Antton Rönnholmin vappupuhe

Vappu 13:02

Antton Rönnholm

Vappupuhe 2017: Työstä ja tulevaisuudesta

Ystävät, toverit,

Kiitos kutsusta tänne teille. Täällä Kymeenlaaksossa on aina välitön tunnelma. Pirisen Riku lohdutti, että ollaan reiluja vaikka puhuukin pitkään ja vaikeaselkoisesti. Häntä muuten on kiittäminen, että olen tässä nyt. Hän esitti ajatuksen puoluesihteerin hommasta.

Vappu kun on työn juhla ja siirtymäriitti keväästä kesään, säistä huolimatta. Se on samalla kasvun ja tulevaisuuden juhla. Tästä syystä puhun teille työstä ja tulevaisuudesta.

Työstä käsitteenä on viime vuosina keskusteltu sosialidemokraattien piirissä ja tiedän, että vasemmistossa laajemminkin. Osa vaatii, että luovumme käsittelemästä työtä arvona. Mutta mistä ja minkälaisesta työstä silloin puhutaan, kun sanotaan että työ ei ole arvo?

Samalla globalisoituvassa ja digitalisoituvassa taloudessa elää oikeiston ja työantajien piirissä väite, että uudessa työelämässä yksilöiden väliset tuottavuuserot ovat niin suuria, että osan ihmisten osaaminen ei riitä ja sille ole enää käyttöä sellaisella hinnalla, jolla ihminen voi elää. Onko näin?

Valtaosalla meistä ei ole asemaa tai pääomia, joka turvaisi toimeentulomme, ja tästä syystä myymme työtämme elättääkseen itsemme. Samalla tähän palkkatyöhön kohdistuu yhteiskunnassa aina rakenteellista vallankäyttöä, jossa valtaa on lähes aina enemmän työn ostajalla kuin sen myyjällä.  

Ammatillinen työväenliike on pyrkinyt tasapainottamaan tilannetta niin, että palkkatyö muodostuisi myös oikeuksien lähteeksi. Palkkatyösuhde on taannut myös oikeuksia lakien ja kollektiivisopimusten muodossa.

Tämän rakenteellisen vallan tunnistaminen on keskeinen osa vasemmistolaista yhteiskunta-analyysiä. Tämä analyysi tunnistaa, että hyvän jakautuminen yhteiskunnassa ja markkinoilla ei ole automaattista tai neutraalia, vaan heijastaa aina jonkun valtaa.

Autiolla saarellaan elävän ihmisen ainoa hyvinvoinnin lähde on työ. Ja koska tuotettua hyvää on jakamassa vain hän itse, ei jakamisesta aiheudu suuria vaikeuksia. Näin on harvoin.

Kaikki sivilisaatiot on nimittäin rakennettu tarkoituksenmukaisen työnjaon perustalle: viljelijä viljeli ja seppä takoi. Nykyisellään tämä on monimutkaisempaa, mutta työnjakoon perustuvassa yhteiskunnassa kysymys tuotosten jakamisesta, on yhä kysymys vallasta.

Pitkässä tuotantoketjussa jokainen lenkki on tarpeen, jotta ketju muodostuu. Yhdenkin murtuessa se katkeaa. Vaikka lenkki ei yksin olisikaan tuottamassa koko ketjut tuottamaa hyvää, se voi ketjun katkaisemalla estää ketjun toiminnan. 

Jos kyseinen lenkki on vaikeasti korvattavissa, se mahdollistaa merkittävän korvauksen saamisen siitä, että lenkki suostuu olemaan sen osana. Tähän strategisen aseman tuomaan rakenteelliseen valtaan nojautuvat niin kauppareittien varrella sijaitsevien kaupunkien hyvinvointi, avainryhmien lakkoaseen uskottavuus ja toimitusjohtajien mahtavat bonukset.

Lenkki ei ole kuitenkaan ketjussa yksin. 

Tunnistaessamme sen, että markkinoiden tuottama lopputulos syntyy osaltaan markkinoiden pelisäännöistä ja niillä piilevästä rakenteellisesta vallasta, ymmärrämme, että markkinoiden tuottama tulonjako ei ole mikään objektiivinen osoitus ihmisten tuottavuudesta tai arvosta yhteiskunnassa, eikä myöskään oikeudenmukainen perusta yhteiskunnallisen hyvän jakautumiselle.

Sen takia se, että kaikki eivät löydä markkinoilta työtä hinnalla, jolla heidän työllistymisensä kannattaisi, ei johdu henkilöistä itsestään, vaan voi johtua myös järjestelmän vinoista pelisäännöistä.

Asia on olennainen, koska etenevä työnjako ja arvoketjujen pirstaloituminen kasvattavat entisestään talouden solmukohtiin sisältyvän vallan merkitystä. Digitaalisessa taloudessa ekosysteemin hallitsijalla voi olla valtavan vahva rakenteellinen valta-asema, jota myöhempien markkinoille tulijoiden voi olla mahdotonta murtaa. Kuka hyväksyy, myy ja välittää taskussasi olevan älykännykän sovellukset? Se, jonka alustalla ne toimivat. Tähän liittyy suurten monopolivoittojen mahdollisuus.

Syvenevän työnjaon taloudessa rakenteellinen valta määrää talouden toimintaa ja sen tuotosten jakautumista. Sitä tärkeämpää on tunnistaa analyysissämme tuo valta eikä ottaa markkinoiden tuottamia lopputuloksia objektiivisena tuottavuuden mittana.

Vielä kohtalokkaampaa olisi unohtaa se peruslähtökohta, että jokaisella ihmisellä on annettavaa yhteiselle maailmallemme. Eli pelisäännöt tulee rakentaa siten, että kaikki saadaan osallistumaan maailmamme rakentamiseen.

Jokainen lenkki on tärkeä. Veroparatiisisaaret eivät ole autioita, eikä niille kätkettyjä aarteita ei ole kukaan siellä yksin ansainnut.

*** 

Tulevaisuudesta. Muutos kiihtyy ja uusia teknologioita tulee jatkuvasti. 

Digitaalisuus muuttaa työtä ja maailmaa ja enenevässä määrin myös julkinen sektori vei palvelujaan nettiin. Kaikki eivät pääse niitä käyttämään ja samalla tavalla kun olemme päättäneet, että tilojen tulee olla esteettömiä kaikkien kulkea, meidän pitää määritellä uusi digitaalinen esteettömyys, jotta palveluja ei viedä saavuttamattomien kynnysten taakse. Tähän liittyy myös taitojen tarjoaminen, että kaikki pääsevät niitä käyttämään.

Tekoälyn luomat mahdollisuudet ovat rajattomat. Se voi helpottaa merkittävästi meidän jokaisen työtä. Ajatella valmiiksi puolestamme. Mitä kaikkea Kotka Mills kierrätyskartonki osaa tulevaisuudessa, kulkeeko senkin sisällä tietoa?

Blockchain ja käteisen katoaminen. Pankit siirtyvät tähän teknologiaan ja kaikkien taloudellisten siirtojen muuttuminen digitaalisiksi tuhoaa harmaan talouden. Verokikkailu vähenee, rehdit yritykset pärjäävät. 

Teollinen internet ja alihankintaketjut. PK-yritykset tippuvat pois näistä ketjuista jos eivät ole kiinni teollisessa internetissä. Tämä uhka on Suomessa. Saksan esimerkki industrie 4.0. on esimerkki myös meille. Pitäisi johtaa ja edetä päämäärätietoisesti. Luova tuho ei ole välttämätöntä jos tehdään oikeita ratkaisuja.

Tulevaisuudessa 3D-teknologian vakiintumisen myötä tuotannon odotetaan siirtyvän takaisin Eurooppaan. Tuotanto tulee takaisin.

Elämmekö jo 10 vuoden kuluttua yhteiskunnassa, jossa tuotanto on siirtynyt halpatuotannon maista takaisin ja sijaitsee hajautettuna kadunkulmissa, jossa yksinyrittäjä 3d-printterinsä kanssa tarjoaa yksilölliset silmälasin sangat?

Nämä pientehtailijat ovat joko vapaita yksinyrittäjiä tai palkolllisia monikansallisissa yrityksissä, jos pääomien tarve heidät siihen pakottaa. Tämä riippuu osittain valitsemastamme yritystoiminnan sääntelymallista ja vaatimuksista.

Miten tämä vaikuttaa vaikka sataman toimintaan ja mahdollisuuksiin saada kaivatut datakeskukset. Minä en tiedä, mutta tulevaisuus on mahdollisuus.

Täällä savolaisten Amerikassa on osaamista ja näkemyksiä. Onhan se kuuluisa sisämaan aivovuoto pysähtynyt tähän rannikolle.  Albert Einstein sanoi, että ”kaikki tiedämme, että suorin matka pisteestä A pisteeseen B on suora viiva”. Samalla voidaan todeta, että hän jatkoi: ” ja mielikuvituksella me pääsemme mihin vain”

***

Ammatteja tuhoutuu ja syntyy kiihtyvällä tahdilla kuten aina ennenkin. Tieto lisääntyy eksponentiaalisesti ja työllisyys on kiinni sen hyödyntämisestä. Mitä Suomi tekee?

Nykyinen hallitus asetti kaksi vuotta sitten kunnianhimoisen työllisyystavoitteen nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin vuonna 2019. Se on jäämässä reiluun 70. Työttömyys on alenemassa hitaahkosti, mutta samalla pitkäaikaistyöttömyys on edelleen ennätystasolla. 

Hallitus ei esittänyt juuri mitään uusia toimia työllisyyden parantamiseksi kehysriihessä. Riihen päätösten ainoat työllisyysvaikutukset perustuvat varhaiskasvatusmaksujen alentamiseen ja asumistuen leikkaukseen. On selvää, että hallitus ei tule tavoitettaan saavuttamaan.

Suomessa kaikkien kellojen tulisi soida kun joka viides nuori mies on vailla koulutus- tai työpaikkaa.

Hallituksen työllisyystoimet ja kannustaminen ovat tarkoittaneet turvan heikentymistä ja uusimmat suunnitelmat lakkauttaisivat nykyiset työvoimapalvelut. Nekin yhtiöitetään ja siirretään markkinoille.

Näkyvissä oleva talouskasvu ei riitä työllisyystilanteen korjaamiseen. Siksi tarvitsemme politiikkaa, joka toisaalta puuttuu työttömyyteen tässä ja nyt ja toisaalta vahvistaa tulevaisuuden kasvun edellytyksiä. Koulutuksesta leikkaaminen on lopetettava.

Koulutuspolitiikka pitäisi palauttaa sille kuuluvaan arvoon ja myös talouspolitiikan ytimeen. Korkean työllisyyden saavuttaminen edellyttää, että kaikki pääsevät kiinnittymään työmarkkinoille.

Kaikkein merkittävin voimavara Suomen taloudessa ovat tulevaisuudessakin osaavat ja ammattitaitoiset ihmiset yhteiskunnan eri sektoreilla. 

***

Alussa Pentinkulmalla olivat suo, kuokka – ja Jussi. Nykyään Jussi ei pärjää suolla automaattiselle metsäkoneelle kuokkimalla, eikä hänen tarvitse istua edes kuskin penkillä. Hänen valtansa on tieto, jota vaaditaan kehitettäessä laitteen uusia toiminnallisuuksia ja osaamisessa käyttää niitä. Se tarjoaa aikaa keskustella työkavereiden kanssa ja kehittää omaa työtä. Hän käskee robottia, ohjaa sitä. Jos Suomi on ymmärtänyt tarjota hänelle siihen taidot.

Alussa mainitsin oikeiston väitteestä, että kaikkia ei enää työmarkkinoilla tarvittaisi ja ihmisten työvoima ei nykyhinnalla kelpaa. On tietysti kaksi tapaa saada palkat kohtaamaan: polkea hintaa, tai lisätä osaamista, jotta tuottavuus nousee ja työstä voidaan maksaa pyydetty hinta. Ensimmäinen on on kilpajuoksu kurjuuteen ja työantajan näkökulmasta vain lyhyt riemu sillä muut ja mualla ajavat tuotteillaan ohi. Aidot ratkaisut liittyvät aina osaamisen kasvuun. Osaamisen kasvu ja tuottavuuden nousu, vähentää pyrkimyksiä polkea palkkoja.

Klaus Schwab, Maailman talousfoorumin perustaja, väittää, että ”kapitalismi korvataan ”talentismilla”.” Teollistumisen idea oli korvata pääomalla työvoimaa. Pääomasta tuli tärkein arvo. Mutta ”kapitaali on nyt väistymässä ja inhimilliset kyvyt tulleet tilalle; tarvitaan ”luovuutta ja kykyä innovoida”. Tästä seuraa, että vahvan taloudellisen järjestelmän pitää investoida ihmisiin. 

Tässä tulemme myös keskeiseen oikeiston ja vasemmiston eroon. Me uskomme että jokaisella on halu ja kyky osallistua, että jokaisen pitää saada oppia. Tuleva työelämä edellyttää entistä monipuolisempia taitoja ja tästä syytä meidän on valmistauduttava osaamisloikkaan.

Sosialidemokraatteina ajamme osaamistason kasvua ja työkaluja sen päivittämiseksi kuin aikanaan peruskoulu-uudistusta. Suomi ei juossut itseään maailman kartalle.  Suomi koulutti itsensä maailman kartalle.

***

Vaikka palkkatyö ei olisi arvo,  työ on arvo.

Se on arvona on viitannut ihmisen olemukseen uutta luovana ja tekevänä olentona. Työ arvona liittyy jokaisen ihmisen oikeuteen ja mahdollisuuteen toteuttaa itseään.

Ihmisyys ei toteudu vain olemalla, vaan uutta luomalla.

Me ymmärrämme, mikä merkitys vallalla on, että markkina ei ole objektiivinen jakaessaan palkintoja myöskään työmarkkinoilla.

Me otamme tulevaisuuden teknologioineen vastaan ja rakennamme siitä entistä paremman. Asetumme sähköiseen salonkiin, jossa masiinat voivat tehdä puolestamme entistä enemmän.

Me uskomme ihmiseen, joka osaa ja osallistuu. Me luomme maailman jossa kaikilla on työ ja toimeentulo.

Me otamme vallan seuraavaksi maakuntavaaleissa ja lähdemme siitä eteenpäin.

Toivotan kaikille hyvää Vappua ja lämpenevää kevättä!

Vappupuhe puhuttu Kotkassa ja Haminassa