SDP:n Pia Hiltunen: Koulutustasoa nostetaan kokonaisvaltaisilla toimilla, ei irtopisteitä keräillen
– Tuore tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie (kok.) on ilmoittanut tavoittelevansa nuorten korkeakoulutustason nostamista 50 %:iin ja vaatinut myös uusia toimia. Yksittäisen tavoitteen ja yksittäisten toimien sijaan hallituksen olisi syytä nähdä sen harjoittaman politiikan kokonaisvaikutukset, sillä koulutuksen perusta on hyvinvoinnissa, huomauttaa sivistysvaliokunnan jäsen, kansanedustaja Pia Hiltunen (sd.).
– Korkeakoulutettujen määrää ei nosteta rakentamatta ensin tukevaa pohjaa varhaiskasvatuksessa, peruskoulun ja toisen asteen tasolla. Sen sijaan hallitus on vaikeuttanut esimerkiksi erityisopettajien kouluttautumista ja tekee ammatilliseen koulutukseen massiiviset leikkaukset. Hallituksen 100 miljoonan euron lisäys oppimisen tukeen on tervetullut, mutta valitettavasti ei riittävä.
– Oppimistuloksien parantaminen pitäisi nähdä kokonaisvaltaisemmin. Oppimisympäristön on oltava turvallinen ja viihtyisä, oppimateriaalien laadukkaita. Ryhmäkoot on pidettävä maltillisina oppimisrauhan takaamiseksi. Nämä kaikki edellyttävät toteutuakseen riittäviä resursseja.
– Koulutus on kuntien suurin ja tärkein tehtävä, sillä siihen käytetään noin 60 % kuntien budjeteista. Kunnilla on myös laaja päätäntävalta koulutusta koskevissa asioissa, mutta vajaalla rahoituksella tätä on työlästä kääntää siksi positiiviseksi mahdollisuudeksi, joka sen pitäisi olla. Valtion on varmistettava kuntien riittävä rahoitus, mutta tämä hallitus asettaa kuntien valtionosuuksiin indeksileikkurin.
– Jo työelämässä olevien kouluttautumismahdollisuudet olisi myös taattava. Aikuisilla pitää olla mahdollisuus tarvittaessa alanvaihtoon tai syventää osaamistaan, mutta hallitus on vaikeuttanut tätä huomattavasti lakkauttamalla aikuiskoulutustuen ja aikomalla poistaa työnantajan koulutusvähennyksen tänä vuonna.
– Orpon–Purran leikkaukset sosiaaliturvaan ovat heikentäneet lukuisten vanhempien taloudellista tilannetta, mikä vaikuttaa perheen lasten oppimistuloksiin ei vain rajoittamalla mahdollisuuksia, vaan myös lisäämällä perheiden tuntemaa ahdinkoa. Hyvinvoinnista leikkaamisen rinnalla esimerkiksi kännykän käyttörajoituksen perusteleminen keskittymisvaikeuksilla tuntuu melko irtonaiselta päätökseltä, kun lapsi tai nuori saattaa samaan aikaan pohtia, onko kotona koulun jälkeen ruokaa, Hiltunen huomauttaa.
– Lasten määrä Suomessa vähenee, joten tarvitsemme jokaisen lapsen ja nuoren osaksi yhteiskuntaa hyvinvoivana ja osaavana. Tämä on meidän prioriteettimme, Hiltunen kiteyttää.
