SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman: Vapaaehtoiset suojelutoimet eivät riitä luontomme turvaamiseksi

Lindtmanin mukaan Suomussalmen raakkutuhon jälkipyykkiä pestessä on paljastunut, että maan hallitukselta puuttuu yhteinen toimintalinja.

-Ympäristöministeri Mykkänen on jäänyt yksin selittämään asiaa, jonka merkitys koskee koko hallitusta, meitä kaikkia ja myös maamme kuvaa ulkomailla. Ja ministerinkin vastaus näyttää olevan vain vaatimus vapaaehtoisista suojelutoimista.

-Ministeri siis vaatii asiaa, joka jo nyt on käytössä, ja johon metsäyhtiöt ovat jo nyt luvanneet sitoutua – ilman riittäviä tuloksia, Lindtman huomauttaa.

Kun suositukset eivät toimi, tarvitaan velvoittavaa lainsäädäntöä. Lindtman esittää hallitukselle viittä konkreettista toimea.

-Ensiksi, säätäkää luontolaki Suomen arvokkaan luonnon turvaksi. Toiseksi, koventakaa ympäristörikosten rangaistuksia ja tehostakaa niiden tutkintaa, jotta luonnon tuhoamisesta kiinni jäämisen pelotevaikutus olisi todellinen. Kolmanneksi, ottakaa pakolliset suojavyöhykkeet osaksi metsälakia. Neljänneksi, uudistakaa metsälaki kokonaisuudessaan vastaamaan nykyisiä ilmasto- ja ympäristövelvoitteita. Ja viidenneksi, lisätkää purojen suojelu vesilakiin, kuten suurin hallituspuolue jo viime vaalikaudella lupasi tehdä, SDP:n puheenjohtaja vaatii.

Lindtmanin mukaan Suomen uskottavuus luonto- ja metsäpolitiikassa voidaan säilyttää vain, jos riittävillä toimilla osoitetaan otetun epäonnistumisista opiksi.

-Vastuullisen elinkeinoelämän etujen mukaista on tehdä aidot ja todelliset korjaustoimet. Metsäyhtiöidemme uskottavuus Euroopassa ja maailmalla vaativat nyt todellisia korjaustoimia ja sen osoittamista, että luontoarvot otetaan vakavasti.

Lue Antti Lindtmanin puhe kokonaisuudessaan alta:

SDP:n eduskuntaryhmän työvaliokunnan ja puoluejohdon kesäkokous 2024 

(Muutokset puhuttaessa mahdollisia)

Arvoisa kokousväki, hyvät median edustajat,

Kuljetaan eteenpäin. Vaikka läpi harmaan kiven. Sitä on suomalainen sisu. Sisun voimalla eteenpäin kulkeminen on leimallisesti osa Suomen tarinaa pohjoismaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Aina on pystytty vaikeissakin tilanteissa löytämään ratkaisuja, jotka ovat vieneet eteenpäin. Sisun ohella toinen meitä kannatellut iso linja on kyky yhteistyöhön ja halu pitää kaikki suomalaiset kehityksessä mukana.

Nyt elämme kummallista aikaa, jossa Purra-Orpon oikeistohallitus ei yritäkään koota kansakuntaa yhteen ja hakea yhteistä suuntaa tulevaisuuteen. Oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, hyvinvointi. Talous, työllisyys, sopimisen kulttuuri. Vaikuttaminen maailmalla, Euroopassa. Luontoarvot. Missään näistä ei kuljeta eteenpäin, päinvastoin katse on menneisyydessä, tämä hallitus haluaa kääntää kelloa taaksepäin.

Hallitus vie Suomea nyt väärään suuntaan.

Hyvät ystävät,

Lainaus alkaa.

“He seisovat kylki kyljessä, kukin omalla paikallaan. Virta hyökyy yli tauotta, mutta he eivät väsy. He tekevät, mitä joki on heidän työkseen määrännyt: syövät mitä vesi ulottuville kuljettaa.”

Lainaus päättyy.

Anni Kytömäen Margarita, Finlandia voittaja vuodelta 2020, kertoo jokihelmisimpukan tarinan ja samalla työläisnaisen, Sennin, sekä metsänhoitaja Antin tarinat. Suomalaisuuden tarinat jälleenrakentamisen Suomesta.

Viime päivinä jokihelmisimpukan tarina on saanut uuden, synkän käänteen. Vesi on kuljettanut Suomussalmen Hukkajoen raakuille tukehduttavaa mutaa. Tuhannet suojellut simpukat ovat kuolleet. Piittaamattomuus ja välinpitämättömyys luonnosta ja sen arvosta, on kääntänyt uuden suttuisen sivun suomalaisten ympäristörikosten historiassa.

Raakkujen joukkotuho on anteeksiantamatonta välinpitämättömyyttä, jonka seuraukset ovat laajat ja vaikeasti korvattavissa. 400 kertaa joen yli metsäkoneella. Alle jäi tuhansia raakkuja, kaikki kuolleita. Joen toipuminen voi kestää jopa vuosisadan ja kuolleet raakut on menetetty iäksi.

Raakkutuho osuu myös maamme maineeseen. Se koskettaa kuvaamme maailmalla, erityisesti Euroopassa. Olemme Euroopan metsäisin maa ja luvanneet moneen kertaan huolehtia metsistämme hyvin ja vastuullisesti. Meitä on maailmalla arvostettu luontoarvot vakavasti ottavana modernina Pohjoismaana.

Hyvät ystävät,

Nyt kun raakkutuhon jälkipyykkiä on pesty julkisuudessa, on käsittämätöntä, että Purra-Orpon hallitukselta edelleen puuttuu yhteinen toimintalinja. Ympäristöministeri Mykkänen on jäänyt yksin selittämään asiaa ja hänenkin vastauksensa näyttää olevan vain vaatimus vapaaehtoisista suojelutoimista.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja kertoo omassa kommentissaan kaiken hallituksen halusta ja kyvystä suojella suomalaista luontoa ja ympäristömainettamme maailmalla. Ongelma raakkujen tuhoutumisessa on siinä, että tiedotusvälineet ovat käsitelleet asiaa liikaa ja paisutelleet sitä. Ei varmaan mene kauaa, kun raakkutuhon syylliseksi nimetään Yleisradio ja vaaditaan riippumattoman yleisradioyhtiön toimintaan ja resursseihin leikkauksia.

Ympäristöministeri Mykkänen on jätetty yksin hoitamaan asiaa, jonka merkitys koskettaa meitä kaikkia, koko hallitusta. Ja sanon vielä kerran, myös maamme kuvaa ulkomailla.

Ympäristöministerimme jämäkkä vastaus on vain vaatimus uusista vapaaehtoisista suojavyöhykkeistä korkeiden luontoarvojen suojelun yhteydessä. Siis ministeri vaatii asiaa, joka jo nyt on käytössä ja johon metsäyhtiöt ovat jo nyt luvanneet sitoutua – ilman riittäviä tuloksia.

Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että kun suositukset eivät toimi, tarvitaan velvoittavaa lainsäädäntöä. Esitän viisi konkreettista asiaa:

Ensiksi, säätäkää luontolaki Suomen arvokkaan luonnon turvaksi.

Toiseksi, koventakaa ympäristörikosten rangaistuksia ja tehostakaa niiden tutkintaa, jotta luonnon tuhoamisesta kiinni jäämisen pelotevaikutus olisi todellinen.

Kolmanneksi, ottakaa pakolliset suojavyöhykkeet osaksi metsälakia.

Neljänneksi, uudistakaa metsälaki vastaamaan nykyisiä ilmasto- ja ympäristövelvoitteita.

Ja viidenneksi, lisätkää purojen suojelu vesilakiin, kuten suurin hallituspuolue jo viime vaalikaudella lupasi tehdä.

Suomen uskottavuus luonto ja metsäasioissa voidaan säilyttää vain, jos itse osoitamme riittävillä toimilla ottaneemme epäonnistumisista opiksi. Vastuullisen elinkeinoelämän etujen mukaista on tehdä aidot ja todelliset korjaustoimet. Metsäyhtiöidemme uskottavuus Euroopassa ja maailmalla vaativat nyt todellisia korjaustoimia ja sen osoittamista, että luontoarvot otetaan vakavasti.

Tapahtunut on myös esimerkki siitä, miksi yritysvastuuseen kuuluu vastuu myös koko alihankintaketjusta. Tapahtunut kertoo sen, miksi yritysvastuuseen täytyy kuulua myös raportointivastuut ja miksi niiden täytyy ulottua myös alihankintayrityksiin.

Kerronpa teille pienen tarinan. Yli kymmenen vuotta sitten huonokuntoinen oja Vantaalla päätettiin yrittää kunnostaa eläväksi ja elinvoimaiseksi. Työhön saatiin toimijat mukaan ja siitä tehtiin projekti. Silloin kukaan ei tiennyt mihin työ johtaa. Ennallistamisessa onnistuttiin ja lopputuloksena on Suomen ainoa puroluontoarvoin suojeltu kohde, Pakkalan puro. Kun on itse ollut lapioimassa soraa puron pohjalle ja nähnyt miten meritaimen alkaa nousta puroon, tietää miten pitkän ja kovan työn takana luonnon suojelu ja ennallistaminen on. On ollut kunnia olla Pakkalan puron kunnostamisen suojelija. 

Hyvät ystävät,

Raakkukatastrofi on muistutus siitä, että se mikä kerran tuhoutuu, sitä on vaikea saada takaisin. Meidän ei koskaan pidä unohtaa sitä, että luonto on lainassa lapsiltamme. Jos hallitus kompuroi luontokadon torjunnassa, niin sitä se tekee myös ilmastonmuutoksen torjunnassa. Ilmastotoimista ollaan jäämässä pahasti jälkeen ja lasku on lankeamassa lastemme maksettavaksi.

Päästöt kasvavat, ilmastolakia heikennetään, ilmastorahasto lakkautetaan. Eikä tässä vielä kaikki. Vanhojen metsien suojelussa lipsutaan, ympäristön- ja luonnonsuojelun rahoitusta leikattiin, Purra-Orpon hallitus vastusti luonnon monimuotoisuutta turvaavan EU:n ennallistamisasetuksen hyväksymistä. Hallituksen syntilista on näännyttävän pitkä ja vie Suomea myös niin luonto- kuin ympäristöasioissa ei eteenpäin vaan taaksepäin.

Viime viikolla Ilmastopaneeli esitti vakavan varoituksen veronmaksajille lankeavasta jättilaskusta. Ilmastotoimissa lipsuminen voi maksaa satoja miljoonia euroja. Leikkaustalkoilla Suomen talouden haasteiden kimppuun käyneelle oikeistohallitukselle on tulossa ikävä yllätys.

Ilmastopaneelin viesti hallitukselle oli kristallinkirkas: hallituksen toimilla ei tulla saavuttamaan päästötavoitteita. Hullunkurisinta on se, että päästötavoitteiden kiriminen tulisi Ilmastopaneelin mukaan kokonaiskustannuksiltaan edullisemmaksi kuin tavoitteiden laiminlyönnistä koituva lasku.

Sen sijaan, että hallitus tekisi näitä välttämättömiä ilmastotoimia, hallitus käyttää resurssejaan sen miettimiseen, miten laiminlyönneistä seuraavat sakkorahat saataisiin mahdollisimman pieniksi. Mitä tekee hallitus, kun tässä operaatiossa jää luu käteen ja ilmastolasku tulee veronmaksajien maksettavaksi? Kouvolalaisen Kiti Kalpion Kymmenen uutisissa lähettämät terveiset valtiovarainministeri Purralle osuivat naulan kantaan: saksien sijaan kannattaa ottaa laskin käteen!

Hyvät ystävät,

Levottomina aikoina kansalaisten turvallisuudesta huolehtiminen nousee jokaisen hallituksen ja poliittisen toimijan asialistan kärkeen. Sota Euroopassa jatkuu. Naapurimme Venäjä jatkaa epävakaalla, kaikkia naapureita huolestuttavalla, aggressiivisella linjalla.

Keskeinen viranomainen Suomen turvallisuuden takaajana on sisäministeriö. Ja keskeisessä roolissa on ministeriötä johtava sisäministeri. Rantanen toimi oikein, hän toimi kuten kuka tahansa vanhempi ja laittoi lapsensa etusijalle. Kaikki tuki tälle ratkaisulle ja voimia koko perheelle.

Suomen turvallisuus on herkimmässä tilanteessa vuosikymmeniin ja vaikka Rantanen toimii aivan oikein, herää silti väkisin kysymys, että onko meillä varaa sivutoimiseen maamme turvallisuudesta vastaavaan sisäministeriin? Siis siihen, että liikenneministeri hoitaa tätä tärkeää tehtävää oman toimensa ohella.

Hyväksyykö pääministeri Orpo sen, että meillä on tulevat kuukaudet sivutoiminen Suomen turvallisuudesta vastaava sisäministeri?

Ministerin väliaikainen poissaolo ei ole uusi tilanne. Ei tarvitse kuin mennä edelliseen hallituskauteen. Silloin puolustusministeri Kaikkonen jäi vanhempainvapaalle ja hänen sijaisekseen otettiin Mikko Savola, joka hoiti tehtävää vakaasti ja luotettavasti.

Miksi nyt ei toimita samalla tavalla, kun kysymys on vähintään yhtä tärkeästä ministeripestistä?

Hyvät ystävät,

Kuten metsäkone Suomussalmen Hukkajoella, näyttää hallituksella olevan tavoitteena jyristellä 400 kertaa soten yli. Sen sijaan, että vahvistettaisiin julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita, annetaan puoli miljardia yksityiselle terveysbisnekselle. Sen sijaan, että parannettaisiin hoitoonpääsyä, romutetaan hoitotakuu. Sen sijaan, että turvattaisiin palveluiden saatavuutta, ollaan sulkemassa päivystyksiä ja sairaaloita.

Hallitus ei näytä kykenevän tekemään mitään hyvinvointialueiden syvenevälle ahdingolle. Pääosin ikääntymisestä johtuva kustannusten kasvu yllätti hallituksen, vaikka se on ollut jo pitkään tiedossa. Hallituksen aika menee voivotteluun sen sijaan, että hallitus kokoaisi terveydenhuollon ja vanhustenhoivan kenttää ja sen asiantuntemusta yhteen ongelmien selättämiseksi.

Voivottelun sijaan hallituksen pitäisi tarttua toimeen. Koota hyvinvointialueet yhteen ja kuunnella kentän osaajien viestiä tarvittavista toimista. Sosialidemokraatit ovat jo viime keväästä asti esittäneet omia ehdotuksia tarvittavista pikatoimista. Pari esimerkkiä muistin virkistämiseksi: alijäämän kattamisajan pidentäminen, Kela-korvausten jättikorotusten peruminen, matkakustannusten rahoituksen siirtäminen Kelalta hyvinvointialueille ja kalliin vuokratyövoiman käytön suitsiminen. Samalla hallituksen on tunnustettava se tosiasia, että kasvavaan hoivatarpeeseen tarvitaan myös resursseja. 

Pidän perusteltuna, että hallitus kertoo tilannekuvansa terveydenhuollosta ja vanhustenhoivasta syksyn aikana koko eduskunnalle. Tämä voisi parhaiten tapahtua antamalla eduskunnalle selonteko hyvinvointialueiden uudistushankkeiden tilanteesta ja palveluiden kehittämisen tarpeista. Selonteko antaisi myös sosiaali- ja terveysasioista vastuulliselle ministeri Juusolle mahdollisuuden ottaa johtajuus ja vastuu terveydenhuollon ja vanhustenhoivan turvaamisesta.

Hyvät ystävät,

“Suomen maakuva rapistuu silmissä. Nykyinen hallitus on heikoin muka bisnesmyönteinen hallitus, minkä olen eläessäni nähnyt”

Tämän erittäin painavan varoituksen antoi kauppakamarijohtaja Garry Parker hiljattain Helsingin Sanomissa. Garryn viestiä vahvistaa moni muukin seikka. Tuoreessa maakuvatutkimuksessa Suomi tippui sijalta 16 sijalle 51. Siis koko vertailun kolmanneksi viimeiseksi. Työministerikin myöntää, että ensimmäisiä työperusteisia oleskelulupia myönnettiin vuoden 2024 alkupuoliskolla noin 16 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin vastaavana aikana.

Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas. Hallituksen kompurointi rasismikohun kanssa, kiristykset maahanmuuttoon ja muukalaiskammon lietsominen tekevät tehtävänsä. Vain vuodessa on oikeistohallitus onnistunut tekemään sellaista tuhoa, jonka korjaamiseen ei taida yksi vaalikausi riittää.

Miten hallitus yrittää korjata aiheuttamaansa tuhoa? Lanseeraamalla rasisminvastaisen kampanjan! 

Kampanjan nimi on “Me puhumme teoin”. Toden totta, hallitus näyttää toimivan näin. Sen sijaan, että koko hallitus osoittaisi teoin olevansa valmis kaikin keinoin kitkemään rasismia Suomesta, varapääministeripuolue perussuomalaiset käytännössä vesittää koko kampanjan ennen kuin se on ehtinyt edes alkamaan. Ja pääministeripuolue kokoomus sallii tämän.

Hallitus vain kaivaa omaa kuoppaansa syvemmäksi. Aitoa korjausliikettä ei ole näköpiirissä. 

Perussuomalaisten toiminta osoittaa, että puolue tekee juuri sen mistä heitä vuosi sitten syytettiin: pakotettuna sanoo jotakin rasismia ja ihmisten epätasa-arvoista kohtelua vastaan ja samaan aikaan lähettää viestiä, jossa asiaa vähätellään tai kiistetään. Tällainen ristiriitaisten viestien lähettäminen tekee hallituksen politiikasta epäuskottavaa ja tilanne jatkuu juuri niin kauan kuin pääministeri sen sietää ja hyväksyy.

Hyvät ystävät,

SDP:lle rasisminvastainen työ ei ole maineen kiillotukseen tarkoitettuja tyhjiä lupauksia ja tekemättömiä tekoja. Meille rasisminvastainen työ on jokapäiväistä työtä.

Teoista on puhuttu – teenpä siis konkreettisen esityksen kaikille eduskuntapuolueille, jolla myös mitataan aidosti hallituspuolueiden sitoutumista rasisminvastaiseen työhön. Tehdään jälleen rasisminvastainen julistus ja allekirjoitetaan rasismin vastainen peruskirja.

Peruskirjan sitoumukset ovat vahvoja. Torjutaan kaikkia rasistisen väkivallan muotoja sekä kiihottamista kansanryhmää vastaan. Sitoudutaan kieltäytymään näyttämästä, julkaisemasta tai levittämästä näkemyksiä, jotka herättävät tai lietsovat ennakkoluuloja ja vihamielisyyttä. Lisäksi sitoudutaan puuttumaan kaikenlaiseen rasistiseen käyttäytymiseen ja rasistisiin mielipiteisiin.

Teot kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Hallituksen saldo toistaiseksi on tuhat ja yksi sanaa, mutta hyvin vähän tekoja.

Hyvät ystävät,

Aina kun Suomi on ollut vaikeassa paikassa, on ollut rohkeutta tehdä uudistuksia. Kuitenkin tälle hallituksella ainoa kuviteltavissa oleva uudistus näyttää olevan suomalaisten sosiaaliturvan leikkaaminen ja palkansaajien kyykyttäminen. Tarpeellisten uudistusten sijaan taloutta yritetään saksia kasaan välittämättä seurauksista.

Oikeistohallitus vie Suomea väärään suuntaan. Tällä tiellä Suomea uhkaa ristiriitojen kasvu ja taantuminen. 

Sosialidemokraatit ovat tehneet omat ehdotuksensa hallituksen politiikan vaihtoehdoksi. Olemme tehneet oman kasvuohjelmamme, olemme tehneet ohjelman julkisen talouden tasapainottamiseksi.

Syksyllä teemme huolellisen työn ja yksityiskohtaisen esityksen vaihtoehtobudjetiksi. 

Lopulta kysymys politiikassa on aina oikeudenmukaisuudesta. Siitä, että tehdään yhteiskunnallisia uudistuksia, mutta pidetään kaikki mukana. Tämä on SDP:n linja.

Tänäkin syksynä me haastamme hallituksen linjaa, tarjoamme suomalaisille reilumman vaihtoehdon. Vaihtoehdon, jossa aidosti keneltäkään ei vaadita kohtuuttomia ja jossa taakka jakautuu kantokyky huomioiden oikeudenmukaisesti.

Kiitos! Tack!