Olen Heidekenillä 45 vuotta sitten syntynyt turkulainen. Perheeseeni kuuluu avopuoliso, pari teiniä ja yksi eskari-ikäinen. Työskentelen sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestö SOSTEssa erityisasiantuntijana. Koulutukseltani olen valtiotieteiden maisteri. Olen ollut kuntapolitiikassa vuosia aktiivisesti mukana, lasten synnyttyä vähemmän. Olen ollut kaupunginhallituksen varajäsen ja jäsenenä useissa lautakunnissa, mm. nuoriso-, ammattiopetus-, sosiaali- ja terveys- sekä kuluvalla kaudella hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lautakunnassa. Olen myös Turun sdp:n hallituksen jäsen. Puolueen jäsen olen ollut 26 vuotta. Vapaa-aikani kuluu perheemme liikuntaharrastusten parissa. Me vanhemmat pelaamme sulkapalloa kilpatasolla, poika salibandyä ja kuopus jumppaa. Ulkoilemme nuorimmaisen kanssa päivittäin asuinalueellamme.
Minulle tärkeää
Asuinalueiden ja ihmisten välisen eriytymisen vähentäminen
Olen huolissani siitä, että me turkulaiset kuplaudumme sen mukaan millä alueella asumme, mitä päiväkotia tai koulua lapsemme käyvät ja keiden kanssa olemme päivittäisessä vuorovaikutuksessa. Tämä on johtanut siihen, ettemme enää ymmärrä toisiamme, mikä puolestaan on omiaan aiheuttamaan ristiriitoja. Tähän tulee vaikuttaa monipuolista rakentamista lisäämällä, koulujen oppilaaksiottoalueita tarkastelemalla sekä huolehtimalla lähiöiden palveluista ja sujuvista joukkoliikenneratkaisuista.
Tarpeenmukaista tukea lapsille, nuorille ja perheille ajoissa
Liian usein kuulee, että oikeanlaista tukea on saatu vasta, kun koulu ei suju enää ollenkaan tai tilanne muuten kriisiytynyt. Sen lisäksi, että tuen tarve tunnistetaan, pitää olla riittävästi osaavia ja monialaisia ammattilaisia sitä toteuttamassa. Päiväkotiryhmät ja luokat riittävän pieniksi ja kouluihin lisää myös lapsia ja nuoria kohtaavia aikuisia. Perheille tarjottavassa tuessa hyödynnettävä järjestöjen asiantuntemusta ja vertaistukea.
Hyvinvointia ja terveyttä kaikille
Turussa alueelliset hyvinvointi- ja terveyserot ovat suuret. Hyvinvointi ja terveys eivät saa olla varallisuudesta kiinni. Alueille, joilla tiedetään olevan kasaantunutta hyvinvointivajetta, on osoitettava erityistä huomiota. Matalan kynnyksen maksutonta lähiliikuntaa kaiken ikäisille, kohtaamispaikkoja yksinäisyyden vähentämiseksi ja etsivää työtä yhdessä järjestötoimijoiden kanssa. Työllisyyspalvelut on räätälöitävä siten, että niillä pystytään poistamaan työllistymisen esteitä.