Talouden vahvistaminen vaatii arvovalintoja

Lisäksi tarvitsemme myös tuloja valtiontalouteen. Verotuksen päätehtävä on rahoittaa hyvinvointivaltion palveluja ja etuuksia. Veroilla rahoitetaan muun muassa laadukasta koulutusta, tutkimusta, hoivaa sekä terveydenhuoltoa ja myös esimerkiksi turvallisuutta sekä kestävän talouden edellyttämiä investointeja. On vääjäämätöntä, että lähivuosina julkisten palvelujen ja etuuksien rahoituspohjaa on vahvistettava myös verotuksella.

Kun tarkastellaan pidempää aikaväliä, julkisessa taloudessa on useamman vaalikauden aikana syntynyt kestävyysongelma. Hyvinvointivaltion rahoituspohjan turvaaminen edellyttää ensi vaalikaudella käynnistettävää useamman vaalikauden mittaista ohjelmaa, jotta velkaantumisaste käännetään lasku-uralle.

Sosialidemokraattien arvovalinta on selvä. Haluamme vauhdittaa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää talouskasvua rakenneuudistuksilla, eli parantaa tuottavuutta, nostaa työllisyyttä ja lisätä työperäistä maahanmuuttoa. Nämä ovat pidemmän aikavälin vaatimia toimia, ja niiden lisäksi tulemme tarvitsemaan lähivuosina myös tulo- ja menosopeutusta.

Sopeutus edellyttää arvovalintoja. SDP:n arvovalinta on, että sopeutus tehdään pitkäjänteisesti siten, että hyvinvointivaltio turvataan ja heikommassa asemassa olevista pidetään huolta. Samalla valtion tehtävä on varmistaa kansalaisten turvallisuus ja hyvinvointi, jotta mahdollisiin kriiseihin ja suhdanteisiin kyetään reagoimaan nopeasti.

Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa on onnistuttu yhdistämään vahva talous, korkea työllisyys verovaroin rahoitettuihin julkisiin palveluihin sekä toimeentuloa turvaaviin etuuksiin. Tasa-arvoisten mahdollisuuksien hyvinvointivaltion rahoittaminen edellyttää riittäviä verotuloja. Emme halua, että tavallisten palkansaajien, pienituloisten yrittäjien tai eläkeläisten tuloverotusta kiristetään. Sen takia arvovalintamme on, että verotuottoja lisätään tiivistämällä pääomien veropohjia, puuttumalla verovälttelyyn ja karsimalla tehottomia verotukia. Verotuloja tulee kerätä lisää ennen muuta heiltä, joilla on varaa maksaa enemmän ja joiden verotus on tällä hetkellä alempaa kuin muilla saman verran tuloa saavilla. Veronalennuksia pieni- ja keskituloisille voidaan tehdä, jos verotuloja on saatavilla riittävästi muista lähteistä.

Talouspolitiikan on lisättävä ihmisten hyvinvointia

Talouspolitiikan tavoitteena on ihmisten hyvinvoinnin lisääminen kestävällä tavalla. Kaikessa politiikassa pitää huomioida vaikutukset niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä.

Julkisen talouden kestävyys on reunaehto kestävälle talouspolitiikalle. Se ei kuitenkaan ole tavoite itsessään, vaan talouspoliittisia päätöksiä pitää aina peilata ensi sijassa sitä vasten, miten ne vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin.

Julkisen talouden kestävyyden lisäksi ekologinen ja sosiaalinen kestävyys ovat välttämättömiä reunaehtoja talouspolitiikalle. Kaikki kestävän talouden ulottuvuudet pitää huomioida. Kuluvalla vaalikaudella hallituksen kestävyystiekartassa on arvioitu kehitystä ja politiikkatoimia näiden kolmen kestävyyden osa-alueen näkökulmasta.

Yhteiskunnallista ja taloudellista kehitystä tulee mitata nykyistä laajemmalla, mutta hallittavalla määrällä mittareita, jotka ottavat huomioon kestävän kehityksen kaikki kolme ulottuvuutta. Näin saadaan kokonaisvaltainen mutta edelleen selkeä käsitys yhteiskunnan tilasta ja politiikan onnistumisesta. Pohjoismaista Ruotsi ja Islanti ovat jo valinneet kansalliset hyvinvoinnin avainindikaattorit, Suomen tulisi seurata perässä.

Hyvän talous- ja työllisyyspolitiikan määrittelyä ei voi typistää pelkkiin yksittäisiin mittareihin. Politiikkatoimia arvioidessa pitää huomioida myös moninaiset vaikutukset yksilöihin, yhteiskuntaan, ympäristöön ja eriarvoisuuteen. Vaikutusarviointia pitää entisestään kehittää ja monipuolistaa, mutta kaikkia vaikutuksia ei pystytä yhteismitallisesti arvioimaan.

Laskelmien ohella tarvitaan aina myös poliittista kokonaisharkintaa. Julkista taloutta ei pidä vahvistaa keinoilla, jotka heikentävät olennaisesti sosiaalista tai ekologista kestävyyttä ja koko taloutta.

Vahva julkinen talous on osa kriisinkestävyyttä

Pohjoismainen hyvinvointivaltio ja vahva julkinen talous ovat osa kriisinkestävyyttä. Viime vuosien kriiseissä julkisen sektorin merkitys on taas korostunut. Suomessa on voitu käyttää paljon vähemmän julkisia varoja erillisiin koronatukiin kuin muissa länsimaissa, sillä täällä sosiaaliturva ja julkiset palvelut auttoivat kansalaisia ja yrityksiä osaltaan selviämään kriisien yli.

Myös aktiivinen talouspolitiikka on osoittanut merkityksensä. Reagointi kriiseihin edellyttää riittävän vahvaa julkista taloutta, jotta on taloudellista liikkumavaraa vastata yllättäviin menotarpeisiin. Vahva julkinen talous ei kuitenkaan yksin riitä, vaan tarvitaan myös poliittista tahtoa ja kykyä toimia. Vanhentuneet talouspolitiikan säännöt ja ajattelutavat voivat pahimmillaan estää reagoimasta järkevästi kriiseihin. On myös huomioitava, että Suomi on osa maailman taloutta ja pankkiunionia, joten Suomen taloutta pitää tarkastella suhteessa muihin ja globaaliin talouteen.

Toisin kuin vuosikymmenen takaisissa finanssi- ja eurokriiseissä, Suomi on nyt pärjännyt paremmin laajemman kestävyysajattelun turvin. Viime vuosikymmenellä tehtiin arvovalintoja, joiden seurauksena leikattiin palveluista ja kasvun edellytyksistä kohdistamalla sopeutustoimia koulutukseen, tutkimukseen ja ihmisten hyvinvointiin. Seurauksena oli matala työllisyys ja hidas kasvu. Nyt olemme toisenlaisten valintojen seurauksena paremmassa tilanteessa, jossa työllisyys on kasvanut ja hyvinvointiin on panostettu. Laajempaa kestävyysajattelua tarvitaan jatkossakin, jotta keskittyminen pelkkään julkisen talouden kestävyyteen ei johda erityisesti kriiseissä sosiaalisesti, ekologisesti tai kokonaistaloudellisesti kestämättömään politiikkaan.