Eloranta ja Risikko ovat perustaneet eduskuntaan ryhmän yksinäisyyden ja ostrakismin vähentämiseksi Suomessa
Kansanedustajat Eeva-Johanna Eloranta (SDP) ja Paula Risikko (Kok.) ovat tänään 5.10.2022 perustaneet eduskuntaan ryhmän pohtimaan keinoja kaikenikäisten ihmisten yksinäisyyden ja ostrakismin eli sosiaalisen ulossulkemisen vähentämiseksi Suomessa. Ryhmän tavoitteena on tehdä yksinäisyyden vastaisesta työstä entistä johdonmukaisempaa, tutkimusperusteisempaa ja pitkäaikaisesti vaikuttavaa.
– Vaikka toimia on tehty viime vuosien ajan kasvavissa määrin, ei yksinäisyys ole vähentynyt suomalaisten keskuudessa. Koska yhteistä suuntaa, suosituksia tai käytänteitä ei ole luotu, tekevät eri organisaatiot työtä omien tietojensa ja näkemystensä varassa ilman laajamittaisen kokonaisorganisoitumisen tarjoamaa johdonmukaista kehittämisotetta. Nyt haluamme saada tähän muutoksen, Eloranta painottaa.
Korona-pandemia on lisännyt yksinäisyyden kokemuksia kaiken ikäisten ja eri elämäntilanteissa olevien ihmisten keskuudessa, mutta erityisen voimakkaasti se on koetellut nuoria ja yksin asuvia. Lukiossa opiskelevista tytöistä toistuvaa yksinäisyyttä koki kouluterveyskyselyn (2021) mukaan yli neljännes, mutta useiden selvitysten mukaan luku on tätäkin korkeampi.
– Kansainvälisen tutkimustiedon perusteella yhteisöllisyyden vahvistaminen ja yksinäisyyden vähentäminen vaativat sekä tutkimustietoon pohjautuvia korjaavia ja kohdennettuja toimenpiteitä että asenneilmapiirin rakentamista. Ryhmämme tavoitteena on edistää määrätietoista työtä sen eteen, että kaikenikäisten kokema yksinäisyys ja ostrakismi vähenevät Suomessa, Risikko toteaa.
Tuoreen EU-raportin (2021) mukaan yli vuoden kestäneiden koronapandemiarajoitusten poistuminen ei välttämättä laske yksinäisyyden lukuja. Sen sijaan yksinäisyys on saattanut kroonistua pysyväksi olotilaksi, josta ulospääsy on vaikeaa ja jolla on sekä yksilötason terveydellisiä että yhteiskunnan tason kustannuksia.
– Haasteena ovat siiloutumisen lisäksi lähes yksinomaan yksinäisyyttä kokeville ihmisille kohdennetut lukuisat interventiot, joiden kehitystä eivät riittävissä määrin ohjaa arviointi- ja tutkimustiedon avulla tehtävä kehitystyö. Kansallisen yksinäisyysstrategian ja toimenpideohjelman keinoin voidaan suunta muuttaa esimerkiksi johtamalla suomalaista yksinäisyystyötä kokonaisvaltaisemmin.
Ryhmän asiantuntijajäseninä toimivat professori Niina Junttila ja kehitysjohtaja Emil Salovuori.
