Turvaamme investointeja maankäytön ja liikenteen suunnittelun toimivuudella

Viime kuukausina asumisen hinta on noussut Suomessa merkittävästi. Tähän ovat vaikuttaneet erityisesti Ukrainan sodan seurauksena kohonneet energian ja sähkön hinnat. Myös nouseva korkotaso ja korkea inflaatio ovat nostaneet asumiskustannuksia. Tämä poikkeuksellinen tilanne vaatii tukea, joilla etenkin pieni- ja keskituloisten menojen kasvuun voidaan vastata. Lisäksi tarvitaan ratkaisuja, jotka lisäävät asuinrakennusten energiatehokkuutta ja vähäpäästöisyyttä, kuten aurinkopaneeleja ja maalämpöä.

Asuntojen hintaan vaikuttaa keskeisesti asuntojen kysyntä ja tarjonta, yleinen korkotaso ja kasvukeskuksissa kohtuuhintaisen asuntotuotannon osuus.  Erityisesti kasvukeskuksissa asuntorakentamista pitää lisätä, jotta asumiskustannusten kehitys on maltillista ja työvoiman liikkuvuutta voidaan tukea. Kuntien riittävä maanomistus, tonttien kaavoitus ja sujuva luvitus ovat tässä avain asemassa.

Osana vihreää siirtymää tarvitaan energiatehokkuutta parantavaa ja asumiskustannuksia hillitsevää korjausrakentamista. Myös kasvukeskusten ulkopuolella pitää olla mahdollisuus ylläpitää ja korjata kiinteistöjä. Korjausrakentamista tulee tukea tarveharkintaisilla energiaremontteihin tarkoitetuilla tuilla, sosiaalisesti oikeudenmukaisesti kohdennetuilla korjausavustuksilla ja varmistamalla korjausrahoituksen saatavuus.

Maankäyttö- ja rakennuslain uudistus toteutetaan siten, että kaavoitusta ja luvitusta sujuvoitetaan. Kaavoituksessa ja lupaprosesseissa hyödynnetään nykyistä enemmän digitalisaation mahdollisuuksia. Viranomaisille tulee säätää velvoite ilmoittaa arvio kaavaprosessin kestosta. Kevennetään vähämerkityksellisten kaavojen käsittelyä.  Uudistuksessa tulee samalla ottaa huomioon asuin- ja elinympäristön laadun parantaminen ja eriarvoisuuden ehkäisy. Kuntien maapoliittinen asema on säilytettävä nykyisellään.

MAL-sopimusmenettely on tehokas väline kaupunkiseutujen kestävään kehittämiseen. Sopimuksilla on vahvistettu sekä seudun kuntien keskinäistä että valtion välistä yhteistyötä. MAL-sopimukset ovat osoittautuneet tärkeiksi välineiksi kaupunkiseutujen kehittämisessä ja asuntotuotannon vauhdittamisessa. Samalla sopimukset myös ohjaavat erilaisia liikenneinvestointeja. Asuntotuotannon osalta MAL-sopimukset ovat toimineet erityisesti kohtuuhintaisen vuokra- ja asumisoikeustuotannon tuotannon turvaajina. Kohtuuhintaisen asuntotuotannon määrää tulisi edelleen nostaa tulevissa sopimuksissa.

Koska ensimmäiset MAL-sopimukset on luotu 2000-luvun alkupuolella, on sen jälkeen tapahtunut muutoksia myös aluerakenteessa. Käynnissä olevista MAL-sopimuksista on syytä tehdä perusteellinen vaikuttavuus- ja toimeenpanoarviointi. Lisäksi on tarpeen selvittää, miten valtion ja kaupunkien kumppanuutta ja vuoropuhelua voidaan kehittää myös MAL-sopimuksien ulkopuolella ja voitaisiinko nykyisiä MAL-sopimuksia laajentaa uusiin kuntiin. Samalla on huolehdittava riittävästä rahoituksesta.

Sopimuksellista yhteistyötä valtion ja kuntien välillä on lisättävä. Laaja-alaisten MAL-sopimusten rinnalle tulisi luoda laajuudeltaan ja kestoltaan vaihtelevia sopimusmalleja valtion ja eri kokoisten kuntien yhteistyönä toteutettaviin yksittäisiin hankkeisiin, niin että erityisesti kasvavat kaupunkiseudut tulevat huomioiduiksi.

Rakennamme lisää kohtuuhintaisia asuntoja

Monilla kasvukeskusalueilla omistusasunnot ovat kalliita ja siksi monen ulottumattomissa. Sen vuoksi pitääkin ottaa käyttöön valtion tukema, kohtuuhintaisen omistusasuntotuotannon malli. Vuosittain Suomessa tulisi käynnistää noin 35 000 asunnon rakennuttaminen. Niistä vähintään 13 000 asuntoa tulee olla  kohtuuhintaisia, ja tuosta määrästä vähintään 2 000 kohtuuhintaista omistusasuntoa. Etenkin ns. normaalille vuokra- ja asumisoikeusasuntotuotannolle on suurta tarvetta, sillä näistä asunnoista on suurin pula. Kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisääminen lisäksi korvaa mahdollista vapaarahoitteisen asuntotuotannon vähentymistä ja ehkäisee rakennusalan työttömyyttä. Sijoitusasuntojen verovähennyskohtelua tulee arvioida tulevalla hallituskaudella.

Asuntopolitiikan tulee turvata väestön liikkuvuutta myös taantuvan asuntorakentamisen ja -markkinan alueilla.

Yhä useamman asunnon tulee olla esteetön. Sote-uudistuksen voimaantulon ja väestön ikääntymisen myötä palveluasuntotuotantoon on kasvavaa kysyntää, sillä viime vuosina palveluasuntoja on jäänyt rakentamatta muun muassa sote-uudistuksen valmistelun vuoksi. Tämä jo yksin lisää tarvetta lisätä kohtuuhintaista palvelu- ja tukiasuntotuotantoa. Tulevina vuosina tarvitaan merkittävä määrä lisää ikäihmisten asuntotuotantoa. Lisätään asuntotuotannon monimuotoisuutta, jossa tuodaan erilaisia asumisen muotoja ja eri asukasryhmiä yhteen yhteisölliseen asumiseen.

Monipuolistetaan vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien asumisratkaisuja. Tehdään Kehas-ohjelman (Kehitysvammaisten asumisohjelman) seurantatutkimus ja sen pohjalta tarvittavat toimenpiteet. Erityisesti autismin ja kehitysvammaisuuden takia sosiaalisessa suoriutumisessa vaativaa tukea tarvitseville ihmisille ei ole sopivia asumisratkaisuja ja -palveluja.

Lisäksi on tarve nostaa opiskelija-asuntotuotannon määrää kasvukeskuksissa, jotta kohtuuhintainen opiskelija-asunto olisi yhä useammalle opiskelijalle ensisijainen asumismuoto opiskeluaikana.

Turvaamme laadukkaan asumisen koko Suomessa

Mahdollisuudet asua kasvukeskusten ulkopuolella on turvattava. Kaikkialla Suomessa tarvitaan energiatehokasta, esteetöntä ja laadukasta asumista.

Vaikka Suomi kaupungistuu edelleen, niin työ- ja opiskelupaikkoja on myös kasvukeskusten ulkopuolella. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisillä tulee olla myös kasvukeskusten ulkopuolella mahdollisuus energiatehokkaaseen, esteettömään ja laadukkaaseen asumiseen. Kaupunkien ja harvaan asuttujen alueiden välistä vastakkainasettelua vähentää,
jos myös harvaan asutuilla alueilla olemassa olevia kiinteistöjä peruskorjataan. Korjausrakentamista tulee tukea energiaremontteihin tarkoitetuilla tuilla, kohdennetuilla korjausavustuksilla ja varmistamalla korjausrahoituksen saatavuus.