Tarvitsemme pitkäjänteisyyttä ja erilaisia keinoja

Tavoitteen on oltava se, että normaalin suhdannekehityksen oloissa julkisen talouden velkasuhde kääntyy selvästi alenevalle uralle seuraavien kahden vaalikauden aikana. 2030-luvulla tavoittelemme velkasuhteen palauttamista EU:n kasvu- ja vakaussopimuksen sääntöjen mukaisiin rajoihin. Näin tapahtuukin, kun saamme työllisyysasteen nousemaan kohti 80 prosentin tavoitetta.

Yksittäistä tunnuslukua olennaisempaa on kuitenkin se, että Suomen taloudenpito on uskottavaa, jotta rahoitusta on saatavilla kohtuulliseen hintaan kaikissa olosuhteissa.

Paras keino vahvistaa julkista taloutta on tehdä kunnianhimoista rakennepolitiikkaa, jolla vahvistetaan työllisyyttä, tuottavuutta ja talouskasvua ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Työllisyysasteen nostaminen 80 prosenttiin vahvistaisi julkista taloutta vuositasolla noin kolmella miljardilla eurolla.

Kasvua ja tuottavuutta tukeva politiikka ei kuitenkin yksin riitä julkisen talouden kestävyyden turvaamiseen.

Tästä syystä tarvitaan myös tulo- ja menosopeutusta, jotta yhdessä rakennepolitiikan kanssa muodostuu uskottava useamman vaalikauden mittainen polku kohti kestävää julkista taloutta. Aikataulu pitää mitoittaa niin, että sopeutustahti ei haittaa talouden kehitystä ja ole ihmisten kannalta kohtuuton. Samaan aikaan on turvattava tarvittavat lisäsatsaukset muun muassa osaamiseen. Lisäksi on oltava valmius reagoida kriiseihin ja suhdanteisiin.

Suojelemme hyvinvointivaltiota leikkauksilta

Viime vuosikymmenellä Suomessa on jo tehty mittavia, miljardiluokan menosäästöjä. Leikkauksia on aiempina vaalikausina kohdistettu mm. koulutukseen, tutkimukseen, maanpuolustukseen, sosiaaliturvaan ja liikenneinvestointeihin. Nämä menoleikkaukset on laajasti todettu haitallisiksi. Esimerkiksi koulutusleikkaukset ovat osaltaan pahentaneet nyt koettua osaajapulaa ja jättäneet Suomen jälkeen verrokkimaista. Tällaiseen haitalliseen leikkauspolitiikkaan ei pidä palata.

Menosopeutuksen kohdentumista on harkittava tarkkaan. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion ytimessä ovat laadukkaat julkiset palvelut ja riittävät tulonsiirrot. Nämä tasaavat tuloeroja, ehkäisevät syrjäytymistä ja tekevät yhteiskunnasta tasa-arvoisemman. Sopeutustoimet eivät saa johtaa hyvinvointivaltion rapautumiseen. Kaikkia sopeutustoimia on aina tarkasteltava laajasti mm. tulonjakomittarein, jotta vältämme eriarvoisuuden lisääntymisen niiden seurauksena.

Säästöt julkisiin palveluihin ovat usein sellaisia, että todellisten säästöjen sijaan ne pikemminkin siirtävät kustannuksia yksittäisten kotitalouksien taakaksi. Esimerkiksi julkisen terveydenhuollon heikentäminen lisäisi tarvetta yksityiselle palveluille. Palveluista säästäminen ei siis lopulta säästä kustannuksia, vaan siirtää ne vain suoraan kotitalouksien maksettavaksi. Tällainen julkisten palveluiden alasajo tulisi yhteiskunnalle kokonaisuutena kalliiksi, sillä monet palvelut ovat halvempia järjestää julkisesti.

Menosäästöjä tulee siis hakea laajemmalta. Osa ratkaisua on hillitä muiden julkisten menojen nimellistä kasvua. Julkista taloutta pitää vahvistaa myös suorilla menosäästöillä. Säästöjen kohdentamisessa tullaan hyödyntämään myös valtiovarainministeriön valmistelemaa menokartoitusta.

Työllisyyden nostaminen vahvistaa julkista taloutta

Työllisyyttä on vahvistettava edelleen. Työllisyysasteen nousu nykyisestä noin 74 prosentista 80 prosenttiin vahvistaa julkista taloutta valtiovarainministeriön kestävyysvajelaskelmien herkkyystarkastelujen perusteella noin kolmen miljardin euron edestä. SDP:n tavoitteena on työllisyysasteen suunnitelmallinen nostaminen kohti 80 %. Sen jälkeen on edettävä nopeasti kohti täystyöllisyyttä, eli tilannetta, jossa työttömyys on selvästi alle 5 %. Työllisyyden merkittävä lisääntyminen ja työikäisen väestön lisääntyvä osallistuminen on tärkeä osa tavoitteessa edetä kohti muiden Pohjoismaiden tasoa talouden mittareissa. Tavoitteenamme on, että koko työikäinen ja työkykyinen väestö on työelämässä, opiskelemassa tai muutoin osallisena yhteiskunnassa (esimerkiksi perhevapaalla). Pysyvästä työttömyydestä pyritään eroon.

Keskeistä ei ole vain työllisyysaste, vaan työtunnit ja lopulta palkkasumman kehitys – kaikki mittarit, jotka kuvaavat tehtyä työpanosta kansantaloudessa. Myös työllisyysasteen mittaamista olisi aiheellista kehittää esimerkiksi arvioimalla sitä ikäluokassa 20–69 nykyisen 15–64 sijaan, sillä työuria on perusteltua pidentää loppupäästä, mutta työurien alkupäässä on syytä panostaa kouluttautumiseen.

Työn määrän ohella merkitystä on myös sen laadulla. Pohjoismaissa työehtosopimukset turvaavat työehdot ja työelämän laatua. Hyvä neuvotteluyhteys työnantajien ja työntekijöiden välillä sekä talous- ja työmarkkinapolitiikan yhteensovittaminen on ollut Suomen vahvuus, koska se parantaa investointien edellyttämää ennustettavuutta ja toisaalta mahdollistaa nopean reagoinnin muuttuvaan taloustilanteeseen. Tästä vahvuudesta Suomen kannattaa pitää kiinni.

Osa tällä vaalikaudella läpiviedyistä työllisyysreformeista vaikuttaa koko painollaan vasta myöhemmin, mikä tukee työllisyyskehitystä ja vahvistaa julkista taloutta myös tulevalla vaalikaudella. On olennaista edistää työvoiman liikkuvuutta ja sitä, että työntekijät ja työnantajat kohtaavat työmarkkinoilla. Työttömien palveluihin tehdyt uudistukset alkavat vaikuttaa työmarkkinoihin lähivuosina. Oppivelvollisuuden pidentämisen työllisyysvaikutukset realisoituvat sitä mukaan, kun pidennetyn oppivelvollisuuden suorittaneet siirtyvät työelämään. Osatyökykyisten työllistämiseen tähtäävä uusi Työkanava toimii tärkeässä roolissa, ja sen toiminnan käynnistämiseen on panostettava. Myös lisää toimia tarvitaan.

Työllisyyden nostaminen ei ole temppusarja, vaan kysymys on finanssi-, koulutus- ja elinkeinopolitiikan yhdistelmästä. Olennaista on luoda elinkeinoelämälle suotuisa ympäristö investointeihin ja vakaaseen liiketoimintaan. Siksi on tärkeää muun muassa investoida osaavan työvoiman saatavuuteen ja fossiilittoman energian infrastruktuuriin.

Myös varhaiskasvatuksella on keskeinen merkitys työllisyyden näkökulmasta. Eteneminen asteittain kohti maksutonta varhaiskasvatusta parantaa työnteon kannustimia lapsiperheissä. Epäsäännöllistä työtä tekevien työllistymistä voidaan helpottaa parantamalla vuoropäivähoidon saatavuutta.

Yksi keskeinen tulevaisuusratkaisu myös työllisyyden näkökulmasta on koulutusasteen nosto ja korkeakoulutuspaikkojen lisääminen. Kaikille koulutusasteille tarvitaan lisää ihmisiä ja kaikki työ on arvokasta. Korkeasti koulutettujen työllisyysaste on kuitenkin huomattavasti korkeampi kuin keskimäärin, jolloin koulutusasteen nosto tuo työllisyys- ja verotulohyötyä.

Parannamme palkansaajien ostovoimaa palauttamalla vakuutusmaksuja työnantajan vastuulle

Hyödynnetään kilpailukykysopimuksessa sovittua palkansaajille siirrettyä sosiaalivakuutusmaksutaakkaa (2,05 %) uuden suhdannepolitiikan välineenä. Nykyisen inflaation oloissa voidaan suhteellista maksuosuutta siirtää takaisin työnantajille keinona vahvistaa palkansaajien ostovoimaa julkista taloutta vahingoittamatta. Jatkossa muutoksia tehtäisiin tämän osuuden osalta automaattisesti mekanismilla, joka huomioi yritysten hintakilpailukyvyn suhteessa verrokkimaihin sekä palkansaajien ostovoiman kehityksen. Malli on valmisteltava kolmikantaisesti.