Leo Turunen
Olen perusammatiltani sosiaalityöntekijä. Työskentelin melkein 40 vuotta sekä terveydenhuollossa että sosiaalipuolella. Aloitin lastensuojelussa Poikien oppilaskodissa. Siirryin lasten kuntoutukseen. Sairaalassa olin kuntoutusosastolla ja lopuksi aikuisten kuulo ja Näkövammaisten kanssa. Eläkkeelle jäätyäni olin Helsingissä Koskelan kuntoutus ja arviointiyksikössä. Vaikka monia vaikeuksia oli, nautin työstä joka päivä. Jyväskylän kaupungilla olin sosiaalilautakunnassa yksilöhuoltojaoston puheenjohtajana. Olen ollut monissabärjwstöissä. Asukasyhdistyksen puheenjohtaja, vammaisjärjestöjen hallituksissa, urheiluseurassa, viimeiseksi Sotainvalidien sauraskodin hallituksessa joka siirtyi Sote alueen omistukseen.
Minulle tärkeää
Potilas on tärkeintä
Potilaan tulee saada hoitoa. Hänen ohjautumisensa hoitoon tapahtuu hoitopolkua pitkin, jossa tärkeä on perusterveydenhoito. Juuri nyt tavoitteena on saada omalääkäri järjeatelmä. Tavoitteena on potilaan toimintakunto.
Sosiaaliturvan on oltava tarpeeksi kattava.
Sosiaaliturva on trampoliini, joka auttaa meitä vaikeassa elämäntilanteessa. Sen on turvattava kaikille minimi elintaso elämän eri olosuhteissa. Vanhuus on vaikea juuri nyt, kun palvelut eivät ole riittävät. Siihen voidaan löytää ratkaisuja.
Lapset ovat tärkein voimavara tulevaisuudessa
Lapsiperheet ovat vaikeassa tilanteessa. Lapsiperheköyhyys ei saa olla esteenä lapsen koulutusmahdollisuuksille.