Hyvinvointivaltion rahoitus edellyttää riittäviä verotuloja
Suomen verotus on kokonaisuutena keventynyt viime vuosina. Vuonna 2015 veroaste suhteessa bruttokansantuotteeseen oli 43,5 prosenttia ja tämän vaalikauden päätteeksi vuonna 2023 se on VM:n ennusteen mukaan alenemassa 41,9 prosenttiin. Kahden vaalikauden aikana veroaste on siis alentunut 1,6 prosenttiyksikköä. Näin iso muutos kokonaisveroasteessa vastaa noin 5 miljardia euroa. Veroasteen laskun ennakoidaan jatkuvan seuraavalla hallituskaudella, jos veroperusteita ei muuteta.
Laajemmassa kansainvälisessä vertailussa kaikki Pohjoismaat näyttäytyvät korkean verotuksen maina. Suhteessa muihin Pohjoismaihin Suomen kokonaisveroaste ei ole korkea. Tanskassa kokonaisveroaste on peräti 4,6 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Suomessa. Tanskan veroasteella Suomella ei siis olisi lainkaan kestävyysvajetta. Ruotsinkin veroaste on 0,7 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Suomessa.
Kestävyysvajeen kattamiseksi SDP katsoo että, veropohjan tiivistäminen on tarpeen seuraavalla vaalikaudella. Lisäverotuottoja tulee kerätä oikeudenmukaisesti vähiten haitallisista kohteista siten, että taloudellinen eriarvoisuus vähenee.
Verotusta pitää kokonaisuutena uudistaa nykyistä progressiivisemmaksi. Pieni- ja keskituloisten tuloverotus ei saa nousta. Suurituloiset ja varakkaimmat sen sijaan voisivat maksaa nykyistä isompia veroja erityisesti tilanteissa, joissa heidän verotuksensa jää tällä hetkellä alemmaksi kuin muiden saman verran tuloja saavien esimerkiksi pääoma- ja ansiotuloverotuksen erojen vuoksi. Tilastojen mukaan kaikkein suurituloisimpien veroaste on alhaisempi kuin keskituloisilla palkansaajilla, sillä suhteellisen kevyesti verotetut pääomatulot keskittyvät suurituloisille.
Asumiseen kohdistuvia veroja ei koroteta. Mahdolliset veronalennukset tulee kohdistaa pienituloisiin.
Perintö- ja lahjaverossa pitää lisätä progressiota, mikä lisäisi myös verotuloja. Pienimpien perintöjen veroa voisi jopa alentaa, jos suurimmissa perinnöissä ja lahjoissa verotus nousee ja varakkaimpia hyödyttävistä veroeduista luovutaan.
Veropohjia on laajennettava ja tiivistettävä
Veropohjien tiivistäminen lisää verotuksen progressiota ja kasvattaa verotuottoja. Nykyisin perinnöksi tai lahjaksi annettavien sijoitusten arvonnousu jää pääomatuloverotuksen ulkopuolelle. SDP esittää veropohjan laajentamista, jotta nämä varakkaimmille kertyvät nykyisin verottamattomat tulot eli arvonnousut tulevat verotuksen piiriin. Samalla on varmistettava, että vastaavat sijoitustappiot ovat vähennyskelpoisia verotuksessa.
Veropohjaa laajennettaisiin myös perimällä pankeilta ja muilta arvonlisäverosta sekä vakuutusmaksuverosta vapautetuilta rahoituslaitoksilta arvonlisään kohdistuvaa veroa esimerkiksi rahoitustoimintaveron muodossa. Myös muut yritykset ja kansalaiset eriarvoiseen asemaan asettavat pääomien veropohjaa kaventavat verotuet tulisi poistaa tai uudistaa. Esimerkiksi yrittäjävähennys kohdistuu tällä hetkellä valtaosin suurituloisille yrittäjille, kun taas pienituloiset yrittäjät hyötyisivät enemmän matalammista ansiotuloveroprosenteista.
SDP keräisi lisää verotuloja pääosin omistamisen verotuksesta. Verotuksen painopistettä tulee siirtää omistamisen verotukseen ennen muuta veropohjan aukkoja tiivistämällä ja laajentamalla. Keskeistä on puuttua epäkohtiin, jotka mahdollistavat verovälttelyn ja veronkierron, ja joiden seurauksena eräät maksavat vähemmän veroa kuin muut saman verran ansaitsevat ja omistavat. Veropohjaa turvataan myös pitämällä haittaverotuksen taso ennallaan suhteessa yleiseen hintatason kehitykseen samalla tapaa kuin ansiotuloverotuksessa. Lisäksi voidaan käyttää tilapäisiä veroja esimerkiksi suurten puolustushankintojen rahoittamiseen, kun niiden rahoittaminen suoraan budjetista voisi uhata hyvinvointivaltion muiden tärkeiden palvelujen ja etuuksien rahoitusta.
Keräämällä lisää verotuloja ensisijaisesti varakkaimpien omistuksista ja kohdentamalla veronalennukset pienituloisiin lisätään tasa-arvoa. Verotus on keskeinen osa tulonsiirtojärjestelmää, ja se on välttämätön työkalu, jotta taloudellista eriarvoisuutta voidaan vähentää nykyisestä. Olennaista on, että verotus on oikeudenmukaista siten, että verotuksen progressiivisuus ottaa maksukyvyn huomioon. Se tarkoittaa, että suuria tuloja ja omistuksia verotetaan korkeammin ja pienimmät tulot voidaan vapauttaa verosta. Reilun verotuksen edellytyksenä ovat tiiviit veropohjat siten, että verovälttelyä hillitään. Vapaamatkustamisen vähentäminen vahvistaa myös demokraattisen järjestelmän legitimiteettiä ja lisää sen uskottavuutta.
Verotuksella luomme hyvinvointia ja terveyttä
SDP edistää hyvinvoinnin kannalta kestävämpää verotusta. Verotuksella voidaan edistää terveellisiä elämäntapoja ja korvata terveysongelmista yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. SDP ottaisi käyttöön nykyistä laajapohjaisemman terveysperusteiden veron, joka perustuisi ensi vaiheessa sokerin määrään nykyisen virvoitusjuomaveron tapaan. Samalla tulee käynnistää valmistelu suolaan sekä tyydyttyneeseen rasvaan kohdistuvasta verosta. Valmistelussa tulee pyrkiä rajaamaan terveelliset tuotteet, kuten lisättyä sokeria sisältämättömät marja- ja hedelmätuotteet, veron ulkopuolelle.
SDP sitoisi keskeiset haittaverot hintatasoon, kuten Ruotsissa on tehty. Jos kaikki valmisteverot sidottaisiin hintatasoon, verotulot olisivat vuositasolla arviolta yli puoli miljardia euroa suuremmat ensi vaalikauden 2024–2027 jälkeen. Samalla on kuitenkin varmistettava, etteivät liikkumisen kustannukset kohtuuttomasti nouse ja ihmisten energian saatavuus turvataan.
Kuukautiset eivät saa olla taloudellinen rasite. SDP kannattaa kuukautis- ja inkontinenssisuojien arvonlisäveron laskemista farmasiatuotteiden tasolle.
Monikansallisten yritysten verovälttelyn vastaisia toimia on jatkettava
Monikansallisten yritysten aggressiiviseen verosuunnitteluun, jossa siirretään voittoja matalan verotuksen maihin, on puututtu viime vuosina niin kansainvälisesti kuin kansallisesti. Keskeinen muutos on muun muassa suuryrityksiä koskeva 15 prosentin vähimmäisyhteisövero, jota ollaan parhaillaan ottamassa käyttöön noin 140 maassa. Sen toimeenpanon varmistaminen on tärkeää. Myös muut viime vuosien toimet ovat hillinneet haitallista verokilpailua sekä aggressiivista verosuunnittelua olennaisesti. Silti yhä riittää tehtävää niin kansainvälisesti kuin kansallisesti.
SDP poistaisi muun muassa niin kutsutun korkovähennysrajoituksen ja uudistaisi väliyhteisölainsäädäntöä pöytälaatikkoyhtiöitä koskevaa lainsäädäntöä siten, että sitä voitaisiin soveltaa laajemmin verokeitaissa kertyneisiin tuloihin. Veroparatiisitaloutta edistävistä rakenteista tulisi päästä eroon.
Sujuva verotus luo edellytykset työllisyyden kasvuun ja yritysten innovointiin
Juuri tiivis veropohja ja matalat verokannat ovat yleisesti tehokkain tapa edistää myös yrittäjyyttä ja työllisyyttä. Olennaista on, ettei työn verotus nouse keskituloisilla. Pienituloisten verotuksen alentaminen auttaa yrittäjiä ja heidän työntekijöitään. Tasapuolisempi verotus takaa reilun kilpailun kaiken kokoisille yrityksille.
SDP ottaisi käyttöön ansiotuloverotuksessa työtulotuen, joka hyödyttäisi alle 15 000 vuodessa ansaitsevia, jotka eivät maksa palkastaan tuloveroa. Heille ansiotulovero voisi jäädä palkkatulosta negatiiviseksi, mikä auttaisi esimerkiksi opiskelijoita ja perheellisiä pääsemään kiinni työelämään. Työtulotuki mahdollistaisi tuloveronalennusten kohdentamisen kaikkein pienituloisimpiin ja osaltaan kompensoisi veronluonteisia sosiaalivakuutusmaksuja, joita peritään pienistäkin palkkatuloista. Alemman työtulojen verotuksen kautta voisivat myös eläkeläiset jatkaa halutessaan työelämässä joustavammin esimerkiksi osa-aikaisina. Työtulotuki täydentää joustavana mallina osaltaan palkkatukea ja muita työllistämisen tukia. Se myös osaltaan kannustaa pienituloisia palkkasuhteiseen työhön keikkayrittäjyyden sijaan. Sitä kautta pienituloiset pääsevät työhön liittyvien sosiaalivakuutusten piiriin, eivätkä riskit jää muiden veronmaksajien kannettavaksi.
Yksinyrittäjyys on yleistynyt työelämän murroksessa. Se on tuonut tarpeellista joustoa työelämään, mutta johtanut ongelmiin verotuksen näkökulmasta. Alustatalouden yksinyrittäjyydessä muun muassa vakuuttamiseen ja kirjanpitoon liittyviä velvoitteita on siirtynyt yksinyrittäjille suuremmilta yrityksiltä, joilla on paremmat mahdollisuudet järjestää velvoitteiden hoito tehokkaasti. Se on myös siirtänyt sosiaali- ja eläketurvan vastuita yhä enemmän työntekijöiden ja yhteiskunnan vastuulle, mikä on tehnyt niiden järjestämisestä hallinnollisesti raskaampaa. Siksi SDP siirtäisi vakuuttamisen ja taloushallinnon velvoitteita toimeksiantajille sekä alustoille muun muassa taloushallinnon automatisoinnin yhteydessä. Työnantajan asemassa toimivien alustojen tulee hoitaa työtulojen veroilmoittaminen ja verojen perintä jatkossakin. Palkansaajien ja yrittäjien sosiaaliturvan ja sen rahoituksen tulisi olla tasapuolisempaa. Myös alustayrittäjille on tarjottava helppoja palveluja velvoitteiden hoitoon.