SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtmanin työmarkkinakaaos -välikysymyspuhe 20.2.2024

Työmarkkinakaaos -välikysymyspuhe 20.2.2024

(Muutokset puhuttaessa mahdollisia)

Arvoisa puhemies,

Tilanne Suomen työmarkkinoilla on poikkeuksellinen. Maa on ajautunut vastakkainasettelun kierteeseen, ja tämä kierre uhkaa syventyä. Keskinäinen luottamus ja talouden kasvun pohja uhkaa rapautua. 

Kun tilanne on vakava ja kun välikysymys koskee koko hallituksen politiikkaa, niin olisin odottanut, että tähän olisi ollut vastaamassa pikemminkin pääministeri Orpo tai valtiovarainministeri Purra. Eihän tämä kriisi ole työministeri Satosesta kiinni, ei hänen vikansa, eikä hänen ratkaisuvallassaan. Työministeri on tässä enemmänkin renki kuin todellinen ratkaisija.

Puhemies,

Myös tämä välikysymys on jätetty poikkeuksellisesta syystä. Normaalisti välikysymyksen pääasiallinen tavoite on kaataa hallitus. Tämän välikysymyksen päätavoite on toinen. Tämä välikysymys on opposition vahvin ja vakavin käytettävissä oleva vetoomus sen puolesta, että hallitus käynnistäisi aidot neuvottelut työmarkkinoiden kriisin ratkaisemiseksi. 

Vetoamme teihin, aloittakaa neuvottelut.

Vetoamme voimakkaasti, katkaiskaa vastakkainasettelun kierre.

Suomalaiset odottavat, että olisitte valmis aidosti kuuntelemaan myös palkansaajia. Hakemaan reilua ratkaisua, jossa työmarkkinoiden joustot ja turva ovat tasapainossa.

Luottamuksen, neuvottelun ja sopimisen avulla Suomessa on ratkaistu vaikeatkin asiat vuosikymmenien ajan, aina talvisodasta tähän päivään. Tammikuun kihlauksesta saakka sopimisen malli on osoittanut toimivuutensa kerta toisensa jälkeen. Tätäkin vaikeammista tilanteista on selvitty, kun on ollut luottamusta ja tahtoa löytää yhdessä ratkaisuja. 

Puhemies,

Suomalaista sopimisen järjestelmää on kovin paljon moitittu. On väitetty, että mitään ei ole saatu aikaan vuosikymmeniin. Katsotaanpa hieman historian kirjojen viimeisimpiä lehtiä.

Viime vuosikymmenellä eläkejärjestelmää uhkasi vakava epätasapaino. Työmarkkinajärjestöt istuivat yhteiseen pöytään ja löysivät sovun. Eläkejärjestelmän kestävyys ja uskottavuus turvattiin.

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla Suomen kilpailukyky notkahti pahasti. Taas työmarkkinajärjestöt istuivat yhteiseen pöytään, itse asiassa useamman kerran. Syntyi monta peräkkäistä maltillista palkkaratkaisua, jotka nostivat suomalaisen työn kilpailukykyä. 

Kun koronapandemia iski voimakkaasti suomalaisiin yrityksiin, jälleen työmarkkinajärjestöt istuivat yhteiseen pöytään ja sopivat ennätyksellisellä vauhdilla joustoista, joiden avulla yrityksiä autettiin yli pahimman kriisin.

Sopiminen on Suomen supervoima. Miksi hylkäisimme sen nyt, kun tilanne on näin vakava?

Puhemies,

Tästä kärjistyneestä ilmapiiristä huolimatta näyttää, että on kuitenkin yksi, joka näkee tilanteen poikkeuksellisen kirkkaasti. Se on Suomen kansa. Lähes neljä viidestä suomalaisesta katsoo, hyvä hallitus, että teidän olisi tärkeää päättää työelämää ja sosiaaliturvaa koskevista uudistuksista yhdessä palkansaajaliikkeen ja työnantajapuolen kanssa.

Lähes neljä viidestä suomalaisesta!

Hyvä pääministeri, Suomessa asuu viisas kansa – heitä kannattaa kuunnella.

Hallitus on vedonnut, että sillä on parlamentaarinen enemmistö ja kansan tuki tehdä suunnittelemansa toimet. Tosiasiassa ei näistä heikennyksistä kerrottu suomalaisille ennen vaaleja. Tai jos olisi, tuskinpa lukuisten eri tutkimuslaitosten viime aikoina tekemät mittaukset osoittaisivat kaikki samaa tulosta: suomalaiset eivät näitä heikennyksiä hyväksy, suomalaiset ovat heidän puolellaan, jotka nyt yrittävät saada ääntään kuuluviin.

Luulenpa, että suomalaisten ohella, voin koko opposition puolesta sanoa, että hallituksen kannattaisi nyt pysähtyä, miettiä uudelleen ja olla valmis aloittamaan neuvottelut. 

Kysymys kuuluu, mitä te siinä menettäisitte, jos edes yrittäisitte neuvotella? Ei siinä kukaan kasvojaan menettäisi tai mitään häviäisi. Mutta jos niissä neuvotteluissa löydettäisiin sovinnon sopimus, voittajia olisivat kaikki suomalaiset.

Pääministeri Orpo, ei tehdä tästä arvovaltakysymystä. 

Puhemies,

Yhteiskunnassamme on ollut tähän asti laaja yhteisymmärrys, että työrauhakysymyksiin ratkaisut löydetään neuvottelujen kautta. Siteeraan seuraavassa yhden kansanedustajan kannanottoa työrauhalainsäädäntöä koskien: 

“Toivon, että tämän tyyppisissä asioissa ensisijaisesti työmarkkinajärjestöt löytävät ratkaisut, kun meillä on eri roolimme.”

Näin totesi kansanedustaja, kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo vain kaksi kuukautta ennen eduskuntavaaleja. 

Nyt kun on käynyt ilmi, että työministerin perustelut poliittisten lakkojen rajoittamiselle ovat perustuneet virheelliseen käsitykseen Ruotsin oikeuskäytännöstä. Eikö nyt olisi viisasta antaa työmarkkinajärjestöjen neuvotella tämän tyyppisistä asioista.

Ärade talmann,

Arbetsministerns motiveringar för att begränsa politiska strejker har grundats på en felaktig uppfattning om den svenska modellen. Borde inte ni omvärdera detta nu?

Puhemies!

Esitän nyt vaihtoehdon, jolla tätä umpisolmua voisi lähteä avaamaan. Vaihtoehto perustuu sovinnon sopimukseen, aitoon pohjoismaiseen malliin, jossa dynaaminen talous ja työelämän perusturva eivät ole toisiaan poissulkevia. Se koostuu kuudesta elementistä, lääkkeestä tähän epäterveeseen tilanteeseen.

Ensinnäkin luopukaa ensimmäisen sairauslomapäivän palkattomuudesta. Pyrkikää sen sijaan löytämään ratkaisut pitkien sairauslomien välttämiseksi yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa. Lisätkää sekä oikeutta että velvollisuutta palata takaisin työhön. VM:n mukaan pienikin positiivinen vaikutus tuo suuren säästön julkiseen talouteen.

Toiseksi, luopukaa henkilökohtaisista lakkosakoista. Tilalle laaja henkilöstöedustus ja nykyistä paremmat vaikutusmahdollisuudet työpaikoille todellisen Ruotsin malliin mukaan. Jos työrauhaan liittyviä määräyksiä kiristetään, tehkää se tasapuolisesti niin työnantajille kuin palkansaajille ja tehkää se neuvottelun kautta.

Kolmanneksi, luopukaa ajatuksesta päättää lailla palkkamalleista. Annetaan sovittelijan tehdä työnsä eikä etukäteen julisteta naisvaltaisia aloja ikuiseen palkkakuoppaan. Pakkolakien sijaan kannustetaan työmarkkinaosapuolia tuomaan palkkaukseen lisää liikkuvia elementtejä.

Neljänneksi, luopukaa esityksistä heikentää työntekijöiden neuvotteluasemaa paikallisesti. Tämän tilalla voidaan toteuttaa pääministeri Sipilän hallituksen aikana kaavailtu malli paikalliseen sopimiseen.

Viidenneksi, älkää heikentäkö mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen. Sen sijaan tuokaa rinnalle mahdollisuus suorittaa tutkinnot kuntoon esimerkiksi rakennusalalla lomautuksen aikana.

Ja kuudenneksi, mahdollistakaa ulkomaisen työvoiman saanti työvoimapula-aloilla. Luopukaa kolme kuukautta ja maasta pois -lain valmistelusta kaikkien osalta, ei vain huippuasiantuntijoiden.

Tämä vaihtoehto perustuu jouston ja turvan tasapainoon. Siis aitoon pohjoismaiseen ajatteluun.

Arvoisa pääministeri Orpo,

Suurin osa suomalaisista ajattelee niin, että vastakkainasettelu saa riittää. Nyt on aika sopia, ei sotia. Vielä kerran, esitän vakavan vetoomuksen, ryhtykää kokoamaan kansaa yhteen. Aloittakaa se omista ministereistänne, että he kunnioittaisivat suomalaisia hyvinvoinnin pitkäaikaisia rakentajia, eivätkä nimittäisi palkansaajia edustavia järjestöjä mafiaksi. Rikollisjärjestöksi, jonka keinovalikoimaan kuuluu muun muassa ihmisten murhaaminen. Hyvä pääministeri, te olette se, jolla on valta tämä lopettaa. 

Puhemies!

Hyvä hallitus, esitän, että tartutte tähän tehtyyn aloitteeseen, käynnistätte aidot neuvottelut ja etsitte ratkaisut työmarkkinakaaoksen lopettamiseksi. Vetoan teihin vielä kerran neuvottelun ja sopimisen puolesta.