SDP:n Perholehdon vappupuhe

Muutokset puhuttaessa mahdollisia

Arvoisa vapun juhlaväki, hyvät raisiolaiset,

Vappu on työväen, opiskelijoiden ja riemun juhla. Yksi sen parhaista piirteistä on ollut aina iloinen tunnelma. Kadut ja puistot tulvivat naurusta ja ihmisistä myös silloin, kun vettä sataa kaatamalla.

Vapun perinne juontaa juurensa historian saavutuksiin, joita meillä kaikilla on hyvä syy muistella. Emme ole päässeet tähän päivään itsestään, vaan edeltävien sukupolvien kamppailujen tuloksena.

Minulla on siksi erityinen ilo puhua teille tänään menneestä, nykyisyydestä ja tulevasta. Yhdessä tekemisestä, yhteiskunnan rakentamisesta ja arvoista tämän takana.

Hyvät kuulijat,

Minun sukupolveni on aika onnekas. Me elämme maassa, jossa työ tasa-arvon eteen on hyvässä vauhdissa, jossa työntekijöiden oikeuksia on osattu arvostaa, jossa ympäristön häikäilemätöntä saastuttamista ei katsota läpi sormien tai sitä jopa kiitellen. Tämä maa on huomattavasti parempi maa kuin se, jossa sukupolvet ennen meitä elivät.

Minun sukupolveni on kasvanut maassa, joka on vauraampi kuin koskaan aikaisemmin, jossa on laadukas koulujärjestelmä, kattavat yhteiskunnan turvaverkot ja joka on yhä yksi maailman turvallisimmista ja onnellisimmista valtioista. Tämä ei ole itsestäänselvyys.

Vuosikymmenten ajan sukupolvi toisensa jälkeen on suojellut ja rakentanut Suomea. Kansainvälinen ja edistyksellinen työväenliike on koko historiansa ajan ollut tässä työssä vahvasti mukana. Moni muutos on saanut alkunsa ruohonjuuritason tekemisestä ja työväen järjestäytymisestä. Työväenliike on ollut valmis laittamaan itsensä likoon ja tarttumaan toimeen sen puolesta, että ihmiset voisivat tavoitella unelmiaan ilman, että lompakon paksuus tai postinumero määrittävät elämänkulkua.

Arvoisat kuulijat,

Tätä työtä on yhä jatkettava.Jokaisella sukupolvella on oma tehtävä täytettävänään sukupolvien ketjussa. Minun sukupolveni tehtävänä on nyt vuorostaan ratkaista tämän ajan suuria kysymyksiä. Yksi sellaisista on kriisi luonnon monimuotoisuuden heikentymisestä ja ilmaston lämpenemisestä.

Näin vappuna me ihmiset odotamme usein jo innolla tulevaa kesää. Kevään ensimmäiset auringonsäteet saavat talven jälkeen mielen kehräämään. Monen ajattelussa ilmastonmuutos näyttäytyykin juuri tällaisena hellejaksona. Unohtuu, että samaan aikaan helteet kuivattavat jokia, näivettävät satoja, kiihdyttävät luontokatoa, heikentävät ihmisten terveyttä.

Sopeutuminen on sekä ihmisen voimavara että ongelma. Meidän on sopeuduttava jo muuttuneeseen sekä edelleen muuttuvaan ilmastoon, mutta tehtävä myös kaikkemme hillitäksemme muutosta. Meillä ei ole varaa saavuttaa keikahduspistettä, jonka jälkeen seuraukset etenevät peruuttamattomasti omalla painollaan.

Hyvät kuulijat,

Monimutkaisiin yhteiskunnan haasteisiin on harvoin tarjolla helppoja tai mustavalkoisia ratkaisuja. Toisinaan hankalaltakin tuntuva vihreä siirtymä on kuitenkin paitsi ainoa kestävä tapa toimia myös vastaus siihen, kuinka kakun jakamisen sijaan voimme yhä vahvemmin myös kasvattaa sitä.

Vihreän siirtymän ja uusien innovaatioiden sekä merkittävien kansainvälisten investointien myötä talous voi kasvaa ilman, että päästöt kasvavat. Siirtymässä ei olekaan kyse yhteiskunnan taantumisesta, vaan paremmaksi kehittymisestä.

Poliittisilla päätöksillä voidaan ja myös pitää varmistaa, että luonnonsuojelu ja ilmastotoimet toteutetaan reilusti ja oikeudenmukaisesti. On varmistettava hyvän arjen edellytykset ja se, että Suomessa riittää työtä jatkossakin mahdollisimman monelle.

Hyvät kuulijat,

kun tarjolla ei ole niitä helppoja ratkaisuja, kysytään päättäjiltä erityistä vastuuta. Puolitotuudet, yksinkertaistukset tai populismi voivat antaa politiikassa valtaa, mutta yhteiskunnallista kehitystä ne eivät todellisuudessa vauhdita. On siksi pysyttävä rehellisenä itselleen ja ihmisille ympärillä. Tästä periaatteesta ei pidä joustaa.

Ajattelen, että vastuullisuuden lisäksi päättäjiltä kysytään myös empatiaa.

Maailma, jossa empatia läpileikkaisi arkea, olisi parempi maailma. Ei vain siksi, että ihmiset tietäisivät, miltä tupakantumppi saimaannorpan vatsassa, ikäihmisen arki köyhyysrajalla tai päihdesairaus avun piiriin pääsyä odottavasta tuntuvat, vaikka siitäkin olisi hyötyä. Ajattelen, että sellainen maailma olisi yksinkertaisesti vain parempi.

Mahdollinen tuleva valtiovarainministeri Purra ja minä olemme siksi täysin eri mieltä siitä, etteikö empatiaa tarvita politiikassa. Kyllä tarvitaan. Kyky asettua toisen saappaisiin on arvokas taito, joka kannattelee niin päätöksenteossa kuin elämässä noin ylipäätään.

Hyvät kuulijat,

Solidaarisessa yhteiskunnassa pidetään kaikki mukana ja taataan jokaiselle toimeentulo, terveydenhuolto ja palvelut. Solidaarisuus on huolenpitoa niin ihmisistä kuin ympäristöstä. Kun RKP:llä kyllästetty oikeistokonservatiivien joukko istuu pian Säätytalolla muodostamassa tulevaa hallitusta, olen solidaarisuudesta hyvin huolissani.

Sillä kun oikeisto puhuu yhteiskunnasta lukuina, mekaanisena taloutena, me ymmärrämme sen olevan myös muuta. Kun empatiaa ylenkatsotaan maalaamalla kuvaa meistä ja heistä, hyödyllisistä ja haitallisista, me tiedämme, että ihmisarvo on rikkumaton.

Oikeistolle sosiaaliturva on liian korkea, työmarkkinat liian jäykät ja verotus varkautta. Mutta ehkä, jos he viettäisivät yhä enemmän aikaa myös muidenkin kuin yhteiskuntamme parhaiten toimeentulevien parissa – heidän kanssaan, joilla ei ole terveyttä tehdä työtä, varaa maksaa laskuja tai kattoa pään päällä – ehkä hekin ymmärtäisivät, ettei kova politiikka ole se muutos, jota tämä hyvinvointivaltio tarvitsee.

Konservatiiveille tasa-arvo ei tarkoita aitoa yhdenvertaisuutta tai oikeudenmukaisuus keskinäistä kunnioitusta. Mutta ehkä, jos he viettäisivät yhä enemmän aikaa muidenkin kuin yhteiskunnan tiukkoihin normeihin solahtavien ihmisten kanssa – heidän kanssaan, joita työnantaja ei nimen vuoksi palkkaa tai joiden perhe on monimuotoisempi kuin vanhoillinen ydinperhekäsitys opettaa – ehkä hekin ymmärtäisivät, että vapaus olla kuuluu kaikille.

Arvoisat kuulijat,

En yllättynyt siitä, ettei Orpo kelpuuta SDP:tä kanssaan Säätytalon pöytiin neuvottelemaan.

Vielä on kirkkaana mielessä, miten kokoomus vaalien alla mainosti kissan kokoisilla kirjaimilla koonneensa siivousryhmän putsaamaan paikat Marinin hallituksen jäljiltä. Ikään kuin oikeudenmukaisuutta vahvistanut, sosiaali- ja terveyserojen kaventamiseen tähdännyt, ihmisten toimeentuloa turvannut ja suomalaisten osaamistasoa vahvistanut politiikka olisi kasa torakoita, joiden häätämiseksi tuholaistorjujat hälytetään paikalle.

Hyvä yleisö,

Olisiko Suomi kovan oikeiston johdolla nyt paremmalla tolalla? Olisimmeko me selvinneet läpi vaikean pandemian paremmalla tavalla? Tuskin.

Poikkeuksellisina aikoina on tarvittu poikkeuksellisia päätöksiä. Oikeiston johdolla kuntien taloutta ei olisi tuettu pandemian keskellä, yrityksiä ei olisi avustettu mittavilla tukipaketeilla, laajat irtisanomiset olisivat tehneet tuhoaan, työttömyysturvaa olisi heikennetty, samoin työntekijöiden asemaa. Ei olisi tullut maksutonta toista astetta, perhevapaauudistusta, miljoonien lisärahoitusta koulutukseen, pienimpien eläkkeiden korotuksia, uutta eläinsuojelulakia ja niin edelleen.

Kaikesta tästä välttämättömästä ja tärkeästä työstä huolimatta eduskuntavaalien alla julkista keskustelua hallitsi puhe vääjäämättömyydestä. Yhdeksän miljardia, kuusi miljardia. Leikkaus sieltä, indeksijäädytys täältä.

Oikeisto toisti vaalien alla mantraa siitä, kuinka Suomi on ajamassa kaasu pohjassa alas jyrkänteeltä. He toistivat kerta toisensa jälkeen, kuinka meitä odottaa katastrofi ja taloustaantuma, joiden edessä ainoa vaihtoehto on leikata, kiristää ja karsia tavallisten ihmisten hyvinvoinnista, toimeentulosta ja elintasosta. Samaan aikaan heidän mielestään palkkoja ei ole varaa nostaa ja työttömyysturvaakin tulisi heikentää.

Hyvät ystävät,

toivon todella, että tämä vaihtoehdottomuus ei ohjaa Säätytalolla käytäviä hallitusohjelmaneuvotteluja. Toivon, että nämä olivat vain kovia vaalipuheita.

Nyt ei ole aika leikata tulevaisuudesta, vaan panostaa siihen. Tottakai julkinen talous on otettava vakavasti, mutta ei vastuuttomasti.

Paras tapa laittaa talous kuntoon on huolehtia osaamisesta ja hyvinvoinnista sekä toteuttaa fiksua työllisyyspolitiikkaa. Kasvun luominen ja työllisyysasteen nostaminen eivät tapahdu kepillä, vaan porkkanalla ja välittämisellä: estämällä ihmisten syrjäytyminen, tarjoamalla tukea osaamisen vahvistamiseen, poistamalla terveyshaasteiden luomaa muuria matkalla kohti työmarkkinoita ja madaltamalla työllistymisen taloudellista kynnystä ilman, että toimeentuloa heikennetään merkittävästi.

Se, mitä Marinin hallitus sai aikaan ‒ ennätyksellinen työllisyys, kriisienhoito, vaalien alla antamiemme lupausten täyttäminen ‒ ei ole voima, joka tätä maata tuhoaa ‒ päinvastoin. Oikeistokonservatismi ja tuulahdukset menneestä ovat myrkkyä niille tulevaisuuden kasvun ja hyvinvoinnin siemenille, jotka vasta hetki sitten istutettiin.

Ei tarvitse katsoa pitkälle, riittää kun vilkaisee Ruotsiin tai Isoon-Britanniaan nähdäkseen, mitä voi tapahtua, kun oikeistokonservatiivinen hallitus nousee valtaan: talous on kuralla, ihmisten arki pilalla. Vaalilupauksia on petetty, yhteistyön kulttuuri monilta osin hylätty.

Arvoisat kuulijat,

Suomi on menestynyt, koska olemme osanneet sopien rakentaa kilpailukykyä, vakautta ja hyvinvointia. Viime vuosina tätä yhdessä tekemisen kulttuuria on kuitenkin haastettu voimalla etenkin juuri hallitusta nyt muodostavien puolueiden toimesta.

Me emme sorru samaan. Me ymmärrämme, että Suomen turvallisuuden paras tae on paitsi toimiva ja oikeudenmukainen hyvinvointivaltio, myös vahva sopimisen kulttuuri.

SDP puolustaa jatkossakin sopimusjärjestelmää ja on valmis turvaamaan työntekijöiden oikeuksia myös lainsäädäntöteitse. Työelämän kehittämistä on jatkettava muun muassa vahvistamalla työehtosopimusten yleissitovuutta, toteuttamalla alipalkkauksen kriminalisointi ja antamalla ammattiliitoille sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaltuutetuille itsenäinen kanneoikeus työntekijöiden oikeuksien turvaamiseksi. Nämä ovat tärkeitä asioita myös kaksien työmarkkinoiden rakentumisen estämiseksi.

Työntekijöiden oikeudet eivät saa jäädä juhlapuheiksi. Ne on tehtävä ja elettävä todeksi. Työ on parasta sosiaaliturvaa vain, jos sananparsi pitää sisällään myös ajatuksen kokoaikaisesta työstä, jolla aidosti tulee toimeen. Se on parasta sosiaaliturvaa, ei alityöllistyminen liian pienillä työtunneilla. Siksi osa-aikaisille työsuhteille tulisi säätää samanlaiset perusteet kuin määräaikaisille työsuhteille jo nyt on.

Hyvät kuulijat,

Jokaisen meistä aika täällä on rajallinen. Se kannattaa käyttää rakentaen, ei rikkoen. Yhteistyötä vaalien ja yksilökeskeisyyttä murtaen. Sillä vain sellaisella Suomella on hyvä tulevaisuus, jossa edistyksellisyys voittaa kippuraan käpertymisen, oikeudenmukaisuus eriarvoisuuden ja luottamus epätoivon.

Vain sellainen Suomi pärjää, jossa demokratia ja eloisa kansalaisyhteiskunta voittavat autoritarismin, jossa kansainvälisyys peittoaa nationalismin ja jossa avoimuus toimii vastavoimana konservatiiviselle taantumukselle.

Aivan lopuksi, hyvä juhlaväki,

Vappu on työväen juhlapäivä. Se on myös yhtenäisyyden, yhdessä tekemisen ja yhteisöllisyyden päivä. Me suomalaiset kansana pärjäämme kyllä jatkossakin, kunhan vain pidämme yhtä.

Näiden sanojen myötä, toivotan teille oikein hyvää työväenjuhlaa, hauskaa vappua!