SDP:n Lotta Hamari ja Helena Marttila: Sosiaalihuollon palveluvalikoiman rajaaminen on vastuutonta
Jo ennestään heikommassa asemassa oleville kävi huonosti kehysriihessä. Julkisen talouden suunnitelmassa on pidettävä huolta kaikkien lasten, nuorten ja perheiden oikeuksien toteutumisesta, muistuttavat demarikansanedustajat Lotta Hamari ja Helena Marttila.
Sosiaalihuoltolaki edellyttää hyvinvointialueiden järjestävän laadukkaita sosiaalipalveluita. Hallitus kiristää alijäämäisten hyvinvointialueiden tilannetta entisestään. Hallituksen kykenemättömyys vastata palvelutarpeen kasvuun ja sote-järjestelmän ahdinko ei mahdollista palveluiden kehittämistä asukkaiden parhaaksi, eikä edes nykyisten palveluiden säilyttämistä.
Sosiaalihuollon palveluvalikoiman supistaminen 100 000 000 eurolla vuodessa on vain yksi esimerkki, miten lasten, nuorten ja perheiden tukea haastavissa elämäntilanteissa heikennetään jo ennestään vaikeiden päätösten jatkoksi.
“100 miljoonan leikkaaminen pois sosiaalihuollon tehtävistä aiheuttaa suuren rakenteellisen heikennyksen, mitä ei pistemäisillä toimilla pystytä peittämään. Kaiken kukkuraksi ei ole määritelty, mistä tämä leikkaus tarkalleen aiotaan tehdä”, toteaa Hamari. “Sosiaalihuollon asiakkaina on paljon kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä, joiden käyttämien palveluiden karsiminen asiantuntijoidenkin mukaan heikentää heidän asemaansa vielä lisää”, hän jatkaa.
Vaikka palveluiden myöntäminen perustuu yksilölliseen palvelutarpeen arviointiin, ei mitään asiakasryhmää voida sulkea palveluista hyvinvointialueen ohjeistuksen perusteella. Yksittäisen palvelun poistaminen kohdistuisi usein myös melko rajatun asiakasryhmän oikeuksiin.
Sosiaalihuoltojärjestelmä on monimutkainen kokonaisuus. Yhden palvelun karsiminen sosiaalihuollon palveluvalikoimasta todennäköisesti lisäisi toisen palvelun käyttäjien määrää. Sosiaalihuollosta leikkaaminen ei siis tuo niitä säästöjä, joita hallitus leikkauksillaan tavoittelee.
“Tällainen säästöjen räiskiminen ei anna kovin vastuullista kuvaa hallituksen toiminnasta. On epäselvää, koskisiko palveluvalikoiman rajaus vain ei-lakisääteisiä palveluja, eli käytännössä ennaltaehkäisevää tukea, vaiko laajemminkin sosiaalihuoltoa. Eteen voi siten tulla myös perusoikeudellisia kysymyksiä siitä, toteutuuko perustuslailla turvattu oikeus riittäviin sosiaalipalveluihin”, sanoo aiemmin lastensuojelussa sosiaalityöntekijänä toiminut Marttila.
Sosiaalityöhön kohdistuvia säästöjä yritetään hakea myös nipistämällä ammattihenkilöiden pätevyydestä. Lastensuojelun työvoimapulan ratkaisuksi hallitus esitti kehysriihessä huolestuttavasti sosiaalityöntekijöiden sijaisten kelpoisuusvaatimusten heikentämistä. Marttila huomauttaa lastensuojelun sosiaalityön olevan alan kaikista vaativinta työtä. Kelpoisuusehtojen alentaminen on huono ratkaisu lasten ja perheiden oikeusturvan kannalta.
Leikkaamalla sosiaalihuollon rahoituksesta hallitus toimii omaa hallitusohjelmaansa vastaan, sillä se on siinä aiemmin linjannut, että ennaltaehkäisevien palveluiden saatavuutta ja palvelujen vaikuttavuutta olisi syytä edistää. Näyttöön perustuva suositustyö on sosiaalialalla aivan alkuvaiheessa. Oikea suunta olisi panostaa nyt ennaltaehkäisevään ja näyttöön perustuvaan työhön sosiaalihuollossa. Hallituksen tavoitetta ei tue myöskään osan sosiaalialan osaamiskeskusten lakkauttaminen, samaan aikaan, kun vaikuttavuuden rakenteita yritetään parantaa.
