasvua.

Kansainvälisellä yhteistyöllä on myös ennaltaehkäisevä vaikutus. Suomella ei ole sotilasliiton tarjoamaa avunantoa, mutta ei myöskään velvoitetta osallistua sotilasliiton operaatioihin tai yhteiseen puolustukseen.

Uskottava puolustus sekä mahdollisuus kriisitilanteessa ottaa vastaan apua ovat tätä varten tarpeen, yhtä lailla kuin se, että pidämme huolen siitä, ettei kenelläkään ole aihetta epäillä Suomen kykyä ja halua estää alueensa käyttö minkäänlaisiin muille sotilaallisesti vihamielisiin tarkoituksiin.

Tärkeimmässä asemassa kansainvälisessä yhteistyössä on Suomen tiivistyvä puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa, jota sosialidemokraatit molemmissa maissa ovat vahvasti edistäneet. Kahden sotilaallisesti liittoutumattoman maan yhteistyö ei tähtää kahdenväliseen puolustusliittoon, vaikka sitä mahdollisuutta ei pidemmällä tähtäyksellä tule sulkea pois. Suomen ja Ruotsin liittoutumattomuus palvelee hyvin vakautta Itämeren piirissä.  Liennytykseen pyrkivän turvallisuuspolitiikan pitää ensi sijassa tähdätä vakavien konfliktien ja aseiden käyttöön johtavien tilanteiden välttämiseen.

Hyvät Toverit !

Nationalististen ja muukalaisvihamielisten voimien nousu Euroopassa uhkaa Euroopan yhdentymisen saavutuksia ja pahimmassa tapauksessa koko unionin olemassaoloa. Tällasille Euroopan yhtenäisyyttä ja sen demokraattista, ihmisoikeuksia kunnioittavaa arvopohjaa nakertaville voimille anneta periksi. Brittien kansanäänestyksessä ilmaisemaa tahtoa erota unionista on kunnioitettava, mutta edessä olevissa neuvotteluissa ei tule toimia niin että se tekisi mahdottomaksi briteille pysyä EU:ssa jos he uuden harkinnan jälkeen sitä haluavat.

EU:n on kyettävä uudistamaan itsensä ja menettelytapansa. Samalla kun markkinoiden toiminnan kannalta turhaa keskitettyä säätelyä on vähennettävä, on asioita joissa tarvitsemme yhdentymisen tiivistämistä vakaan taloudellisen kehityksen turvaamiseksi, finassikriisien estämiseksi ja ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen mahdollistamiseksi. Euroopassa ei saa olla tilaa veronkierrolle, sosiaaliselle polkumyynnille tai minkään väestöryhmän syrjimiselle.