SDP:n Perholehto: Mykkäsellä oiva paikka näyttää olevansa luonnon puolella
– En varmasti ole ainoa, jolle Mykkäsen näytöt ympäristö- ja ilmastoministerinä ovat olleet valtava pettymys. Puheet sinivihreydestä antoivat todella odottaa enemmän. Tätä taustaa vasten olisi hienoa nähdä, että ministeri viimeisenä tekonaan laittaisi itsensä ja arvovaltansa peliin ja todistaisi olevansa vielä luonnon puolella. Siihen ei vaadita kuin se, että kriteeristö laaditaan tiedeyhteisön näkemykset huomioiden ja metsää aidosti suojellen, ympäristövaliokunnan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Pinja Perholehto (sd) kommentoi.
Hallitus ei päässyt eilen torstaina päättämään vanhojen metsien määrittelyn kriteereistä, sillä päätös ei mennyt muodoltaan oikeuskanslerin seulan läpi.
Helsingin Sanomissa (7.11.) esitettyjen tietojen mukaan hallitus yritti ajaa vanhojen metsien suojelukriteerit läpi pelkkänä periaatepäätöksenä, johon sen ei tarvitse löytää lainsäädännöstä vankkaa toimivaltaperustetta.
Periaatepäätös on luonteeltaan ohjeellinen ja se sitoo vain sen antanutta hallitusta, mutta vanhojen metsien määrittelykriteerit sen sijaan ovat osa Suomen kansallista monimuotoisuusstrategiaa.
– Oikeuskanslerin pakottamana otettu aikalisä on hallitukselle jälleen uusi mahdollisuus tarkastella kriteereitä uudelleen ja varmistaa, että ne laaditaan asiallisesti ja Suomen antamat luontositoumukset huomioiden. Huolestuttavaa on, jos hallitus ei osaa tai edes yritä saada aikaan oikeudellisesti selkeästi sitovaa päätöstä, Perholehto jatkaa.
Perholehto kantaa huolta siitä, että Orpon hallitus on toiminut vanhojen metsien kriteerien määrittelyssä kyseenalaisella tavalla jo useassa kohtaa.
– Tähän mennessä valmisteluprosessissa ei oikeastaan ole yhtäkään vaihetta, joka ansaitsisi kiitosta. Moni muistaa, että hallitus on aiemmin esimerkiksi väittänyt, että kriteerit laaditaan ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteistyönä, vaikka lopulta teollisuuden näkökohdat näyttävät jyränneen täysin ympäristönsuojelun. Tutkijoiden antamasta asiantuntijatiedosta poimittiin alimmat mahdolliset arvot, minkä seurauksena jo aiemmin vanhoina metsinä suojelluista metsistä jää osa suojelematta. Tällainen toiminta on omiaan luomaan epävarmuutta laajemminkin hallituksen toimintaa kohtaan, päättää Perholehto.
