SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman: Pienyrittäjät tarvitsevat enemmän kannustusta kuin lannistusta

Hyvät toverit, bästa kamrater!

Hienoa kokoontua täällä Keski-Pohjanmaalla ja Kokkolassa, Antti Chydeniuksen, Oskari Tokoin ja Jutta Urpilaisen kotikonnuilla, maakunnassa, jossa aina ollaan oltu yhteistyökykyisiä, yritteliäitä ja kansainvälisiä.

Ja erityisen hienoa on nähdä teitä toverit aikana, jolloin ihmisiltä tulee SDP:lle sylikaupalla luottamusta! Me otamme tämän luottamuksen vastaan nöyränä ja valmiina toimimaan kansalaisten meille antamien tehtävien mukaisesti.

Det är särskilt fint att se er, kamrater, i en tid då människor ger SDP sitt förtroende! Vi tar emot detta förtroende med ödmjukhet och är redo att agera i enlighet med de uppgifter som medborgarna har gett oss.

Hyvät ystävät,

Kuten todettua, Kokkola on yli 400-vuotisen historiansa ajan ollut aina hyvin kansainvälinen. Siitä lähtien, kun kuningas Kustaa II Aadolf kaupungin perusti, täältä on viety maailmalle ensin tervaa ja sittemmin paljon muita hyödykkeitä, tavaroita, joiden kauppa on kannatellut koko Suomea. Ja yhtä lailla Kokkola on ollut avoin vaikutteille ja ideoille ympäröivästä maailmasta.

På stadens hemsidor sägs det så fint: I Karleby har man alltid blickat längre än till sin egen navel. Här förstår man att all visdom inte finns inom de egna väggarna, utan att öppenhet mot andra är en förutsättning för all framgång.

(Kaupungin sivuilla todetaankin hienosti: Kokkolassa on aina katsottu omaa napaa pidemmälle. Täällä ymmärretään, että kaikki viisaus ei asu omissa nurkissa, vaan avoimuus muita kohtaan on kaiken edistyksen edellytys.)

Tänään Kokkolan seudulla ja Keski-Pohjanmaalla on miljardien edestä aihioita koko Suomen kasvua ja vientiä edistäville vihreän siirtymän investoinneille. Valitettavan harva niistä on toistaiseksi lähtenyt liikkeelle. Viimeisimpänä täällä Kokkolassa on kuultu ikävä uutinen Umicoren vetäytymisestä akkumateriaalitehtaan miljardi-investoinnista. Kysymys kuuluu: mistä kiikastaa?

On tietysti kansainvälistä epävarmuutta, mutta paljon on kysymys myös ihan kotikutoisista asioista. Kaikkialla nimittäin törmään samaan tilanteeseen: hallitus ja erityisesti sen valtiovarainministeri on onnistunut pelottelemaan kaikki.

Paitsi ihmiset, myös yritykset. Puuttuu usko tulevaisuuteen, tilalla on pelko huomisesta. Sakset ovat vieneet paikan vasaralta ja tietokoneelta. Suomi menee nyt väärään suuntaan.

Kun kaikki aika menee uusien leikkausten suunnitteluun ja saksien ihailuun, ei aikaa eikä tarmoa jää puuttua investointien todellisiin esteisiin.

Kun aika menee muukalaisilla ja maahanmuutolla pelotteluun, ei ymmärrys riitä antamaan vastausta investoreille, mistä työntekijät tehtaille tulevat kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua.

Entä ne luvituskäytännöt? On luvattu helpotusta luvitusprosessien nihkeyteen, mutta missä ovat tulokset? Eivät ainakaan yritysten tiedossa.

Uusiutuvaa energiaa tarvittaisiin nyt kipeästi. Sitä haluavat niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin investorit. Sitä tarvitsee vetytalous, sitä tarvitsevat akkutehtaat sekä pilvipalvelimet.

Välttämättömien tuulivoimainvestointien tiellä on toinen johtava hallituspuolue, jossa lasketaan edelleen lepakoiden määrää ja mietitään, josko vihreää siirtymää vastustamalla ja muukalaiskammolla voisi vielä saada jonkun äänen vähenevien palkansaajakannattajien tilalle.

Osaavaa työvoimaa – kotimaista ja kansainvälistä – kaivataan täällä kipeästi. Eikä todellakaan vain matalapalkkaisiin töihin, kuten on annettu virheellisesti ymmärtää. Nyt ei pitäisi leikata ammatillisesta koulutuksesta, eikä opiskelun määrärahoista tai mahdollisuuksista.

Nyt pitäisi pohtia, miten osaavien työntekijöiden maahantuloa voidaan helpottaa – ei estää tai pelotella.

Keski-Pohjanmaalla on jo pitkään ollut maan alhaisimpia työttömyysasteita, joten työvoimareserviä ei juurikaan ole. Muunto- ja täydennyskoulutuksen merkitys täällä on iso, mutta koulutuksesta leikataan. Osaajia tarvittaisiin lisää esimerkiksi infran suunnitteluun, jotta isot investoinnit voisivat edetä.

Hyvät ystävät,

Aikoinaan meri kuljetti näiltä seuduin runsain mitoin uusia mahdollisuuksia etsiviä keskipohjalaisia rapakon taakse Amerikkaan. Heidät Amerikka otti vastaan avoimin mielin, ja aikanaan monet palasivat myös takaisin.

Nyt politiikan oikeistopuhuri puhaltaa vahvasti Yhdysvalloissa, ja laineet lyövät varmasti Euroopan, Suomen ja Kokkolankin rannoille. Monien suomalaisten mielestä tuuli ei USA:n vaaleissa ollut myötäinen, vaan ennemminkin puuska kohti fossiilisia polttoaineita, ilmastonmuutosta, luontokatoa, epävarmuutta ja suurvaltajohtajien kahdenvälisiä kabinettidiilejä.

Mutta amerikkalaiset tekivät oman valintansa. Demokratia on puhunut. Ei jäänyt epäselväksi, etteikö Donald Trumpin lupaama suunta olisi ollut se, mitä enemmistö äänestäjistä todella halusi.

Täällä Venäjän ja diktaattori Putinin naapurissa, Ukrainan sodan varjossa, meidän voi olla vaikeaa ymmärtää, mutta amerikkalaisille suurvaltapolitiikka ja globaalit kysymykset eivät olleet etusijalla ajattelussa. Vaaleissa kyse oli sisäpolitiikasta, oman arjen taloudellisista kysymyksistä ja sisäisestä turvallisuudesta.

Yhdysvaltain vaalitulos ei tarkoita, että meidän pitäisi ryhtyä kannattamaan USA:n republikaanien linjauksia. Ei. Meillä on omat mielipiteemme, oma vapautemme, oma ajattelumme. Omien eurooppalaisten ajatusten ja tavoitteiden pohjalta olemme valmiita yhteistyöhön.

Positiivinen asia Yhdysvaltain vaaleissa oli tuloksen selkeys. Täytyy toivoa, että vaalien jälkeen maan ylenpalttisesta polarisaatiosta ja negatiivisen kampanjoinnin kärjistymisestä päästään vähitellen eroon, ja USA:n poliittinen järjestelmä tervehtyy.

Kamala Harris, Joe Biden ja Demokraatit puolueena ovat näyttäneet aikuismaista esimerkkiä demokratian kunnioittamisesta: he eivät ole lähteneet kyseenalaistamaan vaalitulosta tai lietsomaan levottomuuksia, vaan päinvastoin auttavat Trumpin hallintoa vallan siirrossa, vaikka taatusti tappio kirveltää.

Hyvät ystävät,

Entisen – ja tulevan – presidentti Trumpin aiempien kannanottojen perusteella hänen toinen kautensa tarkoittaa kasvavia haasteita niin koko Euroopalle kuin Suomellekin. Vielä emme tarkalleen tiedä, mitä käytännön politiikka tulee olemaan, joten Suomessa ei kannata ylireagoida.

Todellisessa maailmassa kaikki viime kädessä tarvitsevat yhteistyötä ja kumppaneita – myös Yhdysvallat.

USA:n katse on nyt kääntymässä yhä enemmän Tyynenmeren suuntaan Atlantin sijasta. Yhdysvallat kokee Kiinan itselleen todelliseksi kilpailijaksi.

Euroopassa suurimmat kysymysmerkit liittyvät Ukrainan sotaan, mutta myös uhkaavaan kauppasotaan. Trump todennäköisesti pyrkii asettamaan korkeita tulleja suojatakseen maan omaa tuotantoa, tavoitteena palauttaa teollisuutta USA:han.

EU:n on toimittava määrätietoisesti siten, että eurooppalaisen teollisuuden reilut toimintamahdollisuudet voidaan turvata. Siksi SDP nosti jo EU-vaaleissa esiin yhteisen investointivälineen ja jo tätä aikaisemmin vahvemman strategisen autonomian tarpeen.

För oss är det klart att Finland inte kan nå framgång och välstånd utan europeisk framgång och välstånd – eller utan EU-samarbete. Att vända sig inåt eller förklara sin egen förträfflighet är inte till stor hjälp just nu.

(Meille on selvää, ettei Suomella ole menestystä ja vaurautta ilman eurooppalaista menestystä ja vaurautta – tai ilman EU-yhteistyötä. Käpertyminen sisäänpäin tai oman erinomaisuuden julistus eivät nyt ole suureksi avuksi.)

Mekin tarvitsemme eurooppalaisia työkaluja varmistamaan teollisuutemme tasapuolisia kilpailuedellytyksiä. Siksi Suomen kannattaa olla aktiivinen eurooppalaisen investointirahaston rakentamisessa; omien yritystemme, omien työpaikkojemme takia.

Nyt jos koskaan kaivattaisiin syvempää yhteistyötä ja vakautta EU:n sisällä, kun maailmalla myrskyää.

Ja juuri siksi Brysselistä kantautuvat uutiset valtapuolue EPP:n, eurokokoomuksen, mahdollisesta liittoutumisesta laitaoikeiston kanssa ovat niin huolestuttavia. On vaara, että Eurooppa liukuu kriittisellä hetkellään juuri väärään – hajanaisempaan ja heikompaan – suuntaan. Toivon, että Suomen kokoomus käyttää omaa asemaansa eurooppalaisen yhteistyön hyväksi. Se olisi Suomen etujen mukaista.

Hyvät ystävät,

Meille akuutein kysymys on edelleen Ukraina, ja sen kohtalo muuttuneessa maailmassa.

Ukraina on varautunut USA:n vaalien tulokseen, Trumpin toiseen tulemiseen. Mutta heidän, kuten koko Euroopan sekä kaikkien sääntöperäiseen maailmanjärjestykseen uskovien maiden kannalta ajatus, missä Ukrainan kansan ja valtion kohtalo ratkaistaisiin ohitse ukrainalaisten oman tahdon ja itsemääräämisoikeuden – se ajatus on mahdoton.

Tämä on perustavanlaatuinen kysymys erityisesti Suomen kaltaiselle pienelle maalle, sillä olemme historian saatossa näiden suurvaltojen karttaharjoitusten kohteena itsekin olleet.

EU:n täytyy jatkaa, eikä pelkästään jatkaa, vaan vahvistaa tukeaan Ukrainalle. Ja tehdä kaikkensa, jotta myös USA:n uusi hallinto sitoutuu kansojen itsemääräämisoikeuden ja valtiollisen koskemattomuuden turvaamiseen.

Suomi on tehnyt, ja tekee varmasti jatkossakin oman osuutensa Euroopan puolustuksessa. Selvää on, että Euroopan täytyy kokonaisuudessaan ottaa vahvempi vastuu omasta turvallisuudestaan ja puolustuksestaan.

On jo nyt selvää, että nykyisessä turvallisuusympäristössä Euroopan täytyy panostaa puolustukseensa myös taloudellisesti enemmän. Johtopäätökseni on, sanon sen tässä nyt aivan suoraan, että Suomen on syytä varautua Naton puolustusbudjettitavoitteen nousuun 2,5 prosenttiin BKT:sta.

Det är redan nu klart att Europa i det nuvarande säkerhetsläget måste satsa mer ekonomiskt på sitt försvar. Min slutsats, och jag säger det här helt rakt ut, är att Finland bör förbereda sig på att Natos försvarsbudgetmål höjs till 2,5 procent av BNP.

Puolustuksen tarpeista pitäisi hakea laaja-alaista poliittista yhteisymmärrystä jo lähiaikoina. SDP nostaa tähän keskusteluun myös sosiaalisen turvallisuuden tarpeet – miten säilytämme kansallisen yhteenkuuluvuuden, kansalaisista huolehtimisen periaatteet?

SDP näkee, puolueen pitkän linjan mukaisesti, että Suomen on pidettävä huolta puolustuskyvystään ja täytettävä myös yhteiset velvoitteet. Me emme kehitä kuitenkaan puolustuskykyämme summa mutikassa täyttääksemme ulkopuoliset prosentit – vaan pitääksemme kansalaisemme turvassa.  

EU:n täytyy tulevaisuudessa olla puolustuksen lisäksi vahvempi ja itsenäisempi myös muilla sektoreilla, kuten presidentti Niinistön komissiolle laatimassa selvityksessä esitti. Niinistön paperi jäi valitettavan vähäiselle huomiolle EU:ssa, mutta sisältö oli kohdallaan:

Kokonaisturvallisuuden käsite kattaa esimerkiksi kyberturvallisuudesta huolehtimisen ja huoltovarmuuden huipputeknologiassa.

Hyvät ystävät,

Vahvempaa ja itsenäisempää toimijuutta kaivataan myös EU:n Lähi-idän politiikassa.

Jokaisella maalla on oikeus puolustautua terrorismilta. Tämä oikeus on myös Israelilla. Sodankäynnillä on omat sääntönsä, ja niihin kuuluu siviiliväestön suojelu.

Israelin siviiliuhreista piittaamaton toiminta Gazassa on tyrmistyttävää ja täysin tuomittavaa. Viimeisimmät iskut kansainvälistä oikeutta ja järjestystä vastaan ovat hyökkäys YK:n rauhanturvaoperaatiota vastaan Libanonin rajalla sekä pakolaisjärjestö UNRWA:n kieltäminen Gazassa.

EU måste vara starkare, mer direkt och tydligare i sitt agerande i Mellanöstern. Detta gäller även för riktlinjerna i Finlands egen utrikespolitik, där man på senare tid har sett bristande enhetlighet och tveksamhet.

(EU:n tulee olla toiminnassaan Lähi-idässä vahvempi, suorempi ja selkeämpi. Tämä pätee myös Suomen oman ulkopolitiikan linjauksiin, joissa on viime aikoina nähty epäyhtenäisyyttä ja horjumista.)

SDP:n linja on selkeä: Suomen tulee tuomita kaikki Israeliin ja juutalaisiin kohdistuva terrorismi. Samalla Suomen tulee tunnistaa myös palestiinalaisten oikeus omaan turvattuun elämään ja oikeus omaan valtioon, kuten YK on moneen kertaan päättänyt.

Suomen ei tule jäädä historian väärälle puolelle Palestiinan kysymyksessä. Jo 146 YK-maata on jo tunnustanut Palestiinan valtion. Siis lähes kolme neljästä maailman maasta. Norja, Irlanti ja Espanja viimeisimpien joukossa, Ruotsi jo kymmenen vuotta sitten. Muu maailma liikkuu, mutta Suomi uhkaa pysyä paikallaan.

Suomen tulee edetä Palestiinan tunnustamisen kanssa mahdollisimman pian. Palestiinan tunnustaminen antaisi vahvan signaalin siitä, että olemme käytännössä toimimassa kuten olemme sanoneet: valmiita tukemaan kahden valtion mallia. Tunnustaminen olisi selkeä tuki rauhanprosessin jatkolle olosuhteissa, joissa rauhan aikaansaaminen ja kahden valtion malli ei suinkaan ole kaikkien alueen toimijoiden tavoitteena.

Tunnustamisen ohella Suomen tulee tukea demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta niin Israelissa kuin Palestiinassakin. Orpon hallitukselta ei ole saatu vastausta suoraan kysymykseen: Jos nyt Espanjan, Irlannin ja Norjan tunnustamispäätösten jälkeen ei ole oikea aika tunnustaa Palestiinan valtiota, niin milloin se on?

Hyvät ystävät,

Kun maailma ympärillämme on ajautunut syvään epävarmuuden aikaan, niin kotimaassa kaivattaisiin ennen kaikkea vakautta. Kaivattaisiin uskoa parempaan tulevaisuuteen. Kaivattaisiin luottamusta siihen, että olemme kaikki samassa veneessä.

Mutta on surullista ja jopa hämmentävää nähdä, minkälaisella vimmalla ja kuinka jääräpäisesti Purran-Orpon hallitus lisää arjen epävarmuutta, kärjistää vastakkainasettelua sekä rapauttaa ihmisten luottamusta arjen turvallisuuteen, turvattuun toimeentuloon ja hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuuteen.

Hallituksenkin toiminnalle löytyy tulostaulu, eikä se valehtele. Numerot eivät valehtele. Kylmät faktat on nyt lyöty tiskiin, eikä niitä ole sinne lyönyt ikävä oppositio.

Purran-Orpon oikeistohallitus tahkoaa nyt ennätystä toisensa perään. Valitettavasti ennätykset eivät ole Suomen menestystarinan uusia lukuja, vaan pohjakosketuksia maiden välisissä vertailuissa.

Työllisyyttä tämä hallitus on onnistunut hoitamaan peräti huonoiten koko EU:ssa. Julkisen talouden velka taas on kasvanut viimeisimmissä vertailuissa enemmän kuin yhdessäkään jäsenvaltiossa. Lupauksista ja suurista puheista huolimatta velkaralli jatkuu – ja se jatkuu sosiaalisesti hyvin epäoikeudenmukaisella tavalla.

Euroopan ennätykset eivät vaikuta hallitukselle riittävän. Valtiovarainministeri Purran johdolla – ja perussuomalaisten eduskuntaryhmän kiltisti taputtaessa – tavoitellaan talouslukujen heikkoudessa jo koko maailman kärkituloksia.

Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n vertailusta selviää, että kuluvana vuonna Suomen kansantuotteen kasvu on koko maailman kymmenenneksi huonointa. Kymmenenneksi heikointa koko maailmassa.

Hiljaiseksi vetää.

Suomen kasvulukema on 0,2 prosenttia miinuksen puolella. Kuilu vain kasvaa muihin Pohjoismaihin, joissa kellotetaan jopa lähes kahden prosentin kasvua. Suomen taakse jää enää vain Viron ja Itävallan lisäksi Jemenin sekä listan perää pitävän Etelä-Sudanin kaltaisia, sodan melskeissä olevia kriisivaltioita.

Olemme vuosikausia kuulleet oikeiston suunnalta, kuinka Suomi on ollut milloin Kreikan, Venezuelan tai Pohjois-Korean tiellä. Koska kuulemme näiltä politiikan kommentaattoreilta, että Purran-Orpon johdolla Suomi on kohta Sudanin tiellä?

Hyvät ystävät,

Tulostaulu ei todellakaan valehtele.

Tällä hetkellä Suomelle povattu hyvin hauras kasvu lepää ennen muuta korkojen laskun varassa. asian, johon hallitus ei todellakaan vaikuta.

SDP har efterlyst och föreslagit genuina åtgärder för tillväxt under hela regeringsperioden. När vi såg regeringsprogrammet varnade vi för att avsaknaden av tillväxtåtgärder skulle driva Finland in i en nedskärningsspiral. Och så har det också blivit.

(SDP on peräänkuuluttanut ja esittänyt aitoja kasvutoimia koko hallituskauden ajan. Hallituspohjelman nähtyämme varoitimme kasvutoimien puuttumisen ajavan Suomen leikkauskierteeseen. Näin on myös käynyt.)

Vihdoin ja viimein on Purra-Orpokin heräämässä horroksesta: ilman kasvua Suomi ei yksinkertaisesti selviä.

Niinpä hallitus lanseerasi suurieleisesti peräti 500 kasvutoimen listan. fantastista, ajatteli varmaan moni toiveikkaasti.

Listan käsittely hallituksen sisällä oli kuin saippuaoopperaa seuraisi. Ensin pääministeri retostelee listalla, mutta ei kerro, mitä listalla on. Seuraavassa jaksossa yksi tiedotusväline, MTV-uutiset saa tietopyynnöllä listan haltuunsa ja paljastaa sisällön.

Paljastusta seuraa kansalaisten epäuskoista hymyä, ihmettelyä ja suoranaista naurua. Valtiovarainministeri Purra tulee ja ilmoittaa, että ei se mikään hallituksen lista olekaan – vaan Risto Murron työryhmän.

Sen jälkeen Helsingin Sanomat kertoo, että kyllä se nyt todellisuudessa onkin hallituksen lista.

Ja seuraavaksi kokoomus lähtee henkselit paukkuen kyseisen listan kanssa “Kasvun sankaritekoja” -kiertueelle ympäri Suomen!

Listan, jonka kasvutoimenpiteitä ovat esimerkiksi se, että lopetetaan tuki asumisoikeusasunnoille keskellä rakennusalan historiallista kriisiä. Listan, jolla nikotiinipussit mainitaan – ei kerran, vaan kaksi kertaa. Listan, joka hakee kasvua siitä, että lentokenttiä ei lakkauteta.

Onhan tämä hallituksen “kasvupolitikka” aivan käsittämätöntä sekoilua. Se ei vakuuta, ei lohduta, ei vaikuta oikealta, vaan vaikuttaa huolestuttavalta.

Hyvät ystävät,

Kutsun hallitusta ryhtymään ripeisiin toimiin kasvun käynnistämiseksi. Siltä on nimittäin yksi hyvinvoinnin, kasvun ja vaurauden lähde jäänyt aivan liian vähälle huomiolle: suomalainen pienyrittäjä.

Kukaan ei vaikuta välittävän pienyrittäjistä. Ei hallitus tai sen ohjelman muotoillut EK. Ei edes Suomen Yrittäjät.

SDP välittää. SDP on pienyrittäjien ja itsensätyöllistäjien puolella. Kampaajien, partureiden, hoiva- ja siivousyrittäjien, korjaamoyrittäjien, kulttuuri- ja taideyrittäjien – heidän toimeentuloonsa ja heidän kasvumahdollisuuksiinsa ostovoiman puute, hallituksen leikkaukset ja veromoukari kenties ilkeimmin iskevät.

SDP bryr sig. SDP står på småföretagarnas och egenanställdas sida. Det är deras försörjning och tillväxtmöjligheter som kanske drabbas hårdast av bristen på köpkraft, regeringens nedskärningar och skatteklubban.

Arvonlisäveron historiallisen suuret korotukset ja alv-verovelvollisten alarajahuojennuksen poisto, kotitalousvähennyksen leikkaus sekä hallituksen leikkausten vaikutus kotimaiseen kulutuskysyntään ovat kohtalokkaita juuri pienyritysten kannalta.

Ei olekaan ihme, että yritysten luottamus Orpon hallitusta kohtaan on viimeisten kuukausien aikana laskenut selvästi, ja suurinta lasku on ollut nimenomaan pienissä työvoimavaltaisissa palvelualojen yrityksissä.

Nämä yritykset ja itsensätyöllistäjät eivät hyödy millään tavalla Purran-Orpon hallituksen politiikasta.

Pienyrittäjät tarvitsevat enemmän kannustusta kuin lannistusta. Meidän pitää vapauttaa pienissä yrityksissä piilevä kasvuvoima.

Hyvät ystävät,

SDP esitteli kesällä kasvupaketin, jossa oli ratkaisuja ja kasvu avaimia koko Suomen taloudelle.

Olemme puhuneet vihreän siirtymän investointien vauhdittamisesta, jotka oikeistohallituksen aikana ja osaksi sen tempoilevan politiikan syystä ovat jääneet pahasti piippuun. Olemme tarjonneet ratkaisuja rakennusalan kriisin selättämiseksi ja olemme puhuneet työmarkkinoiden vakauttamisesta tukemaan maamme kestävää kasvua.

Tänään esittelemme kymmenen keinoa pienten yritysten tilanteen helpottamiseksi.

Nämä keinot on valmisteltu puolueen yrittäjätyöryhmän tekemän työn ja vaihtoehtobudjettiprosessimme pohjalta. Nämä kaksi kourallista konkreettisia keinoja keskittyvät erityisesti nopeavaikutteisiin toimiin, jotka voidaan myös lyhyellä aikavälillä toimeenpanna, jos vain tahtoa on.

Aitoja kasvutoimia tarvitaan tässä ja nyt, ei vasta parin vuoden perästä.

Idag presenterar vi tio åtgärder för att underlätta situationen för små företag. Genuina tillväxtåtgärder behövs här och nu, inte först om ett par år.

Itsensätyöllistäjät ovat arjen sankareita, juuri niitä, jotka eivät helpolla suostu luovuttamaan – mutta nyt jos koskaan he tarvitsevat ansaitsemaansa tukea. Ja jos hyvin käy, itsensätyöllistäjä keksii bisneksen, jolla muuttuu ensin työnantajaksi, siitä kasvuyrittäjäksi ja siitä kansantaloutemme kiittää.

SDP:n esitykset käy tarkemmin lävitse kanssani eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen sekä puolueen yrittäjätyöryhmän puheenjohtajat Neeta Röppänen ja Roope Lehto kello 14.

Hyvät ystävät,

Alue- ja kuntavaaleihin on enää neljä kuukautta aikaa. On hyvin aistittavissa, kuten esimerkiksi tuossa viereisellä torilla tänään, mitkä asiat suomalaisia huolestuttavat.

Ennen viime eduskuntavaaleja Petteri Orpo ja kokoomus lupasivat kääntää Suomen suunnan.

Nu anser en klar majoritet av finländarna att högerregeringen leder Finland i helt fel riktning och gör landet till en sämre plats att leva i.

(Nyt reilu enemmistö suomalaisista on sitä mieltä, että oikeistohallitus vie Suomea tasan väärään suuntaan, tekee Suomesta huonomman maan elää.)

Tätä mieltä ovat erityisesti naiset: heistä vain 17 prosenttia uskoo nykyhallituksen vievän maata kohti parempaa.

Tällä hetkellä suomalaisten suurimmat huolenaiheet liittyvät terveydenhuoltoon. Tästä todisti omien torihavaintojeni lisäksi keskiviikkona julkaistu E2-tutkimuksen raportti, jonka mukaan 67 prosenttia nimesi suurimmaksi huolenaiheekseen terveydenhuollon tilanteen.

Tämä ei yllätä, kun katsoo millä voimalla hallitus on hyökännyt hyvinvointialueiden kimppuun. Suomalaisten luottamus terveyspalveluihin ja niiden saatavuuteen on laskenut lähes samaa tahtia hallituksen luottamuksen kanssa, eivätkä edes monet kokoomuslaiset hyväksy samanaikaista yksityisen terveysbisneksen lihottamista.

Suomalaiset tunnistavat vääryyden. Terveydenhoidon sysääminen markkinavoimien varaan ei ole kasvutoimi, eikä turvallisuustyö.

Toiseksi eniten E2-tutkimuksen kyselyssä kansalaisia huolestuttaa vanhustenhuollon tilanne, 56 prosenttia, ja kolmanneksi nuorten jaksaminen sekä hyvinvointi, 54 prosenttia suomalaisista.

Alue- ja kuntavaaleissa vaikutetaan juuri näihin asioihin. Juuri näitä kansalaisille tärkeimpiä peruspalveluja me sosialidemokraatit puolustamme.

Joensuussa SDP:n alue- ja kuntapäivillä teimme esityksen, jolla pyrimme turvaamaan edelleen hoitoonpääsyn kahdessa viikossa kaikilla hyvinvointialueilla. Aloitteemme on edennyt erinomaisesti: yli puolella hyvinvointialueista on jo päätetty, että hoitotakuu säilyy 14 vuorokaudessa, ja toisen puolikkaan osalta sosialidemokraatit jatkavat asian edistämistä budjettiprosessien yhteydessä.

Huomenna tässä salissa esittelemme tulevaisuussitoumuksemme lapsille ja nuorille, jonka esittelevät SDP:n varapuheenjohtaja Nasima Razmyar ja puoluevaltuuston puheenjohtaja Piia Elo.

Suomen tulevaisuus on yhtä kuin lasten ja nuorten hyvinvointi. Jokaisen lapsen ja nuoren Suomessa on voitava luottaa siihen, että huomenna voi olla paremmin kuin tänään. Luottaa, että jokainen pidetään mukana.

Saako kaikissa kouluissa yhtä hyvää opetusta? Onko koulussa sisäilmaongelmia? Miten PISA-tulosten lasku pysäytetään? Onko luokassa rauhallista opiskella? Kiusataanko lastani? Saako ekaluokkalaiseni kavereita? Onko meillä varaa harrastuksiin? Mistä saan apua, jos lapsellani on ongelmia?

Näihin suomalaisia mietityttäviin haasteisiin SDP esittää rakentavia ja toimivia ratkaisuja. Ja näitä ratkaisuja viedään käytäntöön huhtikuun vaalien jälkeen, kun äänestäjät lähettävät viestin äänestyskopeilla.

Viestin, joka vihdoin kuullaan myös valtioneuvoston linnassa.

Käännetään Suomen suunta. Tehdään Suomesta jälleen hyvä ja tasa-arvoinen maa elää ja vaikuttaa.

Låt oss vända Finlands riktning. Låt oss göra Finland till ett bra och jämlikt land att leva och påverka i igen.

Kiitos! Tack!