SDP:n Tarja Filatovin vappupuhe Lammilla

Hyvät vapun juhlijat,

Vappu on kevään juhlaa. Ja tänä vuonna vappu toi meille tullessaan kevään. Vappu on opiskelijoiden juhlaa, puheen sorinaa, maljojen kohinaa, riehakastakin menoa. Vappu on työväen juhlaa ja toivoa paremmasta. Aurinkoista ja iloista vappua teille kaikille. 

Oletteko kuulleet tarinaa Arhippa Pölkistä? Minäpä kerron.

Vinetolta vienosti tuoksuva Arhippa Pölkki palkataan it-firmaan management-serviceen viemään kukkia sairaalaan tuloksentekijän äidille. Arhipan tehtävänä on pitää kädestä kuolemansairasta äitiä terveyskeskuksen käytävällä.

Näin kuvaa helsinkiläinen kolumnisti arvomurrosta ja ihmisestä vieraantumista ja post-teollista palvelutuotantoa, jossa kovan talouden huippuosaajat ulkoistavat arkielämänsä ostopalveluksi. Ja jossa työ riistää ihmiseltä elämän itsensä.

Tällaiseen yhteiskuntaan meidän ei pidä suostua. Meidän on rakennettava tulevaisuutta, jossa työnteko tarjoaa toimeentulon, jossa työn määrä on kohtuullista. Yhteiskuntaa, joka on inhimillisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä.

Vapun alku on kohtuullisuudessa ja työssä. Kohtuullisuuden ja paremman työelämän puolesta taistelivat amerikkalaista työläiset, jotka menivät lakkoon ja järjestivät mielenosoituksia yli 120 vuotta sitten. He vaativat 8 tunnin työpäivää, osa henkensä kaupalla. Noista tapahtumista sai alkunsa kansainvälisen työväenliikkeen vappu.

Liian moni suomalainen on työttömänä tai tekee epävarmoissa oloissa pätkä- ja sirpaletöitä jopa nollatuntisopimuksilla eikä työ tarjoa heille riittävää toimeentuloa. Riittävät ja ennustettavissa olevat työtunnit ovat heille yhä unelma.

Työttömyysturvan rajut leikkaukset käytännössä tuhoavat ansiosidonnaisen työttömyysturvan. Erityisesti osa-aikatyöntekijöille ratkaisu on julma. Käytännössä turva leikkautuu kahdessa kuukaudessa työmarkkinatuen tasolle, vaikka ihmiset tekevät koko ajan töitä.  Lisäksi lapsikorotusten leikkaus lisää lapsiperheiden ahdinkoa.

Uudistuksen väitetään kannustavan kokoaikatyöhön, mutta mistäs otat kokoaikatyön. Ei niitä saa kaupan hyllyltä. Tai entäs he, jotka terveydellisistä syistä tekevät osa- aikatyötä?

Samaan aikaan liian moni suomalainen uupuu, kantaa töitä kotiin ja uhraa työlle koko elämänsä oman ja perheensä hyvinvoinnin kustannuksella.  Heillekin kohtuullinen määrä työtä on vain unelma.

Ihminen ei ole kone. Me tarvitsemme jokainen hieman eri aikoina eri määrän lepoa. Kiireen tuhovoima on moninainen. Se uuvuttaa henkisesti ja fyysisesti. Työelämässä kiire saattaa viedä mahdollisuudet kehitykseltä, jolla pyritään työn laadun ja tuloksen parantamiseen. Ja itse asiassa tuottavuus on se, mikä suomalaisessa työelämässä pitää saada nousuun.

Hyvät toverit,

Sosialidemokraattinen liike on työn ja oikeudenmukaisuuden liike. Meidän on kyettävä omassa politiikassamme valitsemaan välineet, jotka vahvistavat työllisyyttä, turvaavat hyvinvointipalvelut, poistavat eriarvoisuutta ja oikaisevat karkaamaan päässyttä tulonjakoa.

Koronan inhimillisestä ja taloudellisesta laskusta on vielä taakkaa jäljellä, siksi on syytä olla tarkkana, millaisin ratkaisuin tätä lamaa hoidetaan ja millaisen laskun tämä lama jättää. Ei vain taloudellisesti, vaan myös sosiaalisesti.

On osattava olla viisaita ja opittava menneestä, ymmärrettävä tämän päivän muutoksia ja pidettävä huolta tulevaisuudesta. Suomen vahvuutena on pidetty vakautta ja yhdessä sopimisen kykyä. Tätä on kadehdittu niin Euroopassa kuin kauempana maailmalla. Pieni kansakunta on pitänyt yhtä. Pitääkö vielä?

Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan yleensä sosiaalisia verkostoja, normeja ja luottamusta, jolla edistetään verkoston jäsenten eli meidän suomalaisten välistä yhteistyötä, voimavarojen hyödyntämistä ja toimintojen yhteensovittamista.

Ajatus perustuu siihen, että ihmisten hyvinvointiin ja yhteiskunnan suorituskykyyn vaikuttavat luonnonvarat, infrastruktuuri, osaaminen ja yksilöiden väliset sosiaaliset suhteet sekä sosiaaliset instituutiot. 

Itse ajattelen, että kolmas sektori ja kansalaisyhteiskunnan toimijat sekä työmarkkinajärjestöt, ehkäpä puolueet ovat osa näitä sosiaalisia instituutioita.

Nyt vallalla oleva poliittinen vastakkainasettelu ja tarkoitushakuiset väärinymmärrykset, toisten leimaaminen, syövät ihmisten välistä luottamuspääomaa. Samalla ne tulevat haukanneeksi ison palan yhteiskuntamme suorituskyvystä. Hyvinvointimme eväistä.

Moderni tietoon perustuva yhteiskunta ei voi rakentua kontrollin ja käskytyksen varaan. Uutta syntyy paremmin reilussa luottamuksen ilmapiirissä.

Nykyinen työllisyyspolitiikka ja talouspolitiikka näyttäytyy lähinnä leikkauslistoina ja työelämän huononnuksina. Säästöjen etsiminen on välttämätöntä. Vielä tärkeämpää on katsoa, että säästöt eivät heikentäisi työllisyyttä ja yhteiskunnan sosiaalista pääomaa. 
Tämän vuoksi osa talouden tasapainottamistoimista tulisi pohtia uusiksi. 

Kannattaa muistaa että ”euron suutari saattaa tehdä viiden euron vahingon”. Sosiaalisen pääoman heikentäminen heikentää yhteiskunnan menestymisen mahdollisuuksia. Kun taloutta tasapainotetaan miljardilla, niin kasvusta leikkautuu puoli miljardia. Nyt ihmisten luottamus tulevaan on romahtanut. Eikä ihme. Maailmanlopun talouspuhe saa ihmiset kiristämään vyötään. Nekin ihmiset, joiden ei ole pakko. Tämä taas syö kasvun eväitä.

Vakaassa taloudessa oleellista on menot ja tulot. Molemmat.  Säästöissä oikeudenmukaisuus on sitä, että jokaiselta otetaan maksukyvyn mukaan. Ei samalla kauhalla. Kehyspäätöksissä on tarkka säästölista ja maksujen korotuslista. Mutta missä on tarkka veronkierron ja harmaan talouden suitsimislista? Tai veropohjaa laajentavat esitykset. 

Jos Suomen verorakenne olisi samalla pohjalla omaisuuden, pääomien ja työn verotuksen suhteen kuin EU:ssa keskimäärin, niin voisimme keventää työn verotusta ja silti meillä olisi verotuloja enemmän. Tanskan veroasteella kestävyysvajeemme olisi pois pyyhitty. Ikävä kyllä nyt leikkaukset kasaantuvat, mutta samaan aikaan hyvätuloisia palkitaan veronalennuksilla.

Hyvät kuulijat,

Suomen kansan yhtenäisyys on pystynyt menneinä vuosikymmeninä kuromaan umpeen sisällissodan synnyttämää haavaa. Hyvinvointivaltio on rakennettu yhteistyöllä – ei kansan kahtia jaolla. Ei nälällä, pelolla eikä kostolla, vaan luottamuksella ja yhdenvertaisuudella.

Tänä päivänä on syytä olla huolissaan yhteiskunnan jakautumisista ryhmiin, jotka eivät enää tunne toistensa todellisuutta. Yhteiskunnan hiljaisia ääniä on kuunneltava huolellisesti. Useimmiten kovimpaa huutavat ne, joilla ei ole niin suurta tarvetta, mutta hiljaisimmilla saattaa olla suurin hätä.

Ei saa olla niin, että yksi ihminen on VIP-tasoa, kun taas vaikkapa työttömän arjen todellisuus on jotain sellaista, jonka käsittämiseen VIP-ihmisen kokemusmaailma ei yllä. Tasa-arvo on paras takuu toivottomuudesta kumpuavaa levottomuutta vastaan. Työ ja koulutus ovat paras työkalu, jolla luomme ihmisille uskoa tulevaisuuteen.