SDP:n Paula Werning: Onko ulosoton tarkoitus rangaista vai auttaa ihmisiä takaisin jaloilleen?
– Suomessa ei täysin ymmärretä, mitä kustannuksia yhteiskunnalle aiheutuu, kun henkilö jää panttivangiksi ulosottoon ilman realistista ulospääsyä. Tällaisessa tilanteessa velallisen mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan ja olla sen tuottava jäsen kaventuvat huomattavasti. Ulosoton tulisi auttaa ihmisiä takaisin jaloilleen, ei syventää heidän velkakierrettään, painottaa Ulosottoon joutuneiden tukijat Eduskunnassa -ryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Paula Werning (sd).
Eduskunnan Ulosottoon joutuneiden tukijat -ryhmä tapasi 12. marraskuuta Takuusäätiön, Kuluttajaliiton ja Solidate Oy:n edustajia keskustellakseen ulosoton toimivuudesta ja velallisten tilanteen parantamisesta. Suomessa on kova tarve inhimillisemmälle järjestelmälle, jonka tavoitteena olisi ihmisten auttaminen ja saaminen ulos taloudellisista umpikujista, ei heidän rankaisemisensa.
Velallisten maksukykyä tulisi arvioida vuosittain, jotta voidaan realistisesti tarkastella heidän mahdollisuuksiaan maksaa velkansa pois. Jos maksukykyä ei ole, tilanteeseen pitäisi puuttua velkajärjestelyin, ei pitkittämällä ulosottoa. Nykyjärjestelmä, jossa ulosottomiehet saavat osan palkkiostaan provisiona, voi pahimmillaan myös pitkittää velallisten ahdinkoa.
– Nykyisessä järjestelmässä ulosottoprosessien pääasiallinen mittari on se, kuinka paljon rahaa saadaan perittyä, eikä se, kuinka monta ihmistä pääsee irti ulosotosta. Ulosoton onnistumista ei tulisi missään tapauksessa mitata pelkästään tuloksellisen perinnän kautta, sanoo Werning.
– Monet velalliset eivät pysty selviytymään veloistaan, jotka koostuvat useista pienistä, mutta kalliiksi käyvistä lainoista. Korkeat kulut ja korot tekevät velan maksamisesta mahdotonta. Lainamäärille tulisi säätää eurojen ja laina-ajan suhteen kattorajat, kuten esimerkiksi Norjassa on tehty, jotta velalliset eivät ajaudu ylitsepääsemättömään tilanteeseen velkojen kanssa. Velallisen lopullinen maksama summa ei saa ylittää alkuperäistä velkaa moninkertaisesti. Esimerkiksi nykytilanteessa 30 000 euron lainan takaisinmaksun hintalapuksi muodostuu jopa 150 000 euroa, Werning korostaa.
Kohonneet elinkustannukset, kuten ruoan ja polttoaineen hinnat, rasittavat kotitalouksien taloutta. Velkaantumisen taustalla on taloudellisen pelivaran kaventuminen. Monella suomalaisella on Kuluttajaliiton tekemän selvityksen mukaan puskurivaraa vain noin 100 euroa, mikä jättää heidät todella haavoittuvaan asemaan ja altistaa velkaongelmille elämän kriisitilanteissa.
– Velkaongelmat eivät ole vain yksilön, vaan myös yhteiskunnan haaste. Meidän on muutettava järjestelmää niin, että velkaongelmista on aidosti mahdollista päästä irti, jotta ihmiset voivat jälleen osallistua yhteiskunnan toimintaan täysivaltaisesti. Velkojen takaisinmaksun on oltava kohtuullista ja järjestelmän keskipisteen tulee olla ihmisten auttaminen eikä rankaiseminen. Ulosottoon joutuneiden tukijat -ryhmä jatkaa työtä inhimillisempien ratkaisujen edistämiseksi ja ulosottoprosessin kehittämiseksi siten, että se palvelee paremmin velallisia ja yhteiskuntaa kokonaisuutena, päättää Werning.
