Varapuheenjohtajaehdokas Ilmari Nurmisen puhe SDP:n 47. puoluekokouksessa 2.9.2023

Hyvät toverit, ystävät, hyvä kokousväki

Bästa kamrater

Olen Ilmari Nurminen. Olen ehdolla puolueemme varapuheenjohtajaksi.

Olen piirejä kiertäessäni puhunut paljon siitä, mitkä asiat ovat minulle tärkeimpiä politiikassa. Nyt haluan kertoa teille myös sen, miksi niistä asioista on tullut minulle niin tärkeitä.

Synnyin keskelle 1990-luvun lamaa. Palaan muistoissani lapsuudenkotiini. Isäni kirjoittaa ruutupaperille mielipidekirjoitusta erityislasten luokan saamiseksi silloiseen pienempään kotikuntaani. Muistan hämärästi ärtymyksen ja epäoikeudenmukaisuuden tunteen, joka aiheeseen liittyi. Lopulta erityisluokka saatiinkin, aluksi entiseen siivouskomeroon, myöhemmin kunnon luokkahuone.

Silloin taisin ymmärtää, että muutos parempaan on aina mahdollinen, mutta se ei tapahdu itsestään.

Yläkoulussa toimin oppilaskunnan puheenjohtajana ja lukiossa nuorisovaltuuston puheenjohtajana.

Myöhemmin politiikka vei mennessään – ja jo puolet elämästäni olen ollut osa sosialidemokraattista perhettä.

Ensimmäiset vaalini olivat täysi-ikäistyttyä seurakuntavaalit. Vaaleissa käytiin kovaa kiistaa naispappeudesta, eikä tasa-arvoisesta avioliitosta uskallettu edes puhua. Tulin valituksi vahvalla mandaatilla. Sain tuolloin postilaatikkoon kirjeitä, jossa minut manattiin alimpaan helvettiin vain siksi, että olin puolustanut niitä asioita, joita pidin tärkeinä. Piilotin kirjeet vanhempien silmiltä, koska en halunnut heidän tuntevan surua. Jotain hyvää niissäkin kirjeissä lopulta oli: sisuunnuin niistä entisestään ja halusin entistä vahvemmin seisoa arvojeni takana. Joka kerta kun kirkossa kiehui, lähetin silloiselle naispiispalle kirjeen, että ”täällä on yksi tukija. Jatka rohkeasti!”.

Seuraavaksi pääsin vaikuttamaan kuntapolitiikkaan ja siitä muutaman vuoden jälkeen tulin ensikertalaisena, omaksi yllätykseksenikin valituksi eduskuntaan. Muistan vieläkin sen kirkasotsaisen fiiliksen: ”että täältä tullaan Helsingin herrat, nyt muutetaan maailmaa!”

Vuosien varrella olen ymmärtänyt vahvemmin elämän ja ennen kaikkea politiikan realiteetit: Politiikka on kovia neuvotteluja ja kompromisseja, mutta välillä se on ihan rehellisesti pään seinään hakkaamista. Kuhmuista huolimatta se sama halu parantaa maailmaa on yhä vahva. Se on vahva pöntössä niin kuin se on vahva koko tässä salissa.

Nyt saan toimia kolmatta kautta kansanedustajana. Olen tehnyt eduskunnassa työtä etenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden parissa. Lisäksi Pirkanmaalla toimin Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja aluevaltuutettuna.

Hyvät ystävät,

Te olette sosialidemokratian sydän.

Te olette heitä, jotka pystytätte säällä kuin säällä vaaliteltat ja keitätte kahvit. Teille valtuustojen kokoussalit ja venyvät illat ovat tulleet tutuksi. Te olette heitä, jotka teette työtä työkavereiden työhyvinvoinnin parantamiseksi. Te otatte jatkuvasti kantaa rohkeasti somessa asioihin, silläkin uhalla, että joudutte maalittamisen ja kiusanteon kohteeksi.

Ja minä haluan sanoa, että kenenkään ei tarvitse tehdä sitä työtä yksin. Sanon myös, että joukossa on turvaa ja joukossa on voimaa. Me emme anna pelolle valtaa ja uskallamme seistä heikompien puolella silloinkin, kun meidät halutaan heikentää.

Jos tulen teidän valitsemananne valituksi puolueen varapuheenjohtajaksi, se olisi minulle suurin kunnia.

Hyvät toverit,

Työtä meillä riittää, kun työelämän pelisäännöt halutaan romuttaa, kun työntekijöihin ja työttömiin ollaan kohdistamassa ennennäkemättömiä heikennyksiä. Soteen kohdistetut leikkaukset tulevat näkymään ihmisten arjessa ja julkisen sektorin työpaikoilla.

Siksi me teemme entistäkin kovemmin töitä sen eteen, että ihmiset saavat tarvitsemansa palvelut lompakon paksuudesta riippumatta. Me emme unohda ikääntyneitä tai vammaisia. Me emme jätä omaishoitajia taakkansa kanssa yksin tai patistele ihmisiä töihin tuista leikkaamalla.

Ystävät,

Olin onnellinen kuin pääsin perheestäni ensimmäisenä yliopistoon. Perinteisessä työläisperheessä minulle on aina kannustettu kouluttautumaan, kun aikaisimmilla sukupolvilla ei ole ollut siihen mahdollisuutta.

Siksi juuri meidän, jotka olemme edellisten sukupolvien tekemän työn ansiosta saaneet niin paljon, on puolustettava väsymättä tasa-arvoista yhteiskuntaa ja koulutusta, jotta jokaisella on mahdollisuus rakentaa hyvää, omannäköistään elämää.

Meidän on taisteltava ihmisoikeuksien ja ihmisyyden puolesta, koska edistys ei itsestään ota harppauksia eteenpäin – ei varsinkaan silloin, kun edistystä halutaan toisaalla jopa jarruttaa. Ihmisoikeudet ovat niin kuin heiluri, joka voi helposti heilahtaa taaksepäin, jos niiden puolustajat eivät ole valppaina.

Suomessa riittää tekemistä, mutta meidän on myös katsottava koko maailmaa. Eriarvoisuus kasvaa ja vauraus jakautuu kaikkea muuta kuin tasaisesti. Heikoimmassa asemassa olevat kärsivät eniten myös ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta. Meidän tulee yhdessä ponnistella joka tasolla kestävämmän yhteiskunnan ja maailman puolesta.

Tässä ajassa se on sitä kovaa politiikan ydintä. Se on sosialidemokratiaa.

Hyvät toverit,

Vaikeina hetkinäsi ne, joiden puolella olet itse ollut heidän kohtaaminaan vaikeina aikoina, muistavat myös sinut. Minäkin olen saanut kohdata politiikan parissa omat vaikeat hetkeni. Kun ympärilläni kuohui, puhelimeni soi kerran yllättäen. Minulle soittanut naispiispa sanoi: ”Ilmari, nyt on minun vuoroni puolestaan soittaa sinulle. Jatka rohkeasti!”

Haluan sanoa teille saman: ”Jatketaan työtämme rohkeasti!” Lupaan olla tukenanne hyvinä, mutta etenkin vaikeina hetkinä, kun taistelemme paremman maailman puolesta. Siihen työhön meitä tarvitaan – ei tovereita erotellen, vaan yhdessä rakentaen. Koska kyse on arvoista.

Kiitos. Tack.