SDP:n Perholehto: Pojat ja miehet eivät ole yhdestä puusta veistettyjä, mutta monia yhdistää se, että apua on vaikea hakea ja saada
SDP julkaisi 17.11. kolme sitoumusta, joiden keinoin se sitoutuu tukemaan lasten ja nuorten hyvinvointia. Kansanedustaja Pinja Perholehto korostaa kokonaisuuden olevan samalla tärkeä lupaus siitä, että myös pojat ja miehet pidetään mukana. Viesti on erityisen arvokas ajassa, jossa miesten suhtautumisesta naisiin ja väkivaltaan on käyty runsasta julkista keskustelua.
– Raju keskustelu miesten suhtautumisesta naisiin kohdistuvaan väkivaltaan on herättänyt enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Vaikka suuri enemmistö tuomitsee yhä väkivallan, on Suomessa ylipäätään kasvava joukko nuoria miehiä, jotka kokevat jääneensä vailla merkitystä. Se, että SDP ei tyydy luettelemaan ongelmia, vaan myös esittää ratkaisuja, erottaa meidät monesta muusta puolueesta, Perholehto toteaa.
Myönteinen suhtautuminen väkivaltaan tai kokemus arvottomuudesta ei synny tyhjiössä. Syrjäytyminen alkaa usein jo koulussa ja syvenee, jos kukaan ei tartu haasteisiin ajoissa. Perholehto korostaa, että mikään ei oikeuta väkivaltaa tai misogyniaa, mutta pahoinvointiin puuttumalla niitäkin voidaan vähentää.
– Pojat ja miehet eivät ole yhdestä puusta veistettyjä, mutta monia yhdistää se, että apua on vaikea hakea ja saada. Ylipäätään tunteita ja avuntarvetta ei välttämättä osata edes sanoittaa. On hurjaa, että miehillä diagnosoidaan masennusta vähemmän kuin naisilla, mutta itsemurhatilastoissa he ovat yliedustettuina. Myös esimerkiksi syömishäiriöitä diagnosoidaan harvemmin miehillä kuin naisilla, vaikka ulkonäköpaineet ovat osa myös poikien ja miesten elämää, Perholehto pohtii.
Osana kolmea sitoumustaan SDP edistää esimerkiksi mielenterveyspalveluiden saavutettavuutta. Käytännössä sitoumus tarkoittaa avuntarpeen paremman tunnistamisen lisäksi esimerkiksi sitä, että haasteisiin olisi tarjolla tarjota apua myös ilman ajanvarausta tai diagnoosia. Ratkaisujen ei aina tarvitse olla suuria ihmeitä. Perholehto muistuttaa, että monet ongelmat ratkeaisivat osin jo sillä, että palvelut luodaan ihmisten tarpeisiin vastaten.
– Yhdenkään ongelman ei pitäisi olla liian pieni tai ihmisen ”liian terve” voidakseen käydä hoitajan, kuraattorin tai opinto-ohjaajan luona juttelemassa. Ja silti – kertomuksia avun saannin vaikeuksista ja jopa estymisestä kuullaan jatkuvasti ympäri Suomea. Enkä lakkaa hämmästelemästä, kuinka usein ainoa tapa varata aika päihde- ja mielenterveyspalveluihin on yhä soittaa. ”Maallikkokin” tietää, että kynnys tarttua luuriin on liian korkea jos vointi on totaalisen maassa. Jos järjestelmää ei muuteta palvelemaan ihmisiä, ketä varten se sitten on, Perholehto päättää kysyen.
