Varapuheenjohtajaehdokas Niina Malmin puhe SDP:n 47. puoluekokouksessa 2.9.2023
Muutokset puhuttaessa mahdollisia.
Rakkaat puoluekokousedustajat
“Olet seisonut opettajan pöydällä ja puolustanut oppilasta joka ei osaa sanoa r-kirjainta”, luki äitini reppuvihosta ala-asteella.
“Olet paininut poikien kanssa koulumatkalla lumihangessa. Miksi?”
Niin olin ja niin painin. Kenenkään ei kuulu joutua pilkan kohteeksi, se ei ole oikein. Olipa kyseessä sitten r:n sorauttaminen tai tyttönä oleminen. Niin, minä painin poikien kanssa, kun he pilkkasivat ja kiusasivat tyttöjä. Minä en pilkattavaksi jäänyt.
Ehkä paini ei ole oikea tapa ratkaista asioita, mutta se oli tinkimätön reaktio oikeudenmukaisuuden puolesta, vääryyttä vastaan. Se palo on sisälläni edelleen ja sen annan näkyä myös ulospäin.
Hyvät ystävät,
Kun kolme vuotta sitten seisoin tässä edessänne esittäytymässä, oli maailma koronakriisissä.
Nyt Eurooppaan on syttynyt sota. Samalla olen kohdannut pelkoja ja pysäyttäviä hetkiä myös omassa elämässäni. Olen miettinyt, mikä on tärkeää, olen pohtinut arvoja, sitä mitä jättää seuraaville sukupolville.
Kun on joutunut pysähtymään, ovat myös jotkin asiat kirkastuneet. Tai kuten Eeva Kilpi kauniisti sanoo: ”Kun rohkeasti katsoo omaa sisintään, löytää voiman kohdata ulkomaailman.”
Ystävät,
Elämme monella tapaa epävarmoja aikoja. Suuri huolen aihe on ilmasto ja se, miten elämme jatkossa tällä yhteisellä maapallolla.
Grönlannissa näin ja kuulin itse, kuinka jäälautta suli. Se ripisi ja rapisi. Ilmaan vapautui happea, joka oli varastoitunut jopa 2000 vuotta sitten. Se oli pysäyttävää.
Siitäkin huolimatta, synkkien pilvien keskellä, on kyettävä luomaan toivoa ja turvaa tulevaan. Vain valo voi lopulta voittaa pimeyden. Lapset ja nuoret tarvitsevat vakaan näköalan kohti tulevaisuutta.
Siksi haluan vaalia luottamusta siihen, että tulevaisuudessakin on Suomi, jossa voi elää hyvää elämää ja jossa varjellaan ainutlaatuista luontoa. Että on maa, jossa on puhdasta vettä ja koskematonta luontoa, karhunpentuja kiipeämässä ikihonkiin ja kuikka huutelemassa järvellä. Haluan, että yhteinen maapallo säilyy elinkelpoisena seuraaville sukupolville.
Hyvä puoluekokousväki,
Minut on politiikkaan tuonut halu vaikuttaa ja sanoa ääneen, jos näen vääryyttä. En ole voinut vain katsoa sivusta ja olla hiljaa. Rinteen ja Marinin hallitukset yhdessä meidän kaikkien tekemällä työllä muuttivat Suomen suuntaa oikeudenmukaisemmaksi. Mutta nyt, nyt meillä on Suomen historian oikeistolaisin hallitus. Hallitus, joka vaatii vastavoiman puolustamaan heikompaa. Siksi meidän on yhdessä reagoitava oikeudenmukaisuuden puolesta.
Ystävät,
Minä muistan, millaista on vetää lasta pulkassa kauppaan, kun itse olin raskaana. Rahapussissa oli 25 euroa ja sillä piti keksiä viikon ruuat ennen puolison tilipäivää. Siitä ajasta selvittiin, mutta se jätti jäljen. Muiston, että jokaisella eurolla on väliä.
Sosialidemokraattien työllä Suomi on rakennettu pitämään kaikki mukana. Jokaisella taustastaan riippumatta on ollut mahdollisuus kurottaa kohti unelmiaan. Niin minullakin. Olen saanut olla tuellanne mukana päättämässä tämän puolueen linjaa, minulle on annettu merkitys. Minun osaamiselle on ollut paikka pitää palkansaajan puolta. Ja sillä paikalla haluan koko sydämestäni jatkaa.
Minä haistan sunnuntailisän poistoon tähtäävät suunnitelmat kilometrien päästä. Minun ei tarvitse miettiä, miksi haluan puolustaa luottamusmiesten asemaa tai alipalkkauksen kriminalisointia.
Hyvä puoluekokousväki!
Rakkaat lapseni ovat nyt 16 ja 19-vuotiaita nuoria aikuisia. Toinen on jo työelämässä ja toinen aloitti amiksessa valmistumisen kohti työelämää.
Sosialidemokraattisen liikkeen ja ammattiyhdistysliikkeen on puolustettava heitä, heidän ystäviä ja työkavereita.
He tarvitsevat kunnollisen palkan, jonka luottamusmies heille voi neuvotella. He tarvitsevat korvauksen, kun heidän lapset on viikonlopun kotona ja he työssä. He tarvitsevat puolustajan, jotta palkka on sama sukupuolesta tai sukunimestä riippumatta.
Nämä ovat minulle sydämen asioita. Minun maailmaani ei mahdu pilkka eikä pelottelu. Elämästä ei vastoinkäymisiä puutu. Jokaisella meillä on omansa. Minä haluan rakentaa huomista, jossa niistä voi selvitä. Jossa taistellaan oikeudenmukaisuuden puolesta. Että huomenna on paremmin kuin tänään. Ja siihen työhön pyydän teidän tukeanne.
