Kohti täystyöllisyyttä ja parempaa työelämää

Työllisyyttä on vahvistettava edelleen. Seuraava välitavoite on oltava 80 prosentin työllisyysaste, joka vie Suomen muiden Pohjoismaiden tasolle. Pidemmän aikavälin tavoitteen on oltava täystyöllisyys, eli tilanne, jossa työttömyysaste on selvästi alle 5 prosenttia. Tarvitsemme nykyistä korkeampaa työllisten määrää voidaksemme turvata toimivan hyvinvointivaltion myös tuleville sukupolville.

Kansainvälisesti on seurattava kiinnostavia kokeiluja esimerkiksi Itävallan ja Ranskan työtakuusta, jolla taataan jokaiselle halukkaalle työpaikka. Kokeilujen alustavat tulokset näyttävät, että täystyöllisyyden turvaaminen julkisin toimin lisää hyvinvointia ja osallisuutta sekä työvoiman tarjontaa, eikä ole valtavasti muunlaista pitkäaikaistyöttömyyden hoitoa kalliimpaa.

Kaikilla tulee olla mahdollisuus kokoaikatyöhön ja vastentahtoista osa-aikatyötä on vähennettävä. Osa-aikatyöllä on usein mahdotonta tulla monilla aloilla toimeen ja siksi tulee varmistaa, että kokoaikatyötä haluavilla on siihen mahdollisuus. Työnantajien velvoitetta tarjota kokoaikatyötä osa-aikatyöntekijöilleen tulee tiukentaa. Osa-aikaiseen työsuhteeseen palkkaamiseen tulee olla lain mukainen peruste. Tämä ei vaikuttaisi osatyökykyisten tai muiden omasta halustaan osa-aikatöitä tekevien mahdollisuuteen osallistua työmarkkinoille omien kykyjensä ja halunsa mukaan.

Työn tehokkuus on jatkanut kasvuaan ja menneinä vuosikymmeninä tehostuminen näkyi paremmin myös työntekijän palkan ja vapaa-ajan kehityksessä. Työaika lyheni ja korvaustaso kasvoi. Tuottavuuden kasvun tulokset ovat kuitenkin jo pitkään siirtyneet johonkin muualle kuin työntekijän eduksi. Itse asiassa monen työntekijän työaika on viime vuosina kiky-sopimuksen myötä jopa pidentynyt. Kyse on sekä työhyvinvoinnista, työn paremmasta jakautumisesta kuin taloudellisesta oikeudenmukaisuudesta. Tästä syystä tavoitteeksi on otettava työntekijöiden hyötyminen työn tuottavuuden kasvun tuloksista joko parempana toimeentulona tai lyhyempänä työaikana.

Työ muuttaa muotoaan ja kehittyy. Yhteiskunnan on muututtava mukana. Tämä vaatii myös vahvempaa säätelyä siellä, missä heikommassa työmarkkina-asemassa olevat tarvitsevat suojaa. Uusissa työnteon muodoissa työskentelevien asemaa on vahvistettava estämällä työsopimussuhteen naamiointi muuksi kuin työsopimukseksi. Säädetään työneuvoston toimivallasta antaa lausuntoja työsuhteen olemassaolosta. Selkiytetään itsensätyöllistäjien mahdollisuuksia työehtosopimustoimintaan.

Lisäämme työelämän tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat SDP:n toiminnan perusydintä. Samasta ja samanarvoisesta työstä tulee maksaa sama palkka. SDP haluaa vahvistaa työelämän tasa-arvoa toteuttamalla tasa-arvolain kokonaisuudistuksen, jossa tarkastellaan erityisesti tasa-arvon edistämistä, syrjintäkieltoja sekä valvonnan ja oikeussuojakeinojen toimivuutta ja riittävyyttä. Laaditaan tasa-arvo-ohjelma ja luodaan kolmikantaneuvotteluiden avulla hallituskaudet ylittävä palkkatasa-arvo-ohjelma.

Työelämä kaipaa lisää joustavuutta. Joustava työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen tukee työssäjaksamista ja työhyvinvointia. Tämän vuoksi työntekijän mahdollisuuksia vaikuttaa työaikaansa tulee lisätä. Perheiden arkea ja vanhemmuutta tuetaan luomalla perheystävällinen työelämäkulttuuri, joka mahdollistaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen. Etätyön pitää olla yhtä turvallista kuin lähityönkin ja siksi työtapaturmasääntelyä tulee parantaa vastaamaan lähityön vakuutusturvaa. Selvitetään lainsäädännön muita kehittämistarpeita etätyön laajentumisen takia.

Perheystävällisellä työpaikalla otetaan huomioon erilaiset elämäntilanteet ja niihin liittyvät tarpeet osana työntekoa ja työpaikan käytäntöjä. Palveluja ja työelämää on joustavoitettava, jotta vanhempien osallistuminen vanhempainvartteihin, kasvatus- ja arviointikeskusteluihin sekä laajoihin perhekohtaisiin terveystarkastuksiin mahdollistuu. Samalla tulee huomioida perheiden monimuotoisuus ja elämäntilanteiden erilaisuus. Perheystävälliset käytännöt huomioivat myös esimerkiksi ikääntyneiden läheisten arjessa auttamisen. Hyvillä työpaikoilla huomioidaan kaikenlaisten ihmisten tarpeita. Perheettömän ihmisen tukena hoivassa voi olla joku muukin kuin sukulainen ja tämä tulee myös olla mahdollista. Työntekijöillä tulee olla oikeus lyhennettyyn työaikaan elämäntilanteen niin vaatiessa ja työaikapankkijärjestelmää tulee edelleen kehittää.

Perhevapaat eivät saa vaikuttaa työelämässä etenemiseen ja palkkatasoon. Työelämän on tunnistettava perheiden erilaiset tilanteet. Syksyllä 2022 voimaan tulleen perhevapaauudistuksen toteutumista on seurattava ja sen päivittämistä jatkettava tarpeen mukaan. Myös kotihoidontuen järjestelmä tulee uudistaa joustavammaksi niin, että se tukee lasten osallistumista varhaiskasvatukseen.

Palkka-avoimuus edistää samapalkkaisuutta. Lainsäädännöllä tulee lisätä palkkauksen avoimuutta ja palkkatietoisuutta työpaikoilla. Raskaussyrjintää voidaan vähentää vahvistamalla syrjinnän valvontaa ja sanktioita. Parannetaan osatyökykyisten ja vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia päästä työelämään eri keinoin, esimerkiksi parantamalla järjestöjen työllistämisen edellytyksiä sekä laajentamalla Työkanava Oy:n toimintaa. Varmistetaan, että Työkykyohjelmassa käynnistetyt työttömien työkykyä tukevat sote-palvelut integroidaan kuntien työllisyyspalveluihin ja huolehditaan saumattomasta yhteistyöstä hyvinvointialueen sote-palveluiden kanssa.

Vastaamme työvoimapulaan kokonaisvaltaisesti

Työvoimapula vaivaa yhä useampaa alaa sote-palveluista teollisuuteen ja yksityisiin palveluihin. Pitkittyessään osaajapula heikentää koko Suomen talousnäkymiä ja kykyä ylläpitää hyvinvointivaltion palveluja. On kuitenkin huomioitava työvoimapulan erilaiset ilmenemismuodot ja erityisen huolissaan on oltava aloista, joilla työvoimaa ei ole saatavilla edes kokoaikaiseen, työehtosopimusten mukaisesti palkattuun työhön. Sen sijaan osa-aikaisiin tai alipalkattuihin työsuhteisiin työvoimaa etsittäessä ei kyse ole samanlaisesta ongelmasta.

Työnantajien vastuulla on osaltaan etsiä keinoja työvoimapulan ratkaisemiseksi. Tässä palkka, työehdot ja työsuhteen laatu ovat tärkeitä tekijöitä. Osaajapulan korjaamiseksi on käytettävä niin kotimaisen koulutuspolitiikan kuin työperäisen maahanmuuton mahdollisuuksia. Tarvitaan nopeita satsauksia koulutustason nostoon. Työllisyyskoulutuksen resurssit on turvattava.

Aikuisia alanvaihtajia on tuettava paremmin. Erityisesti toisen asteen koulutuksen sisältämät työssäoppimisen muodot voivat olla tärkeä keino vähentää uudelle alalle kouluttautumisen esteitä (kuten tulojen puutetta opiskelun aikana). Oppisopimuskoulutus ja aikuiskoulutustuki ovat tärkeitä elementtejä uudelleen kouluttautumisen mahdollistamisessa sekä kohtaanto-ongelmien ratkaisemisessa. Lain sallimissa puitteissa tulisi alanvaihtoon räätälöidyissä koulutusmuodoissa suosia vähemmistösukupuolen hakijoita.

Segregaation purkamistavoite on tärkeää huomioida myös TE-palveluissa, joiden asiakkuus osuu monella nimenomaan työuran murroskohtiin. Tämä edesauttaa sekä sukupuolisegregaation purkua että koulutuksellista tasa-arvoa laajemmin.

Hyvinvointialueiden sote-palveluihin on varmistettava riittävä, osaava henkilöstö. Alan veto- ja pitovoiman lisäämiseksi tarvitsemme monipuolisia toimia sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla. Koulutusmääriä on edelleen lisättävä ja hyödynnettävä erilaisia polkuja sote-alalle sekä tuettava alalta poistuneiden paluuta. Työnjaosta on huolehdittava niin, että henkilöstö voi tehdä mielekästä ja koulutustaan vastaavaa työtä. On kehitettävä työoloja, johtamista ja työhyvinvointia.  Täydennys- ja erikoistumiskoulutus sekä ura- ja palkkakehitysmahdollisuuksien turvaaminen ovat tärkeitä tekijöitä. On laadittava kattava palkkasuunnitelma pidemmällä aikavälillä, vaikka palkkaratkaisut pysyvät työmarkkinajärjestöjen asiana.  Selvitetään mahdollisuudet tukea työperäistä maahanmuuttoa ja tehdään tarvittavat toimet, kuten uudistetaan alan kielitaitovaatimuksia.

Työn vetovoimaa lisäävät modernit työolot, joissa tarkoituksenmukaisella, monipuolisella teknologialla ja digitaalisilla palveluilla voidaan osaltaan parantaa työntekijöiden jaksamista ja palveluiden vaikuttavuutta. On tärkeä pitää kiinni henkilöstömitoituksista, jotta voidaan taata asiakkaille palveluiden laatu ja turvallisuus sekä henkilöstölle jaksaminen ja työhyvinvointi.

Tarvitsemme yhä enemmän työperäistä maahanmuuttoa

Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa, jolla vastataan osaavan työvoiman tarpeeseen ja vahvistetaan kasvun mahdollisuuksia. Tarvitsemme enemmän osaamista kansainväliseen rekrytointiin ja osaajien Suomeen houkutteluun. Tämä vaatii resursseja niin valtion kuin suurten kaupunkien työvoimapalveluihin.

Meidän on annettava Suomeen muuttaville ammattilaisille ja heidän perheilleen palvelulupaus, että lupaprosessien ohella muu viranomaisasiointi ja palveluiden piiriin pääseminen on sujuvaa ja elämän Suomessa pääsee aloittamaan kitkattomasti. Tämä tarkoittaa myös perheenyhdistämisen helpottamista. Perheiden kotoutumiseen ja mukana muuttavan puolison työllistymiseen on tarjottava aktiivisesti tukea.

Työhön Suomeen muuttava ei tuo Suomeen vain työpanostaan, vaan koko elämänsä. Sujuvaan maahanmuuttokokemukseen ja sen kehittämiseen on ohjattava riittävästi resursseja.
Myös työperäisesti maahan muuttaneet pitää ottaa huomioon kotoutumispalveluiden asiakasryhmänä.

Tuemme paremmin kotoutumista

Onnistunut kotoutumisprosessi on avain eri syistä Suomeen muuttaneiden työllistymiseen. Kotoutumisen tavoitteena tulee olla sujuva ja nopea siirtyminen työelämään. Varmistetaan, että työvoiman ulkopuolella olevat maahanmuuttajat tavoitetaan palvelujen pariin. Vanhempien kieliopetuksen ja lasten varhaiskasvatuksen tai koulunkäynnin yhdistävästä toiminnasta on luotava valtakunnallinen toimintamalli.

Työllisyys- ja kotoutumispalveluiden kokonaisvastuun siirtyessä kunnille tulee varmistaa kotoutumisen osaamiskeskusten ja muiden neuvontapalveluiden säilyminen. Maahanmuutto ja kotoutumisen tarpeet keskittyvät voimakkaasti tietyille seuduille ja siksi kotoutumisen haasteita tulee ratkoa ensisijaisesti näillä alueilla.

Kotoutujien moninaisuus on tunnistettava. Palveluissa tulee huomioida ja tunnistaa joustavasti yksilölliset tarpeet. On huolehdittava siitä, että vielä kotoutumisajan päättymisen jälkeen tukea tarvitsevat eivät jää tyhjän päälle.

Viimesijainen vastuu kotoutumisesta on aina yksilöllä itsellään, mutta samalla on varmistettava, että tähän tarjolla on riittävästi tukea ja palveluita. On myös huolehdittava, etteivät yhteiskunnan asenteet tai ulossulkevat toimintatavat muodostu kotoutumisen ja osallisuuden esteiksi. Lisätään merkittävästi suomen- ja ruotsinkielenopetuksen resursseja osana kotoutumista.

Mahdollisuus perheenyhdistämiseen tukee kotoutumista, kun huoli ulkomailla olevista läheisistä ei heikennä kotoutujan hyvinvointia.

Kehitämme työllisyyspalveluita

Työllisyyspalvelut ovat avainasemassa muiden Pohjoismaiden korkeampaan työllisyysasteeseen johtaneessa työllisyyspolitiikassa. Siksi on tärkeää jatkaa Sanna Marinin hallituksen työtä työvoimapalvelujen kehittämisessä.

Työllisyyspalveluiden siirtyessä kunnille on tärkeää turvata kuntien kokonaisvoimavarat, kuten koulutuspalvelut ja muut olemassa olevat palvelut sekä viranomaisten voimavarat ja kyky tehdä päätöksiä, jotka tukevat työllisyyden edistämistä ja elinvoiman vahvistamista.

Turvataan palvelujen laatu ja oikea-aikaisuus riittävällä rahoituksella. Työllisyyspalvelujen ja sosiaali- ja terveyspalvelun yhteistyön pitää toimia kaikissa tilanteissa. Jokaiselle työttömälle tarjotaan työllistymistä edistäviä osaamisen kehittämisen toimia. Tarvittaessa työllisyyspalvelujen järjestäjiä kootaan isommiksi kokonaisuuksiksi, jotta palvelujen laatu ja asiakkaiden yhdenvertainen asema toteutuvat.

Vähennämme mielenterveysperusteista työnkuormitusta työpaikoilla

Mielenterveysperusteisen työkyvyttömyyden lisääntyminen tulee katkaista. Työntekijöiden työkykyä, työelämässä pysymistä ja mielenterveyttä on tuettava. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota psykososiaaliseen kuormitukseen työturvallisuus- ja työaikasuojeluasiana. Työelämään paluun mahdollistamiseksi on tarjottava parempaa tukea kaikkialla Suomessa. On lisättävä mahdollisuuksia palata töihin osa-aikaisesti.

Säädetään täsmällisemmin työnantajan velvollisuuksista koskien psykososiaalisen kuormituksen ennaltaehkäisyä, tunnistamista, säännöllistä arviointia ja toimenpiteitä kuormituksen vähentämiseksi. Vahvistetaan työterveyshuollon ja muiden sosiaali- ja terveyspalvelujen roolia työhön paluun tukemisessa.

Puutumme tehokkaasti työperäiseen hyväksikäyttöön ja työmarkkinarikollisuuteen

Työperäiseen hyväksikäyttöön ja työmarkkinarikollisuuteen on puututtava nykyistä tehokkaammin ja niiden uhrien asemaa on parannettava. Hyväksikäytön seurauksena uhkaa syntyä kahdet työmarkkinat ja tämä kehitys on pysäytettävä. Poliisien, syyttäjien ja työsuojeluviranomaisen on kyettävä puuttumaan yhä paremmin työperäiseen hyväksikäyttöön.

Rikoslainsäädäntöä on tarkistettava, jotta hyväksikäytöstä ja alipalkkauksesta saadaan asianmukaiset rangaistukset ja uhrit saavat oikeutta. Luottamusmiesten asemaa on vahvistettava ja liitoille luotava kanneoikeus. Nämä toimet tukevat ongelmiin puuttumista ja vahvistavat työmarkkinoiden pelisääntöjen noudattamista.

Lisäksi työsuojeluviranomaisten valvontaresursseja tulee lisätä. Työehtojen ja työpaikan asianmukaisuudesta on huolehdittava osana oleskelulupaprosessia. Saatavuusharkinta on hyvä työväline, mutta tarvitsee tuekseen nykyistä parempaa valvontaa ja tuntuvampia sanktioita. Viranomaisten yhteistyötä ja tiedonvaihtoa työperäisen hyväksikäytön estämiseksi on vahvistettava.

Työelämään linkittyvän harmaan talouden torjuntaan on panostettava. Tilaajavastuun ja veronumerovaatimuksen laajennus sekä kunnianhimoisen yritysvastuulain säätäminen ovat oikeita askelia työmarkkinarikollisuuden ja harmaan talouden torjunnassa.

Haluamme takaisin suomalaisen sopimusyhteiskunnan

Työehtosopimusten ja niiden yleissitovuuden turvaaminen on SDP:lle tärkeä lähtökohta työmarkkinapolitiikassa. Tutkimusten mukaan toimivat sopimusjärjestelmät parantavat tuottavuutta, lisäävät työnyhteisöjen hyvinvointia ja työmarkkinarauhaa.

Suomalainen sopimusyhteiskunta kaipaa vahvistusta. Pohjoismainen työmarkkinamalli voidaan turvata laventamalla yleissitovuuden kriteereitä ja vahvistamalla yleissitovien työehtosopimusten sitovuutta. Yleissitovaksi työehtosopimukseksi pitää vahvistaa alalla edustavin, ammattiliiton neuvottelema työehtosopimus riippumatta sen prosentuaalisesta kattavuudesta. Vahvistetun yleissitovuuden tulee aina olla voimassa sopimuskauden loppuun. Työehtosopimuksen jälkivaikutuksesta, eli siitä, että työehtosopimuksen päättymisen jälkeisessä sopimuksettomassa tilassa noudatetaan päättyneen sopimuksen ehtoja, tulee säätää laissa.

Työsopimuslakia tulee täsmentää turvamaan järjestyneiden työntekijöiden oikeus valita työehtosopimuksen tarkoittama luottamusmies kaikilla työpaikoilla ja vahvistamaan luottamusmiesten suojaa, oikeuksia ja tiedonsaantia. Työmarkkinajärjestelmän hajautuessa on oltava valmius vahvistaa luottamusmiehen roolia työehtosopimusten tulkinnassa Ruotsin mallin mukaan. Varmistetaan tasapainoinen, valtakunnallisiin työehtosopimuksiin perustuva paikallinen sopiminen. Huolehditaan työtaisteluoikeuden säilymisestä.

Valtakunnansovittelijan toimiston toimintamallit tulee uudistaa vastaamaan hajautuneeseen neuvottelujärjestelmään. Sovittelujärjestelmän hajautuessa on tarkoituksenmukaista löytää keinot, joiden avulla vahvistetaan ennakoivaa sovittelua.

Kehitämme ansiosidonnaista työttömyysturvaa kassajärjestelmän pohjalta

Työttömyysturvan tulee ottaa huomioon ihmisten erilaiset tilanteet ja sen tulee mukautua työelämän muutokseen. Tutkitaan ja selvitetään korona-ajan työttömyysturvapoikkeusten vaikutuksia yrittäjien ja palkansaajien työttömyysturvaan ja hyödynnetään näitä kokemuksia työttömyysturvajärjestelmän ja yhdistelmävakuutuksen kehittämistyössä.

Ansiosidonnainen työttömyysturva tulee jatkossakin toteuttaa työttömyyskassojen kautta. Työttömyyskassoilla on paras tuntemus eri aloista sekä osaaminen ansioihin perustuvasta työttömyysturvan määrittelystä.

Yleinen työttömyysvakuutus on mahdollista toteuttaa ja se tulee tehdä suhteessa koko työttömyysturvan kehittämiseen. Uudistuksella tulee ratkaista yhdenvertaisuuden ongelmia, eikä saa johtaa työttömyysturvan tason, keston tai ehtojen heikentämiseen. On tarpeellista selvittää, miten uudistus olisi mahdollista toteuttaa nykyisen kassajärjestelmän puitteissa. Työttömyysturvan työssäoloehtoa ja korvaustasoa uudistetaan samalla siten, että ansiosidonnaisen turvan piiriin olisi helpompi päästä. Työssäoloehdon tulee kertyä kaikesta ansiotyöstä.

Samalla on tärkeää uudistaa kassajärjestelmää edistämällä työttömyyskassojen määrän vähentämistä, kassoihin liittymisen helpottamista sekä etuuskäsittelyn automatisointia.

Puolustamme hyvää työelämää myös kansainvälisesti

Suomen tulee edistää ihmisarvoista työtä ja talouskasvua myös rajojensa ulkopuolella käytössämme olevin keinoin. Oikeudenmukaiset ja hyvät työolosuhteet kuuluvat kaikille yhtäläisesti, silti yli puolet maailman väestöstä on sosiaaliturvan ulkopuolella. Uusien työnteon muotojen, kuten alustatalouden osalta tarvitaan vahvempaa kansainvälistä säätelyä ja työntekijöiden aseman vahvistamista.

ILO:n arvioiden mukaan työttömyys kasvoi pandemian myötä merkittävästi. Pandemia heijastui ensisijaisesti naisten työttömyyden kasvuun.

YK:n ihmisoikeusneuvostossa hyväksytyt periaatteet ohjaavat yritysten toimintaa kansainvälisesti ja Suomen tulee olla etujoukoissa kehittämässä yritysvastuuta ja huolellisuusvelvoitetta koskevaa säätelyä.

Vahvan yritystoiminnan merkitys on olennaista työllisyyden kehittämisessä, ja se edellyttää yritysten raportoivan kestävän kehityksen toiminnastaan niin kuin ne raportoivat myös tuloksistaan.