Olen Leppävirralla asuva, mutta hyvin koko Pohjois-Savon tunteva henkilö. Toimin omassa kunnassani valtuuston puheenjohtajana ja olen myös Pohjois-Savon hyvinvointialueen aluevaltuutettu.
Olen toiminut projektipäällikkönä useissa projekteissa ympäri Savoa. Niiden kohderyhmien kautta olen nähnyt hyvinvointialueen palvelujen kehittämistarpeet. Olen tehnyt työtä mielenterveys ja päihdetyössä, kehitysvammaisten terveydenhuollon parissa ja juuri nyt maahanmuuttajien parissa. Olin myös Pohjois-Savon hyvinvointialueella valmistelemassa järjestö- ja osallisuustoimintaa. Se, mikä toimii yhteiskuntamme pienille asiakasryhmille, toimii kaikille. Siksi erilaisten palvelujen käyttäjien ääni on tärkeä!
Olemme siirtymässä hyvinvointialueen käynnistymisestä seuraavaan vaiheeseen. Sosialidemokratiaa tarvitaan hyvinvointialueen päätöksenteossa, sillä maassamme vallassa on voimia, joiden intressinä julkisten palvelujen kuihduttaminen on ja yksityistäminen. Meidän on kuljettava toiseen suuntaan!
Minulle tärkeää
Saavutettavat sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut, joilla on tukena laadukkaat erityispalvelut
Sosiaali- ja terveydenhuollon saavutettavat peruspalvelut ovat tärkeimmät inhimillisesti ja taloudellisesti. Palvelujen tuottamisen tavat voivat olla erilaisia, digitaalisia tai fyysisiä. sillä ne parhaimmillaan tukevat toisiaan ja tekevät tilaa kohtaavalle palvelulle. Tarvitsemme kattavamman kiirevastaanottojen verkoston päivystyksen ja kiireettömän hoidon väliin. Sosiaalipalvelujen ennaltaehkäisevä rooli on tunnistettava ja tunnustettava sekä tuotettava lähemmäs tarvitsijoita.
Yhdyspinnan kuntiin ja työllisyysalueisiin on oltava toimiva järjestöyhteistyössä, lasten ja nuorten palveluissa, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä työllisyyden edistämisessä
Haastavien ongelmien ratkaisut ovat usein monitoimijaisia, esimerkiksi lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen, asunnottomuus tai pitkäaikaistyöttömyys. Pohjois-Savon hyvinvointialue ei ole saari. Sen työntekijät ja perheet ovat asukkaita kunnissa. Työntekijät asiakkaina työllisyysalueilla. Sen tuottamien palvelujen tarve vaihtelee riippuen muiden toimijoiden tekemisestä. Hyvinvointialue ei voi sanoutua irti maakunnan elinvoiman edistämisen vastuusta, kun se tosiasiassa on sen olennainen osa.
Siilorakenteista ja moniportaisesta hallinnosta monialaisten palvelukokonaisuuksien johtamiseen
Siilojen purkaminen ja paljon palveluja tarvitsevien palvelujen yhteensovittaminen oli uudistuksen suuri lupaus. Palveluiden oikea-aikaisuus ja oikean ammattilaisen antamana on inhimillisesti ja taloudelliseesti viisasta, mutta se vaatii monialaista johtamista. Esimerkiksi sosiaalipalvelut eivät voi olla jatkuva säästöjen kohde ja terveydenhuollon epämääräinen lisäke. Se on vaikuttavaa ja ongelmia ehkäisevää palvelua.