Energiapolitiikka – vihreä siirtymä on elinehto yrityksille ja kotitalouksille
Energiapolitiikan tavoitteena on nopea siirtymä uusiutuviin ja päästöttömiin energiamuotoihin, ja irrottautuminen venäläisestä fossiilienergiasta. Siirtymällä puhtaaseen energiaan lisätään Suomen toimitus- ja huoltovarmuutta sekä turvataan edullinen energia kuluttajille ja yrityksille. Tavoitteenamme on energiaomavarainen Suomi vuonna 2025. Se vaatii tuulivoiman rakentamista kaikkialle Suomeen.
SDP:n tavoitteena on hajautettu ja toimitusvarma energiantuotanto, joka hyödyntää erilaisia teknologioita. Energiapolitiikassa ennustettavuus syntyy pitkäjänteisistä ja selkeistä tavoitteista, teknologianeutraalista sääntelystä sekä vuorovaikutuksellisista ja sujuvista lupaprosesseista. Päästövähennysten tavoittelun ensisijaisena sääntelykeinona on päästökaupan kehittäminen, mutta myös täydentäviä keinoja tarvitaan. Päästövähennyskeinot on valittava kustannustehokkaasti huomioiden valittujen keinojen kaupallinen potentiaali. Yhteiskunnan sähköistyessä on varmistettava kasvava puhtaan sähkön tuotanto sekä siirtoverkkojen riittävä kattavuus ja kapasiteetti.
Yhdyskuntajäte on hyödynnettävä lähtökohtaisesti kierrätettyinä materiaaleina. Pitkän aikavälin tavoitteena on, että polttoon perustuvista ja ilmastopäästöjä aiheuttavista energiatuotantomuodoista luovutaan. Siirtymäaikana on käytettävä mahdollisimman pitkälle uusiutuvia ja biopohjaisia polttoaineita. Kaikista fossiilisten polttoaineiden käyttöä tukevista yritystuista on luovuttava siirtymäajalla.
Edistämme uusien teknologioiden käyttöönottoa
Pilottilaitosten rahoitus, luvitusprosessien kehittäminen ennen ensimmäisiä kaupallisia hankkeita sekä energian siirtoinfrastruktuurin varmistaminen ovat keinoja edistää suomalaisyrityksissä ja tutkimuslaitoksissa kehitettyjen teknologioiden käyttöönottamista. On edistettävä esimerkiksi energiatehokkuusratkaisujen, pienydinvoiman, merituulivoiman, sähköstä tuotettujen polttoaineiden sekä teollisuuden sivuvirtojen kaupallista hyödyntämistä. Suomalaisella teollisuudella on suuri mahdollisuus ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa rajojemme ulkopuolella. Suomalaisten yritysten luomilla ratkaisuilla voidaan merkittävästi pienentää päästöjä ja taistella ilmastonmuutosta vastaan. Tämän ns. ilmastokädenjäljen mittaamista on kehitettävä.
Vuosittain tarvittavien miljardiluokan energia-alan investointien riskien pienentämiseksi julkisen sektorin on tarvittaessa korjattava markkinapuutteita osallistumalla omistajana investointien toteutumiseen. Yksityisen ja julkisen toimijan yhteisissä yhteishankkeissa pystytään myös kerryttämään tarvittavaa osaamista suurten hankkeiden suunnittelusta ja läpiviennistä. Osaamisen lisäksi energia-alan pullonkaulan muodostaa kaavoitus, jonka sujuvoittaminen on tärkeää.
Kaikki merkittävät elinkeinoalat ovat tehneet itselleen vähähiilisyystiekartat vuoteen 2035. Näiden tiekarttojen viitoittamaa työtä pitää jatkaa tulevaisuudessa, ja ne tarjoavat hyvän lähtökohdan jatkotyölle ja päivityksille. Monen tiekartan toteutuminen on riippuvainen siitä, miten yritykset onnistuvat tekemään oikeita investointeja ja miten politiikkatoimenpiteillä voidaan tukea vähähiilisyystyötä.
Teollisen infrastruktuurin kehittämiselle valmistellaan oma, 12–vuotinen kehittämisohjelma parlamentaarisesti. Sillä vastataan mm. lisääntyvään kotimaisen energian hyödyntämisen ja varastoimisen tarpeeseen.
Suitsimme sähkön kuluttajahintojen kasvua
Sähkön hinta on noussut voimakkaasti viime vuosina. Tämä on näkynyt kuluttajien sähkölaskuissa korkeina hintoina, hinnan korotuksina sekä hinnan korotuspaineina. Hinnan korotuspaineet ovat toteutuneet kuluttajille myös epäreiluina sopimuskäytäntöinä, kun elinkeinoharjoittajat ovat päättäneet yksipuolisesti hintakattosopimuksia.
Hintojen nousuun on pystyttävä puuttumaan. Tämä edellyttää sähköntuotannon omavaraisuuteen tähtääviä keinoja sekä helpotuksia tilanteisiin, jossa kuluttajan korkea sähkölasku tai kohtaama sopimustilanne johtaa kohtuuttomuuteen. Tänä talvena tehtyjä ratkaisuja sähkönhintojen hillitsemiseksi on edelleen kehitettävä ja vastaavat toimet kohtuuttomiin hintoihin puuttumiseksi tulee olla vastaisuudessa olemassa.
On varmistettava, että markkinoilla on riittävästi kohtuuhintaisia vaihtoehtoja. Tuetaan kotitalouksia ja taloyhtiöitä siirtymässä edullisempiin ja vähäpäästöisempiin energiamuotoihin ja energiatehokkuuden lisäämisessä. Energia-alan sopimuskäytäntöjen epäkohtiin on puututtava. Lakia on muutettava siten, ettei sähkön ennakkolaskutus ole mahdollista eikä sähkösopimusta voi tehdä siten, että se astuu voimaan yli 3 kuukauden päästä. Loppukäyttäjille tulee olla mahdollista saada yksi lasku sekä sähkönsiirrosta että sähkönkäytöstä.
Kaukolämmön kuluttajansuoja on turvattava omalla erityislainsäädännöllä
Kaukolämpö on Suomen yleisin lämmitysmuoto ja vuonna 2020 yhteensä 45 % Suomen kodeista lämpeni kaukolämmöllä. Energia-alalla on paljon sääntelyä, mutta kaukolämmityksellä ei ole omaa sääntelyä.
Oman sääntelyn puuttumisen vuoksi otsikoihin on noussut kuluttajien kohtaamat hankaluudet kaukolämmityksen hinnoittelun selkeydessä, ennustettavuudessa sekä läpinäkyvyydessä. Kuluttajariitalautakunnan näkemyksen mukaan kohtuuttomat hinnankorotukset ovat tuottaneet vaikeuksia kuluttajille selvitä lämmityslaskuistaan. Lisäksi ongelmia on aiheuttanut yleisesti sopimusehtojen kohtuullisuus, esimerkiksi kaukolämmöstä irrottautumismahdollisuudet.
Kaukolämmityksen yleisyys huomioon ottaen, on tarpeen, että kuluttajansuojan vähimmäistaso kaukolämpösopimussuhteissa taataan omalla erityislailla.
On aloitettava selvitystyö lainsäädäntötarpeista kaukolämmitykseen liittyen. Lisäksi samassa yhteydessä on kartoitettava kaukojäähdytykseen tarvittavaa sääntelyä, sillä kaukojäähdytyksen asiakasmäärät ovat kasvussa.
Öljylämmityksen lopettamiseen suunnattu laina
Omakotitalojen lämmittäminen öljyllä on kestämätöntä ilmastonmuutoksen kannalta. Lisäksi öljylämmityksestä luopumisella on osansa huoltovarmuuden ja kokonaisturvallisuuden osalta. Kuluttajan näkökulmasta öljyntoimittajamaiden epävakaudet voivat nostaa öljyllä lämpenevän omakotitalon asumiskustannukset sietämättömän korkealle tasolle. Vaikka paljon on jo tehty, on suomalaisilla edessään vielä yli 100 000 öljyyn perustuvan lämmitysjärjestelmän remonttia, jotka tulee pikaisesti saattaa alulle.
Nykyisten tukien lisäksi valtion tulisi myöntää energiaremonttikuluja koskevalle lainalle valtiontakaus. Valtiolle tämä ei maksaisi mitään, mutta lainan antajalle ja ottajalle tulisi turva, joka lainariskin alenemisen vuoksi johtaisi myös lainan matalampaan korkotasoon. Samalla se olisi myös valtiolta inhimillinen kädenojennus vanhan rakennuksen remonttia pohtivalle vähätuloiselle asukkaalle, joka remontin toteutettua voisi säästää vuositasolla n. 1000–2000 euron suorat säästöt lämmityskustannuksissa.