Tiina Kyllönen: Hankkeena mielenterveys
Kun osittain EU-rahoitteinen maaseudun kehittämishankkeeni nuorten kanssa päättyi, sain seuraavanlaisen palautteen:
“Tiina rakas, olemme tunteneet kolme vuotta tai jopa pidempään ja seikkailleet ympäri maailmaa ja nämä vuodet ovat olleet elämäni tärkeimmät ja parhaimmat. Olet ollut iso osa meidän kaikkien elämää ja matkaa mielenterveyden sekä jaksamisen parantamiseen.”
Mielenterveyden ja jaksamisen parantaminen ei kuulunut minun työnkuvaani. Minun tehtävänäni oli kehittää maaseutua nuorten kanssa nuorten tarpeisiin vastaten. Mutta olen nuorisotyöntekijä. Kuuntelen ja kuulen nuoria. Silloin kohtaa myös heidän myrskynsä ja tukee heitä niiden läpi. Tähän työhön tulisi kuitenkin olla oma työkalu, jonka painopisteenä olisi mielenterveyden tukeminen.
Nuorten mielenterveyden haasteet eivät ole ainoastaan meidän suomalaisten nuorten murhe. Sama surullinen ilmiö näkyy koko Euroopassa. Kuusi vuotta sitten EU:n ja Yhdistyneiden Kansakuntien mielenterveysongelmista aiheutui arviolta yli 600 miljardin euron kustannukset. Pandemian jälkeen tehdyssä Health at a Glance-raportin mukaan lähes puolet nuorista eurooppalaisista pitää mielenterveyspalveluja riittämättöminä ja että masennusoireista kärsivien nuorten osuus on useissa EU-maissa yli kaksinkertaistunut pandemian aikana.
Tähän on tarjolla lääke; EU on hyväksynyt viime vuonna mielenterveydeysaloitteen, jonka tarkoitus on ennaltaehkäistä mielenterveysongelmia sekä tukea mielenterveyttä. EU on varannut tähän työhön rahaa 1,23 miljardia euroa. EU:lla ei kuitenkaan ole pakottavaa toimivaltaa mielenterveysongelmia hoitavissa terveyspalveluissa. Riittävät mielenterveyspalvelut ovat valtion ja hyvinvointialueiden käsissä. EU:n rahoitusta voidaan kuitenkin käyttää hankkeisiin ja neuvontaan. Monesti hankkeet osuvat siihen osaan, jota ei voida lakisääteisillä palveluilla täyttää, joten sen toteuttaminen nuorten kanssa on vapaampaa ja kun nuoret on itse osallistettu toimiin, se on myös vaikuttavampaa. Rahoituksen hakeminen ja raportointi tulisi olla helppoa. Hankkeiden kesto tulisi olla riittävän pitkä ja tuloksia tarkastella yksilön mielenterveyden kannalta, ei rahassa.
Nuorille tulee tarjota yhteistä tekemistä, vaikuttamisen paikkoja, kuuntelevia aikuisia, vastuuta, merkityksellisyyden kokemuksia. Siten he voivat kolmen vuoden jälkeen sanoa, että nämä vuodet ovat olleet elämäni tärkeimmät ja parhaimmat.
Kirjoittaja on SDP:n eurovaaliehdokas.
