Tytti Tuppuraisen avauspuhe Holokaustin uhrien muistopäivän seminaarissa 25.1.2024

Muutokset puhuttaessa mahdollisia.

Hyvät kuulijat!

Pääministeri Petteri Orpo ilmoitti 6.11. viime vuonna Suomesta Saksaan luovutettujen juutalaisten muistopäivän tilaisuudessa, että tammikuun 27. päivää ryhdytään Suomessakin muistamaan holokaustin uhrien muistopäivänä. Vainojen uhrien muistopäivä -nimitys muutetaan YK:n yleiskokouksen ja Euroopan unionin suosituksen mukaiseksi. Asiasta voi todeta tämän: oli jo aikakin, tänään saimme odotetun päätöksen.

Ihmiskunnan historia on täynnä julmuuksia ja vainoa. Moni viime vuosisadan hirvittävimmistä teoista täyttää kansanmurhan tunnusmerkit. Erityisesti viime vuonna muistettiin Ukrainassa 90 vuotta sitten huipentunutta kansanmurhaa, Holodomoria. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta Ruandassa toteutetusta kansanmurhasta. Näissä ja monissa muissa julmuuksissa kärsi ja kuoli ihmisiä, joiden elämä ja ihmisarvo ovat aivan yhtä suuria kuin holokaustissa menehtyneidenkin.

Silti tammikuun 27. päivä on syytä nimetä juuri holokaustin muistopäiväksi.  Saksan toteuttama juutalaisten joukkomurha erottuu edellä sanotuista ja monista muista hirvittävistä rikoksista. Se osoitti, että valistusajan perintö tai 1800- ja 1900-luvuilla nopeasti edennyt yhteiskunnan modernisaatio ei ollut muuttanut ihmistä. Päinvastoin. Modernisaatio merkitsikin sitä, että kehittyneen yhteiskunnan virkamiehet valmistelivat kansanmurhaa huolellisesti, logistiikkaa unohtamatta. Se merkitsi, että murhaajissa oli koulutettuja, maailmaa nähneitä ihmisiä. Se otti jopa teollisen prosessin osaksi tuhoamista.

Holokausti muistuttaa, että emme koskaan voi sanoa ”ei koskaan”. Kansanmurha saattaa tapahtua millaisena aikana hyvänsä. Se saattoi tapahtua 80 vuotta sitten. Se saattaisi tapahtua tänään tai huomenna. Se vaatii meitä valppauteen, jos kuulemme puhuttavan ihmisistä haitallisena aineksena. Se kehottaa meitä kavahtamaan ajatusta siitä, että jotkin ihmiset ovat ongelma, joka vaati lopullista ratkaisua.

Valppaus edellyttää, että puutumme kansanmurhan uhkaan hyvissä ajoin, ennen kuin kuolemankoneisto on käynnissä. Holokaustin ensimmäiset suunnitelmat eivät hälyttäneet ennakoimaan joukkotuhontaa. Niin sanottua Euroopan juutalaiskysymystä esitettiin ratkaistavaksi karkottamalla juutalaiset Madagaskariin. Tänä päivänä on hyvä kysyä, miltä oikeastaan kuulostaa ajatus karkottaa turvapaikanhakijat Ruandaan. Mitä seuraavaksi? Onko tämä nyt aivan eri asia?

Hyvät kuulijat!

Holokaustin muistopäivä on yleismaailmallinen. Sitä voi silti erityisistä syistä sanoa eurooppalaiseksi muistopäiväksi. Meille eurooppalaisille holokausti ja sen taustalla oleva antisemitistinen ideologia on erityisen raskas taakka. Antisemitismi ei suinkaan syntynyt tyhjästä1900-luvun Saksassa. Sen juuret Euroopassa ulottuvat yli tuhannen vuoden päähän. Euroopan keskiajan historia on antisemitismin historiaa. Juutalaiset karkotettiin suuresta osasta läntistä Eurooppaa. Kun nämä karkotuspäätökset valistuksen myötä kumottiin, tuli antisemitismistä jo 1800-luvun myötä yksi vastavalistuksen tärkeimpiä teemoja.

Antisemitismi on nimenomaan Euroopan perisynti, original sin. Tänä päivänä on vaikea muistuttaa mieleen, että islamilainen maailma oli keskiajasta alkaen osalle Euroopan juutalaisista turvasatama. Eivät juutalaiset toki vaikkapa ottomaanien valtakunnassa olleet ensimmäisen luokan kansalaisia, mutta juutalaisten joukkokarkotukset tai joukkotuhonta eivät olisi juolahtaneet edes mieleen keskiajan muslimihallitsijoille.

Hyvät kuulijat.

Emme ole täällä keskustelemassa Gazassa käytävästä sodasta, emme Lähi-Idän tilanteesta, emmekä Israelista. Vaikka antisemitismi kietoutuukin Israelin toimien arvosteluun, Israelin valtio ei edusta kaikkia maailman juutalaisia. Maailman juutalaisten enemmistö asuu Israelin ulkopuolella, eikä heillä ole käytännössä sananvaltaa Israelin toimintaan.

Israel ei ole myöskään Raamatun profetioiden täyttymys, jonka johtajia Sallimus ohjaa. Se on tavallinen valtio. Sen päätökset, toiminta ja teot määräytyvät tavanomaisten poliittisten prosessien myötä.

Israel on tavallinen maa. Sen hallituksessa voi olla – ja onkin – poliittisia voimia, jotka ovat demokratiaa ja ihmisoikeuksia kunnioittaville ihmisille vieraita. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahun ilmoitus, ettei hänen hallituksensa hyväksy Palestiinan valtion perustamista, eikä kahden itsenäisen valtion mallia, vahingoittaa rauhanpyrkimyksiä ja haittaa Israelin suhdetta tärkeimpiin tukijoihin, Yhdysvaltoihin ja Euroopan unionin jäsenmaihin. Se antaa propagandavaltin niille, jotka nimittävät Israelia apartheid-valtioksi.

On välttämätöntä, että Israel suostuu sille läheisten demokraattisten oikeusvaltioiden, Yhdysvaltain ja EU-maiden esitykseen humanitaarisesta tulitauosta sekä avun perille pääsystä. Israelin tavoite Hamas-terroristijärjestön tuhoamisesta on hyväksyttävä. Samaan aikaan Gazan siviiliväestön kärsimys on kohtuuton ja mahdoton hyväksyä väistämättömänä tosiasiana.

Israelin poliittisissa päättäjissä ja sen asevoimissa on tavallisia ihmisiä, jotka voivat syyllistyä virheisiin tai ylilyönteihin. Mutta Israel on myös maa, jossa nuo puutteet ja virheet voidaan korjata. Voi olla, että jo seuraavat vaalit syrjäyttävät vallasta pahimmat ääriainekset. Odotamme myös, että Israelin oikeusjärjestelmä tutkii myös sen omien asevoimien ylilyönnit ja mahdolliset sotarikokset.

Kun Etelä-Afrikka, joka ei ole tuominnut Venäjän hyökkäyssotaa, on päättänyt syyttää Israelia kansanmurhasta, on hyvä huomata, että Israel on ottanut kansanmurhakanteen vakavasti. Haagin kansainvälisen tuomioistuimen toimivallan kiistämisen sijaan Israel argumentoi omaa näkemystään.

Hyvät kuulijat!

On kiusaannuttavaa, on huolestuttavaa, kuinka Euroopassa Israelin intohimoisimmat arvostelijat ovat alkaneet etsiä kuviteltuja kanssasyyllisiä myös täällä asuvista juutalaisista. Edellä viittasin keskiajan Eurooppaan, jossa ihmisiä kannustettiin ristiretkelle Pyhään Maahan. Tuona aikana sanottiin myös, että he, jotka eivät Pyhälle Maalle pysty matkaamaan, voivat tehdä ristiretken omassa maassaan, juutalaisia vastaan. Ja tänä päivänä ristiretkeläiset, jotka eivät ulotu Israeliin, etsivät syyllisiksi juutalaisia keskuudestamme.

Euroopassa pahaenteisesti väreilevässä antisemitismissä on sekä uusia että vanhoja piirteitä.

Monet ihmiset, jotka pitävät itseään liberaaleina, eivät näe eivätkä kuule selvästi mitä vaatimus palestiinalaisvaltiosta Jordan-joelta Välimerelle merkitsisi miljoonille juutalaisille. En silti usko, että ihmiset, joiden poliittiseen omakuvaan kuuluu kaiken rasismin vastustaminen, ovat vakaumuksellisia antisemitistejä.

Euroopan moderni antisemitismi syntyi vastavalistuksena, se syntyi vastustamaan liberaaleja arvoja, liberaalia politiikkaa. Se oli äärikonservatiivisten piirien luomus. Viime vuosisadan antisemitistisen pahuuden ytimessä, Saksassa kaikki muut paitsi vasemmiston puolueet olivat enemmän tai vähemmän antisemitistisiä jo ennen natsien valtaannousua. Yhdysvalloissa republikaanien kannatus 1930-luvun America First -idealle sai voimaa antisemitismistä.

Äärioikeisto viljelee myös tänään salaliittoteorioita, joiden tausta on antisemitismissä. Niin kutsutun väestönvaihtoteorian kannattajat ovat usein avoimesti syyttäneet juutalaisia maahanmuuttoa edistävästä salaliitosta. Tai sitten on käytetty omien kannattajien ymmärtämiä koodisanoja: puhuttu ”globalistien” tai ”Sorosin” hankkeista.

Viime aikoihin asti esimerkiksi Saksan Liittotasavallan tai Yhdysvaltain viranomaisten tilastoimissa antisemitistisissä teoissa syylliset ovat löytyneet äärioikeistosta. Viime kuukausien antisemitismiin liittyvät piirre on ehkä vielä surullisempi: Euroopassa koetetaan vihapuheella yhdistää islamia, muslimi-identiteettiä antisemitismiin. Yhtä vähemmistöä koetetaan yllyttää toisen viholliseksi.

Tämän kehityksen murheellinen käsikirjoitus on helppo laatia. Lopulta juutalaisvastaisuutta ei saa erotettua muslimivastaisuudesta, lopulta molemmat eurooppalaiset vähemmistöt päätyvät saman vainon uhreiksi.

Hyvät kuulijat!

Holokaustin muistopäivää vietetään, ettei maailmanhistorian pahin rikos unohdu. Sen uhrit olivat ensi sijassa juutalaisia – unohtamatta, että käyntiin lähtenyt rasistinen murhakoneisto nieli uhreikseen myös Euroopan romaneja. Sen muistaminen on tärkeää kunnioittaaksemme uhreja. Sen muistaminen on myös tärkeää muistaaksemme, että siihen liittyy varoitus. Pahin asia saattoi tapahtua silloin. Se saattaa tapahtua tänään tai huomenna.

Varoituksen ja uhkakuvien sijaan haluan kuitenkin päättää puheenvuoron toivoon. Juutalaisuus ja juutalainen elämäntapa on säilynyt kaikista vainoista ja vaaroista huolimatta. Kaikkialla Euroopassa meidän tulee vaalia ja tukea juutalaisen elämäntavan säilymistä ja kasvamista osana maanosamme kulttuuria. Euroopan unionin komission asiasta laatimaan strategiaan sisältyy useita hyvin perusteltuja tavoitteita. Suomessa perustuslakivaliokunnan ratkaisevassa lausunnossa viime keväältä nostettiin uskonnon harjoittamisen vapaus keskeiseksi perustuslain turvaamaksi oikeudeksi. Linjaus turvasi juutalaista elämäntapaa, tuki Suomen kehittämistä suvaitsevana, kaikille ihmisille hyvänä monikulttuurisena maana.