Oikeudenmukainen siirtymä pitää kaikki mukana muutoksessa

Ekologinen siirtymä on toteutettava siten, että taloudellinen eriarvoisuus pienenee eivätkä alueelliset erot kasva. Reilun verotuksen merkitys korostuu ekologisessa siirtymässä, sillä muutos kohdistuu raskaammin pienituloisiin ja kohtelee alueita eri tavoin. Ekologinen siirtymä on toteutettava siten, että taloudellinen eriarvoisuus pienenee eivätkä alueelliset erot kasva. Samalla on selvää, että verotusta tarvitaan jatkossakin tuotannon ja kulutuksen uudistamiseen kestäväksi. Sillä vastataan osaltaan ilmastonmuutokseen, luontokatoon sekä luodaan edellytyksiä reilummalle työelämälle, kestävälle yritystoiminnalle ja teknologian hyödyntämiselle.

Verotuksella luodaan edellytyksiä elinkeinoelämän kehittymiselle, investoinneille sekä edistetään terveyttä. Näihin tavoitteisiin päästään, kun verotuksessa otetaan systemaattinen lähestymistapa, jossa arvioidaan verouudistusten ja nykyisten veroinstrumenttien vaikutusta kestävään kehitykseen, talouteen, eriarvoisuuteen ja hyvinvointiin. Olennaista on myös, että verotus toimitetaan tehokkaasti, läpinäkyvästi ja asiakasystävällisesti. Tulevaisuudessa verojen ilmoittaminen ja maksaminen on yhä useammin kytketty automaation avulla liiketapahtumiin.

SDP katsoo, että erityisesti pienituloisia ja syrjäseudulla asuvia on kompensoitava muutoksessa. Kompensointi onnistuu osin nykyisen etuuksiin ja verotukseen perustuvan tulonsiirtojärjestelmän kautta, mutta voidaan tarvita myös erillisiä toimia. SDP esittää, että tehtäessä taloudellista eriarvoisuutta lisääviä ilmastotoimia nämä vaikutukset kompensoidaan. Tässä voidaan käyttää esimerkiksi järjestelmää, jossa päästöveroista kertyviä tuloja palautetaan pienituloisille ja syrjäseudulla asuville. Pienituloisten huomioimisen ohella kompensoinnilla varmistetaan tasapuoliset työ- ja elinkeinomahdollisuudet. Julkisen talouden turvaamisen kannalta olennaista on, ettei kompensointi jää pysyväksi, sillä vastaavat hiiliverotuotot laskevat hiilipäästöjen vähentyessä.

Saman tyyppistä mekanismia voidaan hyödyntää kompensoimaan myös tilapäisiä energian ja elintarvikkeiden hintapiikkejä oikeudenmukaisesti. Myös edellä kuvattu kestävän kehityksen arvonlisävero kompensoi ekologisen siirtymän vaikutuksia pienituloisille, kun heihin raskaammin kohdistuvaa arvonlisäveroa voidaan alentaa.

Liikenteen ja päästöjen verotuksen muutoksilla ei tavoitella ensisijaisesti lisää verotuloja vaan kestävien valintojen tukemista. Taloudellinen tai alueellinen eriarvoisuus eivät saa kasvaa. Verotus ei saa johtaa kohtuuttomaan liikkumisen, asumisen tai elintarvikkeiden hintojen nousuun.

Energiakriisit voivat aiheuttaa paitsi kustannuksia myös ansiottomia voittoja esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden tuottajille. SDP kannattaa kohtuuttomasti kohonneiden kustannusten kompensointia kestävällä tavalla mm. windfall-verolla.

Samalla verotusta on käytettävä keinona vauhdittaa päästöjä ja energiakustannuksia vähentäviä investointeja. Se tarkoittaa, että esimerkiksi vähäpäästöisten kulkuneuvojen ja vähäpäästöisten energiajärjestelmien hankintaan kohdistuvat verot ovat matalampia ja tukien kautta jopa negatiivisia. Myös lainojen takauksilla voidaan varmistaa mahdollisuus investointeihin pienituloisille.

Kestävän kehityksen periaatteet otetaan huomioon myös kansainvälisissä verotusta koskevissa sopimuksissa sekä EU:ssa energia- ja arvonlisäverotusta uudistettaessa.

Ekologisen siirtymän investointien kannalta on tärkeää varmistaa riittävä ennustettavuus ja johdonmukaisuus. Sitä tulisi parantaa varmistamalla päästöohjauksen taso ottamalla energiaveroissa huomioon automaattisesti yleinen hintatason kehitys samaan tapaan kuin ansiotuloverotuksessa. Tämä on olennaista erityisesti, kun inflaatio-odotukset ovat nousseet, sillä inflaatio voi heikentää vähähiilisten investointien kannattavuutta.

Esimerkiksi maataloudesta ja maankäytöstä puuttuu kattava hiilen hinnoittelujärjestelmä, joka tukisi ekologista siirtymää. Samalla kun on selvää, että tällaisia kannustimia tarvitaan, on ilmeistä, että uudet ohjauskeinot eivät saa johtaa maatalouden kannattavuuden heikkenemiseen. Ilmastonmuutos lisää maatalouden satoihin kohdistuvia riskejä, mikä voi edellyttää lisätukia ja mahdollisia lisäkustannuksia on kompensoitava.

SDP kehittäisi elintarvikkeisiin ja muuhun kulutukseen päästöperusteista kulutusveroa eli niin kutsuttua kestävän kehityksen arvonlisäveroa. EU:ssa vuonna 2022 hyväksytty arvonlisäverokantojen uudistus tukee arvonlisäverotuksen uudistamista kestävää kehitystä edistäväksi veromuodoksi. Uudistuksen tarkoituksena ei ole kokonaisuutena nostaa verotuksen tasoa. Kestävän kehityksen arvonlisävero tarkoittaisi, että esimerkiksi ruuan arvonlisäverotusta voitaisiin alentaa samalla, kun sen kulutuksen päästöihin kohdistettaisiin veroa. Näin vähäpäästöisten tuotteiden verotusta laskettaisiin. Malli parantaisi suomalaisen maatalouden kilpailukykyä, sillä se ei kohdistuisi vientiin ja kotimaisia sekä ulkomaisia tuotteita kohdeltaisiin tasapuolisesti. Hallituksen käynnistämä selvitys mahdollistaa mallin jatkovalmistelun seuraavalla hallituskaudella. Sen toteutus tapahtuisi kuitenkin vaiheittain ja voimaantulo kestäisi joitain vuosia.

Verotuksella tulee kannustaa myös materiaalien tehokkaaseen käyttöön ja kiertotalouteen. Päästöohjausta tulisi kehittää myös muilla sektoreilla, joissa hiilen hinnoittelu on puutteellista. Esimerkiksi lento- ja laivaliikennettä tulee kohdella tasapuolisemmin suhteessa maaliikenteeseen siten, että myös niissä kannustetaan päästövähennyksiin. Samalla erityisesti kansainvälisessä liikenteessä tulee huomioida huoltovarmuus ja kustannustason pysyminen kohtuullisena. Siksi Suomen tulee edistää muun muassa EU-tason ratkaisuja, joilla sovitaan kansainväliseen lento- ja meriliikenteeseen kohdistuvista hiiliveroista ja muista ohjauskeinoista.