SDP:n varapuheenjohtaja Niina Malmin vappupuhe

Hyvät toverit, hyvät kuulijat

Oli vuosi 1914 kun nuori leski ilmaantui Tainionkosken rullatehtaalle kaksi pientä lasta kainalossaan kysymään töitä. Niitä löytyi ja pihamökki, jossa asua. Lastenhoitoa ei ollut, työpäivät 12 tuntisia. Viisivuotias huolehti kolmevuotiaasta. Ruokatauolla leski juoksi mökille katsomaan, että lapset on hengissä ja mökissä tarkenee edes jotenkuten.

Tänään, tähän vappupuheeseen ei ollut vaikea keksiä aiheita. Niitä on kyllä tämä nykyinen hallitus antanut roppakaupalla. Sillä hallituksen puheissa kuuluu taantumuksen tuuli.

On aivan pakko aloittaa työelämäasioista tänä työnjuhlan päivänä.  Kyllä on ollut aikamoinen vuosi. Hallitusohjelma antoi jo viitteitä tulevasta, mutta kukaan ei uskonut mihin tässä vielä päädytään. Hallitus on tehnyt itsestään työmarkkinaosapuolen ja aiheuttanut yksipuolisella elinkeinoelämän toiveita mukailevalla politiikallaan historiallisen työmarkkinakaaoksen.  Jos hallitus saa tahtonsa läpi, työntekijöille on jatkossa tarjolla entistä epävarmempia työsuhteita entistä heikommilla työehdoilla. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Vakituiseen työhön pääseminen vaikeutuu. Villit ja vapaat työnantajat lisääntyvät. Tässä kilpailussa reilut firmat ei pärjää, vaan monet koijarit mellastaa markkinoilla. Potkut saa nykyistä helpommin. Työttömyysturva heikkenee ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin on vaikeampi päästä. Puhumattakaan paikallisen sopimisen villistä lännestä, jossa kohta kukaan ei tiedä kuka hommat tekee, millä ehdoilla ja kuka kerää voitot.

Yksi hulluimmista hallituksen niin sanotuista säästökeinoista on aikuiskoulutustuen ja vuorotteluvapaan lakkautukset. Näillä päätöksillä torpataan monta urapolkua ja vähennetään työssäjaksamista. Ja ennen kaikkea vähennetään hoito-ja hoiva-alojen veto-ja pitovoimaa, lisätään työvoimapulaa sekä samalla yleistä työttömyyttä. Myöskään säästöjä ei synny. Asiantuntijoiden laskelmia ei uskota. Tällä romutetaan elinikäisen oppimisen hieno tavoite ja työelämän joustot.

Hyvät kuulijat, sitten tämä lakko-oikeuden rajoittaminen. Työntekijän oikeutta puolustaa omia oikeuksiaan vähennetään merkittävästi. Lakkolakeja on runnottu eduskunnassa kamalalla kiireellä. Huomasitteko, että yksikään puolue ei näihin heikennyksiin viitannut ennen vaaleja. Päinvastoin. Takkia on käännetty niin, että saumat ei meinaa enää kestää. Epäselvää on myös, onko takki nyt oikein vai väärinpäin. EK ja Suomen yrittäjät ovat saamassa sen mitä he hallitusohjelmaan kirjasivat.

Kuka uskaltaa enää osallistua mielenilmauksiin, kun jatkossa siitä voidaan sakottaa, niin yksittäistä työntekijää kuin liittoakin.

Talvella nuori nainen televisiossa totesi hyvin ”Ihmisiä ei voi määrätä olemaan samaa mieltä sakon uhalla” on siis kyse perusoikeuksista toverit. Tiedämme ne maat, joissa kaikki ovat samaa mieltä ja äänestystulokset tiedetään etukäteen. Silloin ei ole kyse demokratiasta. Tähänkö olemme menossa.

YK:n alainen Kansainvälinen työjärjestö ILO, jonka tehtävä on seurata ja valvoa työelämää maailmalla on lähestynyt työministeri Satosta kirjeellä ja esittänyt huolestuneita kysymyksiä näihin hallituksen työelämäesityksiin liittyen. Ainakaan julkisuuteen ministerin vastauksia ei ole näkynyt. Pääministerikin sai Euroopan parlamentissa aikamoista palautetta aiheesta. Onhan tämä vähän noloa, että Euroopan työelämän mallimaa, josta muut maat ovat ottaneet esimerkkiä saa tällaista noottia. Suomalaisista työmarkkinoista on tulossa kovaa vauhtia itäeurooppalainen Mordorin esikartano. Siellä vahvimmat päättää ja heikommat tekee, kun ei ole vaihtoehtoa.

Pari sanaa paikallisesta sopimisesta. Sen lisäämistä hallitus ajaa, kun käärmettä pyssyyn. Entisenä pääluottamusmiehenä tätä ihmettelen. Meidän nykyinen työlainsäädäntö sekä työehtosopimukset alalla kuin alalla antavat tähän jo nyt mahdollisuuden. Sitä ei vaan käytetä. Jos hallituksen tavoitteena on ainoastaan työehtojen heikennys paikallisesti, niin eihän se ole sopimista vaan sanelua. Paikallista sanelua. Tämä sopiminen ja neuvottelu tuntuu olevan hallituksen ministereille perin vaikeaa jopa vastenmielistä monissa asioissa.

Ja kun ei neuvotella, niin esityksemme esimerkiksi alipalkkauksen kriminalisoinnista, joukkokanneoikeudesta ja työntekijöiden tulkintaetuoikeudesta ei etene mitenkään.

Hyvät kuulijat kesä lähestyy, uskokaa pois, vaikka välillä on tullut lunta tupaan oikein kunnolla, ihan sananmukaisesti. Kesä tuo meille taas mahdollisuuden vaikuttaa. Vaikuttaa koko Euroopan tasolla, EU vaaleissa. Euroopan Unioni on Suomelle ja suomalaisille tärkeämpi kumppani kuin koskaan aiemmin 30 vuoden aikana. Ukrainan sota on horjuttanut turvallisuustilannettamme ja alueemme elinvoimaisuutta, erityisesti täällä Itä-Suomessa. Onneksi emme ole tässä tilanteessa yksin. EU ja puolustusyhteistyö NATOn kanssa auttaa meitä turvaamaan rajojamme. Tarvitsemme jatkossa EU:ta tukemaan meidän alueitamme entistä enemmän, jotka ovat kärsineet Venäjän kauppasuhteiden katkeamisesta. Meitä ei saa unohtaa.

Tulevissa vaaleissa on kyse meidän suomalaisten tulevaisuudesta, mutta ennen kaikkea Euroopan Unionin tulevaisuudesta. Vahva Eurooppa luo kokonaisvaltaista turvallisuutta meille kaikille. EU:n on oltava entistä vahvempi ja sen on otettava vahvemmin vastuuta mm. omasta puolustuksestaan. Tämän lisäksi on huolehdittava, että esimerkiksi kriittisten materiaalin omavaraisuudesta kuten energian tai lääkkeiden kaltaisten välttämättömien hyödykkeiden saatavuus on turvattava. On etsittävä yhteisiä ratkaisuja kustannusten nousuun ja ostovoiman parantamiseen sekä ympäristöhaasteisiin.

Hyvät toverit, näissä kesäkuun vaaleissa päätetään Euroopan suunnasta ja sielusta, ihan oikeasti. Euroopan Unioni perustettiin takaamaan rauhaa ja turvaamaan tasa-arvoa, demokratiaa ja oikeusvaltiota. Nyt unionissa käydään jälleen taistoa näistä arvoista. Me puolustamme näitä arvoja, ihan joka päivä, niin Suomessa kuin koko Euroopassa.

Euroopan Unionin on oltava palkansaajan paras ystävä ja puolustaa työntekijää myös täällä armaassa kotimaassamme. Jo riittää Euroopan ja Suomen surkastuttaminen, Me pystymme parempaan, joten haastan teidät kaikki vaalityöhön ja äänestämään sankoin joukoin kesäkuussa.

Palataanpa hetkeksi rullatehtaalle leskeen.

Kun  kituuttaminen ja raskas työ  alkoi painaa liian monen mieltä 1918, Suomi jakaantui. Leski edelleen koitti sinnitellä. Raapi pettua tyttären kanssa, kun samalla 7vuotias poika kalasti aamuyöllä salaa Saimaalla ja Vuoksella. Niin selvittiin, mutta monta naapuria ja ystävää tuona aikana hävisi ikiajoiksi.

Hyvät kuulijat kun oikein tarkkaan kuuntelette, niin voitte kuulla, kun sakset viuhuu ja leikkuri laulaa. Me kaikki ymmärrämme, että maan talous on haasteellisessa tilanteessa ja talouden vakauttamista pitää tehdä, mutta mielestäni keinot ovat väärät.  Kun pitää sopeuttaa, niin sen voi tehdä myös oikeudenmukaisesti. Olisi kiinnitettävä huomiota myös kasvun tukemiseen, investointeihin ja elvyttämiseen, mutta ei. Konkurssit ja työttömyys vaan lisääntyy hallituksen katsellessa vierestä. Näihin taloustalkoisiin ei todellakaan ole kaikki osallistumassa. Esitetyt 3 miljardin leikkaukset eivät kohdistu oikeudenmukaisesti, eikä useimmilla hallituksen uudistuksista ole myöskään työllisyysvaikutuksia. Tosiasiassa varakkaimmat nauttivat edelleen hallituksen erityissuojeluksesta. Ei puututa yritystukiin, pääomatulojen verotukseen tai listaamattomien yritysten osinkoverotukseen. Myös kaikkein suurimmat palkkatulot jäävät rauhaan tai oikeasti niiden verotus laskee. Hyvä esimerkki tästä on, kun ministerin tulot nousee vuodessa 1700 euroa ja samaan aikaan osa-aikatyössä käyvältä kahden lapsen yksinhuoltajalta leikataan jopa 700 euroa.

Rullatehtaan lesken pojasta kasvoi nuori mies. 1930-luvun alussa suuren laman aikaan tämä nuori mies oli töissä  Enso Gutzeitin tehtaalla. Aikojen huonontuessa, talous sakkasi ja poliittinen tilanne kiristyi. Työläisiä irtisanottiin tehtaalta mutta suojeluskuntalaiset saivat jäädä. Kun hanttihommien tekijät loppuivat, eikä parempi väki suostunet niitä tekemään, pyydettiin nuoret työläismiehet takaisin. Tällä nuorella miehellä oli ajatuksia ja poliittisia mielipiteitä. Hän uskoi parempaan huomiseen ja heikommasta huolehtimiseen. Vaikka aika oli kireä ja kaikenlaista tapahtui, hän jaksoi pitää ääntä. Sillä oli myös hintansa, hänet valittiin luottamusmieheksi ja parhaimmillaan irtisanottiin jo saman päivän aikana. Silti hän jatkoi puhumista.

Mikä meillä on nyt edessä. Isot leikkaukset sosiaaliturvaan, asumistukeen, yleinen arvonlisäveron nosto, toisenasteen koulutuksen maksuttomuuteen puuttuminen, työttömyysturvan heikennykset, lista on pitkä. Samaan aikaan hallitus on rajaamassa julkisen terveydenhuollon palveluita, lakkauttamassa yöpäivystyksiä, laskemalla vanhustenhoidon hoitajamitoituksia ja heikentämässä hoitotakuuaikoja. Samaan aikaan hallitus tukee yksityisiä terveysyrityksiä jopa 500 miljoonalla eurolla. Tälle politiikalle on oikeudenmukaisempi vaihtoehto. Suomalaiset ansaitsevat parempaa.

Olen saanut viime aikoina useita yhteydenottoja niin äänestäjiltä kuin muiltakin kansalaisilta, joissa on oltu huolissaan nykyisestä maailmanmenosta. Maailmanpoliittinen tilanne ja kotimaan keskusteluissa nouseva vastakkainasettelu herättää huolta ja epätietoisuutta. Viime aikojen ikävät tapahtumat eivät varmasti selkeytä tilannetta. Haluan kuitenkin uskoa siihen, että me ihmiset haluamme toisillemme hyvää. Haluamme puhua ja sopia, niin täällä itä-suomessa, kun koko maassa ja maailmassa. Haluan uskoa Martti Ahtisaaren sanoja ”konfliktit ovat ratkaistavissa, rauha on tahdon asia”

Mutta, se tarinan nuori mies. Hän jaksoi puolustaa heikompaa koko elämänsä. Vaikka hänelle tapahtui kauheita asioita, hän ei katkeroitunut. Jaksoi perustella miksi hyvinvointivaltiossa on huolehdittava niin lapsista kuin vanhuksistakin. Miksi valtion taloudenhoidon on oltava järkevää ja oikeudenmukaista.
Ja aseisiin tarttumalla, ei isänmaan asioita hoideta.

Hyvät toverit, kuulijat. Me voimme valita.

Aina ei ole voitu. Valita kasvun, luottamuksen, oikeudenmukaisuuden, turvallisen ja yhteistyön Suomen. Sellainen on SDP:n Suomi, tervetuloa mukaan rakentamaan parempaa maailmaa yhdessä. Hyvää Vappua kaikille.