Ilmastokriisi ja luontokato on ratkaistava yhdessä

Tätä varten meidän on varmistettava hiilineutraaliuden toteutuminen Suomessa vuoteen 2035, EU:ssa viimeistään vuoteen 2050 mennessä ja siirtymä hiilinegatiiviseksi pian sen jälkeen. Jo ensi vaalikaudella tarvitsemme suunnitelmat, jolla vähennetään 2030-luvun päästöjä ja edetään kohti hiilinegatiivisuutta nykyisen 2035 tavoitteen saavuttamisen jälkeen. Suunnitelmissa on selkeytettävä, millainen vähennyspolku voisi olla, mitä ohjauskeinoja valitaan ja varmistettava nettonielun riittävyys.

Ilmastopolitiikan rinnalla luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on keskeisimpiä tehtäviämme. Luonnonvarojen käytön on oltava kestävää koko EU:n alueella. Samalla on varmistettava unionin energiaomavaraisuus.

Siirtymä päästöttömään energiantuotantoon on keskeistä niin ilmaston kuin EU:n strategisen autonomian lisäämisen näkökulmasta. Tavoitteena tulee olla energiaomavarainen, uusiutuvaa tai päästötöntä energiaa hyödyntävä unioni mahdollisimman nopeasti.

Jotta hiilineutraaliustavoite saavutetaan, on ensi hallituskaudella tehtävä kunnianhimoista politiikkaa, jossa on mukana niin valtio, alueet ja kunnat kuin elinkeinoelämä ja kaikki kansalaisetkin. Jotta kaikki pysyvät mukana, on ilmastopolitiikan oltava reilua, ilmastotoimien kustannusten jakauduttava oikeudenmukaisesti ja kustannuksia kompensoitava niille, joilla on vähiten varaa. Edistymistä seurataan säännöllisesti ja kurssia korjataan viipymättä, mikäli tavoitteisiin ei päästä tai epävarmuudet lisääntyvät merkittävästi.

Kalleinta ilmastonmuutoksen torjunta on, jos se tehdään myöhässä. Kustannustehokkaimmat toimet on oltava etusijalla, kun päästövähennyskeinoja priorisoidaan. Ilmastopolitiikan on perustuttava uusimpaan tieteeseen.

Ilmastopolitiikan ytimessä on luopuminen fossiilisista polttoaineista, riittävien hiilinielujen vahvistaminen sekä sosiaalisesti oikeudenmukainen siirtymä kansalaisille. Tarvittava muutosturva työelämään on taattava ja kansalaisten muutoskestävyyttä on lisättävä. Vain ilmastopolitiikka, jolla on kansalaisten tuki, voi olla kestävää pitkällä aikavälillä.

Tulevina vuosina on lisättävä ylisukupolvinen tarkastelu mukaan ilmastolakiin. Suomen uuden ilmastolain tulee olla kestävällä pohjalla ylisukupolvisen oikeudenmukaisuuden ja reilun siirtymän näkökulmasta, jotta yksikään sukupolvi ei ylitä omaa oikeudenmukaista osuuttaan hiilibudjetista tulevien sukupolvien kustannuksella. Oikeudenmukaisuuden arviointia tulee kehittää. Lisätään energia- ja ilmastostrategia ilmastolakiin, niin että jatkossa myös tästä merkittävästä selonteosta säädettäisiin lailla eikä se olisi poliittisen tahdon varassa kuten tällä hetkellä.

Valtion budjetille ja talouspolitiikkaan on tehtävä säännöllinen ilmastovaikutusten arviointi. Samalla tavalla, kun arvioimme talouspolitiikan työllisyysvaikutuksia, tulisi meidän myös arvioida kaiken talouspolitiikan ilmasto- ja ympäristövaikutuksia. Lisäksi tarvitaan sektorikohtaisia ilmastosuunnitelmia yhä useammalla alalla. Erittäin tärkeitä ovat liikenteen, asumisen ja rakentamisen sekä maankäytön, maa- ja metsätalouden sekä ruuantuotannon suunnitelmat.

Tarvittavan teknologian kehittämistä on tuettava ja osoitettava riittävä rahoitus vihreän teknologian TKI-investointeihin. Työ on perustettava tieteellisen tiedon varaan, Suomen IPCC:lle ja Ilmastopaneelille osoitetaan riittävä tuki.

Pidetään kiinni linjauksesta luopua turpeen käytöstä Venäjän aloittaman hyökkäyssodan vaikutukset ja aikataulu huomioiden.

Huolehditaan, että päästökauppa toimii ja päästöt vähenevät päästökauppasektorilla. Päästöpolku vuoteen 2030 toteutuu, jos päästöoikeuden hinta ja verotus ohjaa merkittävästi ilmastoimia energiasektorissa ja myös prosessiteollisuudessa. Pelkkä päästökauppa ei kuitenkaan ratkaise, sillä hiilen hinnoittelu perustuu osin myös verotukseen. Verotuksella on kyettävä myös estämään hiilivuotoa eli päästöjen siirtymistä muihin maihin.

Pysäytämme Suomen luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen ja käännämme sen elpymisuralle

Luonto köyhtyy myös Suomessa. Tuoreimman uhanalaisuusselvityksen eli Punaisen listan mukaan Suomessa jo joka 9. laji on uhanalainen. Suomen luontotyypeistä joka toinen on uhanalainen. Eniten uhanalaisia lajeja ja luontotyyppejä on maan eteläosissa, missä lajimäärä ja maankäytön paineet ovat suurimmat. Suomalaisten kuluttaminen aiheuttaa ilmastopäästöjä sekä monimuotoisuuden heikkenemistä myös Suomen rajojen ulkopuolella, missä suuri osa kotimaassa kulutettavista tavaroista tuotetaan.

Luontopolitiikalle tarvitaan selkeät lainsäädännölliset kehykset ja tavoitteet ilmastopolitiikan välineiden tapaan. Ilmastolain tapainen luontolaki voisi olla hyvä tapa turvata luontopolitiikan toteutuminen.

Kansallisen biodiversiteettistrategian toimia, jotka tähtäävät vuoteen 2030, on toimeenpantava suunnitelmallisesti. Biodiversiteettistrategian tavoitteena on pysäyttää monimuotoisuuden väheneminen ja kääntää kehitys elpymisuralle vuoteen 2030 mennessä. Strategialla tehostetaan luonnon monimuotoisuuden suojelua ja edistetään heikentyneiden ekosysteemien palautumista. Lisäksi kehitetään toimenpiteiden ja vaikuttavuuden mitattavuutta. Strategia ja toimintaohjelma kytketään osaksi kansainvälisiä sekä EU:ssa asetettuja tavoitteita.

Maan- ja luonnonvarojen käytön on jatkossa perustuttava kokonaisheikentymättömyyden periaatteeseen (no net loss). Tämä toteutetaan esimerkiksi tuomalla ekologisen kompensaation periaate lainsäädäntöön sekä säätämällä maankäytön muutosmaksusta. Ekologisen kompensaation avulla ihmisen toiminnasta luonnon monimuotoisuudelle yhtäällä aiheutunut haitta hyvitetään lisäämällä luonnon monimuotoisuutta toisaalla. Ekologinen kompensaatio on viimesijainen keino, mutta joskus välttämätön, kun haittoja ei voida estää tai lieventää. Sitä voisi siis käyttää vain tapauksissa, joissa ei ole muuta mahdollista ratkaisua.

Kestävän metsäpolitiikan rinnalla huolehditaan riittävästi hiilinielusta ja metsien riittävästä suojelusta. Metsälaki tulee uudistaa niin, että lain tavoitteet palvelevat sekä ilmasto- että monimuotoisuushaasteiden kestävää ratkaisua. Suomi tarvitsee myös kansallisen soidenennallistamisohjelman. Se on tehokas tapa kohdentaa luonnonsuojelurahoja maakuntiin ja riittävän laajana se tukee reilua siirtymää pois turpeen käytöstä.

Ilmastonmuutoksen hillintä ja vesistöjen suojelun tärkeys kulkevat käsi kädessä. Lämpenevä ilmasto lisää sateita ja ravinnehuuhtoutumia vesistöihin. Lähivesien suojelu on osa Itämeren suojelutyötä, koska vesistöjen kuormitus päätyy lopulta Itämereen.  Itämeren musta piste on Saaristomeren heikko tila, joka ei ole kohentunut lukuisista toimista huolimatta.

Työtä sen eteen, että Saaristomeren alue poistuu Helcomin Hotspot-listalla vuonna 2027 täytyy jatkaa. Rahoitus ja toimenpiteet on välttämätöntä suunnata vaikuttavimpiin toimenpiteisiin ja kohdentaa oikein.  Ongelmana on, että rahoitusta ei ole korvamerkitty ja toimenpiteiden toteutus perustuu vapaaehtoisuuteen, joka edellyttää alueen toimijoiden aktiivisuutta.

Kipsin peltolevitystä tulee jatkaa, lisäksi on olennaista tarttua ravinnevalumien syyhyn: eläintuotannon ravinnevalumat kuuluvat koko Itämeren alueella suurimpiin leviä ruokkivan fosforin lähteisiin.  Myös ensi vaalikaudella tarvitaan nykyisen vesiensuojelun tehostamisohjelman kaltainen rahoitusohjelma. Sen avulla turvataan sekä peltojen kipsikäsittelyn jatkorahoitus että lantafosforin alueellisen kertymisen aiheuttaman ravinne-epätasapainon korjaamiseen teknologianeutraali kansallinen lantaravinteiden kierrätystuki. Tällä tuella esimerkiksi Lounais-Suomen siipikarja- ja sikatalouden lantakertymät voidaan tehokkaasti kuljettaa käsittelylaitoksiin ja esimerkiksi biokaasun tuotantoon.  Maanparannusaineiden tuki tulee laajentaa puukuituun ja rakennekalkkiin sekä järviruon niittämistä täytyy helpottaa. Peltojen lannoitusta tulee kehittää ja avata peltojen viljavuustiedot asiantuntijoiden käyttöön, koska tällä hetkellä ne eivät ole laajasti tutkijoiden ja viranomaisten käytössä.

Hajanainen luontotieto on koottava yhteen

Laadukas luontotieto on edellytys kestävyysmurrokseen tähtääville toimille. Luonnon monimuotoisuuden seuranta tarvitsee kansallista koordinaatiota, avointa tietoa ja vertailukelpoista tilastointia. Meidän on varmistettava luontoseurantojen jatkuminen ja kehittäminen kansallisesti. Selvitetään tarvittavan lainsäädännön tarve jolla mm.  julkishallintoa velvoitetaan kokoamaan luontotietoa.

Luontopaneelista tehdään Ilmastopaneelin kaltainen resursoitu neuvoa antava asiantuntijaelin monimuotoisuushaasteen selättämiseen ja tiedon koordinointiin päättäjille.

Pienennämme kansalaisten hiilijalanjälkeä sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla

Kestävä kuluttaminen on tehtävä kansalaisille helpoksi. Päämääränä on oltava se, että kuluttajan mennessä kauppaan, eettisesti ja ympäristöllisesti kestäviä ostospäätöksiä ei tarvitse erikseen harkita. Materiaalisten hyödykkeiden, kuten tekstiilien, tuotannolle tulee asettaa tiukat EU:n laajuiset standardit, jotka velvoittavat yritykset valmistamaan kulutusta kestäviä, ekologisia ja eettisiä hyödykkeitä. EU:n ja Suomen etunenässä, on tähdättävä ilmastollisesti kestämättömän tuotannon lopettamiseen. Kestävää tekstiilikierrätystä ja -tuotantoa kotimaassa on edistettävä.

Tietoisuutta päivittäisten valintojen ympäristö- ja ilmastovaikutuksista on lisättävä. Vastuu lainsäädännön asettamista vaatimuksista on yhteiskunnalla, mutta myös tuottajan ja tuotannossa on kannettava vastuuta. Kansalaisilla tulee olla riittävästi informaatiota kestävien kulutuspäätösten tekemiseen. Keskeisin yksilön hiilijalanjälkeä selittävä tekijä on tulotaso. Kansalaisten hiilijalanjälkeä on pienennettävä niin, että toimet kohdistuvat oikeudenmukaisesti ja painottuvat tulotason yläpäähän. Kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjälki asukasta kohti laskettuna pieneni vuosina 2010—2015, mutta ilmastovuosikertomuksen mukaan tämän jälkeen se on pysynyt jokseenkin samalla tasolla. Merkittävä osa suomalaisten kulutuksesta aiheuttaa päästöjä myös Suomen rajojen ulkopuolella, kun kulutus painottuu yhä enemmän muualla tuotettujen hyödykkeiden, kuten tekstiilien, kuluttamiseen.

Lähtökohtana on oltava se, että käyttötavaroiden, kuten elektroniikan, vaatteiden tai kodinkoneiden, on oltava korjattavissa ja korjaamisen on oltava riittävän helppoa ja edullista. Erilaisten korjauspalveluiden toimintaedellytyksiä on tuettava.  Esimerkiksi kestävän kehityksen arvonlisäjärjestelmässä korjauspalveluiden tarjoaminen voi olla alemman arvonlisäkannan piirissä.

Kansallisen ilmastoruokaohjelman toimia, jotka tähtäävät kulutetun ruoan ilmastojalanjäljen pienentämiseen sekä ymmärryksen lisäämiseen ruoantuotannosta on toteutettava suunnitelmallisesti.

Kulutusperäisten päästöjen vähentämiselle on asetettava tavoitteet, joita tuetaan konkreettisilla toimenpiteillä ja seurantatyöllä. Suomen rajojen ulkopuolella aiheutuviin kulutusperäisiin päästöihin on puututtava nykyistä paremmin esimerkiksi verotuksen kautta. Tuonnista aiheutuneiden päästöjen vähentäminen edellyttää keinoja, joilla ohjataan kotitalouksia ja julkista sektoria vähentämään kulutusta ja suosimaan pienen hiili- ja materiaalijalanjäljen hyödykkeitä.

Kulutusperäiset päästöt on sisällytetty ilmastostrategioihin yleisellä tasolla, mutta niiden vähentämiselle ei ole vielä asetettu selkeitä tavoitteita. Tältä kannalta tarvitaan myös kulutusperäisten päästöjen seurannan kehittämistä ja vakinaistamista. Julkiset hankinnat on merkittävä keino edistää näiden tavoitteiden saavuttamista.

Kunnat toimivat aktiivisesti hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamiseksi

Kuntien tasolla tehtävä työ on ensiarvoisen tärkeä ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Merkittävä osa kunnista on jo tehnyt ilmasto- tai ympäristöohjelman ja asettanut kunnianhimoisen päästövähennystavoitteen tai hiilineutraaliustavoitteen. Päästöjen vähentäminen ja kestävä kehitys tulee huomioida myös julkisissa hankinnoissa. Vaikuttavimmat päästövähennykset tehdään siellä, missä päästöjä on eniten eli suurimmissa kaupungeissa. Kaupunkeja on tuettava riittävästi, jotta Suomen ja EU:n ilmastotavoitteet saavutetaan mahdollisimman nopeasti

Seuraavalla vaalikaudella tulee selvittää keinot, jolla kuntien oma asuntotuotanto ja vuokratalot ohjataan tehokkaasti tekemään kestäviä energiaratkaisuja.

Ilmastomuutoksen ja luontokadon torjunta sekä resurssitehokkuuden lisääminen ovat maankäytön suunnittelun uusia haasteita. Nämä tavoitteet tulee ottaa huomioon samalla kun asuin- ja elinympäristön laatua parannetaan. Päätökset yhteisestä elinympäristöstämme tulee tehdä kansanvaltaisesti mahdollistaen laaja osallistuminen. Kaavoituksella tulee luoda vetovoimaista asuin- ja elinympäristöä. Kuntien maapoliittista asemaa tulee parantaa. Maakuntakaavoituksessa tulee paikallistaa valtakunnalliset ja maakunnalliset tavoitteet niin luonnon kuin liikkumisen verkostoille.

Kuntien tulee laatia ilmasto- ja ympäristöohjelma, joka huomioi niiden omat toimet ja jolla tuetaan kuntalaisten ilmasto- ja ympäristötyötä.

Turvaamme huoltovarmuutta ilmastokestävällä ruokajärjestelmällä

Maatalouspolitiikan on varmistettava sekä kotimainen että omalta osaltaan koko Euroopan ruokaturva ja huoltovarmuus kuitenkaan tinkimättä maatalouden roolista ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunnassa. Tämä on mahdollista käyttämällä kestäviä viljelyä ja maaperän kasvukuntoa parantavia menetelmiä.

Maatalouden fossiiliriippuvuuden vähentäminen on olennaista niin ilmasto- ja ympäristönäkökulmien kuin huoltovarmuuden kannalta. Kotimaista lannoitetuotantoa on lisättävä. Biokaasutuotannon tukemista tulee jatkaa. Esimerkiksi paikallisella biokaasutuotannolla tiloja voisi saada jopa energiaomavaraisiksi. Maataloudessa tulee pyrkiä vähentämään muovien käyttöä. Puutarhaviljelyssä ja rehujen säilytyksessä käytettävissä muoveissa tulisi siirtyä biohajoaviin ja uusiutuvista raaka-aineista valmistettuihin materiaaleihin, joiden tutkimusta tulee kehittää edelleen. Peltojen kipsikäsittely on kiertotalousratkaisu, joka vähentää maatalouden fosforikuormitusta Itämereen ja auttaa peltojen hiilivarantoa.

Kotimaisesta ruuan saatavuudesta ja ruokatuotannon kestävyydestä on huolehdittava. Ruokaturva on varmistettava kaikissa olosuhteissa ja ruokaturvassa on huomioitava myös uusia tuotteita ja niiden käyttömahdollisuuksia. Kuluttajien mahdollisuutta valita kestävästi tuotettua ja terveellistä ruokaa on vahvistettava. Kasvisruokailun osuutta on lisättävä. Kuluttajilla on oltava aidosti mahdollisuus valita kohtuuhintaisia kotimaisesti tuotettuja elintarvikkeita.

Uuselintarvikkeilla, kuten esimerkiksi nyhtökaura, hamppuöljy ja villiyrtit, voi olla merkittäviä etuja perinteisiin elintarvikkeisiin nähden. Ne voivat vähentää ruoantuotannon ilmastopäästöjä, niihin ei liity samanlaisia eläinten hyvinvointiongelmia kuin perinteiseen eläintuotantoon ja ne voivat olla nykyisiä elintarvikkeita terveellisempiä. Jatkossakin on varmistuttava riittävän hyvin siitä, että tuote ei vaaranna kuluttajien terveyttä eivätkä ympäristöä. Tätä varten tarvitaan luotettavaa tutkimusta.

Elintarviketeollisuuden innovaatiotoimintaa on vahvistettava ja kasvispohjaista ruokatuotantoa on edistettävä. Ruoan kulutusta tulisi kannustaa ja ohjata kasvispainotteisempaan suuntaan, esim. tukipolitiikan ja julkisten hankintojen sekä tiedonlisäämisen kautta. Kouluissa ja muissa julkisissa ruokailupalveluissa, kuten palvelu- ja hoiva-asumisessa tulee kannustaa kasvis- ja kalapainotteiseen ruokavalioon. Tarvitaan kotimaisen kalaruuan ja kasvisruoan päiviä.

Kotimaisen kestävästi tuotetun ja kalastetun kalan käyttöä ja saatavuutta kotimaan markkinoille on lisättävä ja vahvistettava kalastus- että kalanviljelyammattitaitoa ja osaamista Suomessa. Suljetun kierron kasvatusta ja ravinteiden kierrätystä on lisättävä ja pilotointia edistettävä.

Suomen peltopinta-alasta tällä hetkellä noin 14 prosenttia on luomua. Luomuviljelyn edistäminen ylläpitää maankasvukuntoa, tukee maaseutuluonnon monimuotoisuutta ja on tavanomaista viljelyä paljon vähemmän riippuvaista fossiilisista tuotantopanoksista. Luomutuotannossa myös torjunta-aineiden haitat ympäristölle jäävät olemattomiksi. Luomuviljelyn lisääminen on myös huoltovarmuuden näkökulmasta tärkeää.

Työtä ruokajärjestelmän kestävyyden ja maatalouden kannattavuuden sekä elintarvikeinnovaatioiden ja viennin edistämisen eteen on jatkettava ylivaalikautisten ohjelmien avulla.

Maatalouden päästötavoitteista on pidettävä kiinni. Maatalouden päästöt on sovitettava yhteen metsien hiilinielujen kanssa siten, ettei se johda maatalouden päästövähennystoimien heikentymiseen. Samalla vahvistetaan maatalouden elinvoimaisuutta ja luodaan maaseudulle uutta toimeliaisuutta.

Tuotantoeläinten ja lemmikkien hyvinvointi ja eettinen kohtelu on turvattava lainsäädännöllä. Eläinten hyvinvointilakia kehitetään tulevalla vaalikaudella. Turkistarhauksen lopettamiseksi Suomessa laaditaan ohjelma, joka turvaa turkistuottajille uudelleenkoulutus- ja työllistymismahdollisuuksia.

Julkisten hankintojen avulla voidaan tehokkaasti lisätä kestävästi tuotettujen elintarvikkeiden hyödyntämistä. Julkisista elintarvikehankinnoista suurempi osa tulee olla luomua vuoteen 2030 mennessä. Luomuviljelyn tutkimukseen ja pohjoisten alueiden luomuun sopivien kasvilajikkeiden kehitykseen tulee panostaa.

Ilmasto- ja ympäristökriisi ei ratkea ilman rahaa

YK:n ilmastosopimuksen velvoitteiden mukaisesti Suomen julkista kansainvälistä ilmastorahoitusta on lisättävä. Sitoudumme YK:n biodiversiteettisopimuksen velvoitteiden toimeenpanoon ja lisäämme tähän tarvittavaa rahoitusta.

Suomen tulee toimia varauksetta allekirjoittamiensa kansainvälisten sopimusten velvoitteiden edistämiseksi.

Tulevalla hallituskaudella kansainvälisen ilmastorahoituksen tulee perustua Ulkoministeriön vuoteen 2026 ulottuvan Suomen julkisen kansainvälisen ilmastorahoituksen toimeenpanon suunnitelmaan. Vuonna 2026 suunnitelman toteutusta tulee arvioida ja päivittää suunnitelmaa vuoteen 2030 asti. Myös lähivuosina julkisen ilmastorahoituksen tulee vähintään säilyä saavutetulla tasolla.

Suomen on lisättävä merkittävästi budjettirahoitteista ilmastorahoitustaan osana kehitysyhteistyömäärärahoja ja vahvistettava erityisesti rahoitustaan ilmastosopimuksen alaisille ilmastorahastoille. Ilmastorahoitusta voidaan täydentää ja vahvistaa myös yksityisten ilmastoinvestointien lisäämiseen soveltuvilla uusilla rahoitusinstrumenteilla siten, että ne vastaavat kohdemaan tarpeisiin.

Luonnonsuojelun rahoitus on turvattava vähintään 2019–2023 kauden mukaisella tasolla ja korotettava sitä mahdollisuuksien mukaan. Helmi- ja Metso-ohjelmia jatketaan ja niiden rahoitus turvataan. Vesiensuojelun tehostamisohjelmaa jatketaan ja sen rahoitus turvataan.

Huolehdimme metsistämme kansallisesti ja vastuullisesti

Metsä on Suomelle tärkeä ja moninainen hyvinvoinnin lähde. Aktiivista vaikuttamista tulee tehdä, jotta kestävästi toimiva metsäteollisuus ymmärretään EU:ssa osana ilmastonmuutoksen ja ympäristöhaasteiden ratkaisemista. Suomalaisen luonnon vetovoimaisuudesta on huolehdittava ja luontomatkailun edellytykset on turvattava.

On tärkeä pitää kiinni kansallisesta metsiä koskevasta lainsäädännöstä ja vuosien saatossa syntyneistä hyvistä käytänteistä, kuten esimerkiksi jokamiehenoikeuksista. Suomalainen metsänhoito ja metsien hyödyntäminen on monipuolista. Kestäviä toimintatapoja on vahvistettava ja jatkettava pitkäjänteiseen tutkimustietoon pohjautuen.

Vanhojen metsien suojelua sekä talousmetsien luonnonhoitoa erityisesti Etelä-Suomessa on lisättävä. Lisäksi tarvitaan alueiden ennallistamista. Metsien kasvua on pyrittävä lisäämään ja nopeuttamaan esimerkiksi turvemetsien tuhkalannoitusta ja kangasmetsien kasvatuslannoitusta lisäämällä. EU-velvoitteet ennallistamien tehokkaasta lisäämisestä tulee voida toimeenpanna maahamme parhaiten sopivilla ja kustannustehokkailla ratkaisuilla.

Samaan aikaan metsäteollisuuden toimintaedellytykset on varmistettava ja metsien ilmastonkestävyyttä vahvistettava. Metsäteollisuuden tuotteiden jalostusarvo on välttämätöntä saada kasvuun.

Biomassan kestävyys on varmistettava ja kulutusta on vähennettävä

Fossiilitaloudesta irrottautuminen on johtamassa merkittävään biomassan lisäkäyttöön, kun sekä energian- että materiaalien käyttö lisääntyy jatkuvasti. Sekä energian että materiaalien käytössä pyritään korvaamaan fossiilisia polttoaineita ja niihin perustuvia materiaaleja bioperäisillä vaihtoehdoilla. Polttoon perustumattomien lämmöntuotantomuotojen kehitystä on vauhditettava.

Kestävästi tuotetut biopolttoaineet auttavat liikenteen ja koneiden päästöjen vähentämisessä.