Marianne Boström

insinööri, sihteeri
Ikä: 67
Hyvinvointialue: Länsi-Uusimaa
Kunta: Karkkila

Perheeseeni kuuluu aviomies ja kissa. Meillä on yhteensä 7 aikuista lasta ja kuusi lastenlasta. Asumme vanhassa omakotitalossa Karkkilassa.
Harrastan politiikkaa, järjestötoimintaa, kalastusta, kasvimaan luomuviljelyä, sanaristikoita ja sudokuja. Yhteiskunnalliset asiat ja ay-toiminta ovat aina kiinnostaneet minua. Liityin sosialidemokraatteihin jo nuorena, kun huomasin, ettei maailma ollut vielä valmis. Siitä asti olen ollut mukana yhteisten asioiden hoidossa, ensin Hangossa, sitten Turussa, Vihdissä ja nyt Karkkilassa.
Haluan olla mukana rakentamassa kotikaupungistani ja hyvinvointialueestani sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää.
Kaiken voi tehdä reilummin!

Minulle tärkeää

Kiireettömään hoitoon on päästävä kahdessa viikossa – myös hammashoitoon

Kun sairausoire tai ongelma ilmenee, on kahden viikon sisällä päästävä ainakin sen arviointiin. Jos se vaatii pikaisesti toimia, toimeen on tartuttava, mutta joskus voi myös odottaa pidempään itse toimenpiteitä, mutta niin, että apu tulee ajallaan ennen kuin ongelma suurenee. Hammaslääkärini odotushuoneessa, joskus aikaa sitten, oli hyvä juliste, jonka sanoma oli "älä kasvata rahanreikiä". Se saisi päteä myös hyvinvointialueella!

Kouluterveydenhuollon on oltava kunnossa ja esim. ankkuritoiminnalla on puututtava ongelmakäyttäytymiseen.

Kouluterveydenhoitoa on oltava koululla tarvetta vastaavasti, myös henkisen puolen hoitoa ja neuvontaa. Ennaltaehkäisyyn ja nuorison käyttäytymisongelmien ratkomiseen on oltava käytössä tehokkaita keinoja, kuten Ankkuritoimintaa, jossa poliisi, sosiaalitoimi ja muut tahot yhdessä auttavat nuorta oikealle polulle.

Vähävaraisten ja ikäihmisten palvelun ja hoidon on oltava moitteetonta! Arvokas vanhuus on ihmisoikeus.

Kun rahat ovat tiukalla, ei voida alkaa laittamaan vanhuksia hoitojonon hännille. Vähävaraisilla ja vanhuksilla pitää olla yhtä hyvä terveyden- ja sairaanhoito kuin muillakin.
Toimeentulotuessa pitäisi huomioida ihmiselämän normaalit menot, kuten esimerkiksi joulu, perhejuhlat ja läheisten hautajaisten aiheuttamat "ylimääräiset" kulut.
Vanhusten hoidon mitoituksen on oltava sellainen, että henkilöstö saa tehdä työnsä niin, ettei tarvitse lähteä itkien pois työvuoron jälkeen.