Emilia Pitkälä

Synnyin lähes 40 vuotta sitten Uuraisilla, Keski-Suomessa. 10 vuotta sitten muutin mutkien kautta Teuvalle ja perheeseeni kuuluu aviomies sekä neljä lasta, joista vanhin jo omillaan asuva nuori aikuinen. Työskentelen ikäihmisten parissa. Vapaa-aikani kuluu perheen kanssa vietetyn ajan lisäksi soljuvasti opiskelun, meditoimisen, ystävien, sukututkimuksen tekemisen sekä yhdistystoiminnan parissa.
Suurin haaveeni varhaisesta teini-iästä saakka oli saada joskus olla äiti. Yläasteella opettaja pyysi heitä viittaamaan ketkä aikovat hakea jatko-opintoihin lukioon. Olin yksi heistä ketkä ei viitanneet ja hyvän koulumenestyksen omaavana opettaja kohdisti minulle kysymyksen "aiotko sitten joksikin kotiäidiksi vai?". Tuo kysymys oli omalla kohdallani merkityksellinen ja nyt, elämänkokemuksen kartuttua, ymmärrän miksi; haluan olla omalta osaltani edistämässä tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta sekä luoda uskoa siihen, että siivet kyllä kantaa, kun uskaltaa mennä haaveitaan ja tavoitteitaan kohti.