Olen yrittäjä ja toimittaja sekä Huono Äiti -yhtiöiden perustaja. Olen kahden lapsen äiti. Minulla on 10 työntekijää Helsingissä. Olen tehnyt yrittäjyyttä edeltävän työurani YLEn ajankohtaisohjelmissa aamu-tv:ssä ja a-studiossa toimittaja ja juontajana, Olen asunut myös useaan otteeseen ulkomailla, pisimpään Yhdysvalloissa.
Helsingissä olen asunut Itä-Helsingissä, Katajanokalla, Länsi-Pasilassa ja Pohjois-Haagassa.
Olen yrittäjänä tottunut ajattelemaan niin, että raha mahdollistaa investoinnit ja kasvun. Raha on sijoitettava menoihin järjellä. Menestyneet yrittäjät ovat tulevaisuuteen suuntautuneita ja visioivat, miltä tulevaisuus voisi näyttää. Niin minäkin, haluan jättää jäljen eettisesti ja kestävällä tavalla ja vaikuttaa positiivisesti tulevien sukupolvien elämään.
Minulle tärkeää
Muutos on pakko tehdä
Katson Helsingissä tehtyjä päätöksiä yrittäjän ja työnantajan silmin. Päätöksiä on tehty niin, että niissä joko suositaan korostetusti ryhmiä tai jätetään kokonaan tärkeitä tekijöitä huomioimatta. Esimerkiksi Helsingin yrittäjiä ei ole kuultu millään tavalla, kun on suunniteltu liikenneremontteja tai maankäyttöä ja Helsingin keskustan kurjistuminen on tästä valitettavan hyvä esimerkki. Helsingissä on 80 000 yritystä ja niistä suurin osa pieniä yrityksiä, joissa on töissä yli 128 000 ihmistä.
Hyvä koulupäivä kuuluu jokaiselle
Koulu auttaa lasta löytämään oman polkunsa ja toteuttamaan unelmiaan. Koulurauha kuuluu jokaiselle lapselle. Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä on kasvanut Helsingissä, kuten muuallakin Suomessa. Erityistä tukea ei ole se, että taloudellinen hyöty mielessä lapsi pidetään tavallisella luokalla ilman asianmukaista apua. Lapsen on saatava oppia omien kykyjensä mukaan turvallisessa ja ammattitaitoisessa ympäristössä.
Nuoret on saatava työelämään
Nuorten pahoinvointi ja masennus lisääntyy myös Helsingissä. Olen itse palkannut nuoren, joka oli ollut kotona kaksi vuotta. Meidän pitäisi luoda nykyistä paljon laajempi kesäsetelijärjestelmä ja muita toimia, joissa pk-yrityksillä olisi mahdollisuus palkata kotona pitkään ollut nuori mukaan työyhteisöön. Se ensimmäinen positiivinen kokemus siitä, että pääsee mukaan ja oppii tekemään pikku hiljaa asioita on lopun elämän kannalta ratkaiseva.