SDP:n Lauri Lyly: Tarvitsemme kasvua, emme riitelyä – silti työllisyyttä ja kestävää kasvua lisääviä positiivisia toimia ei ole vielä hallitusneuvotteluista kuultu
Olen huolestuneena seurannut, miten viime aikoina hallitusohjelmaneuvotteluihin liittyen ovat esillä olleet työntekijöiden asemaan kohdistuvat heikennykset. Hämmästyttävää on se, että ne koskevat vain työntekijäpuolta. Vastaavia esityksiä ja muutoksia ei ole juuri näkynyt työnantajien tilanteeseen liittyen.
Työntekijöiden asemaa esitetään heikennettäväksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkauksilla, paikallisen sopimisen lisäämisellä ohi työehtosopimuksien määräysten, ay-jäsenmaksujen vähennysoikeuden poistolla, lakkosakkoja korottamalla, asumistukea leikkaamalla. Valitettavasti työllisyyttä ja kestävää kasvua lisääviä positiivisia toimia ei ole juuri nähty.
Tässä yhteydessä kiivaimmilta esittäjiltä tuntuu unohtuvan tärkein asia. Neuvotteluosapuolet pitäisi saada tasavertaiseen asemaan, jotta aitoa paikallista sopimista ja kehittämistä saadaan aikaiseksi. Sanelemalla sitä ei saa. Sitä ei myöskään saada sillä, että toisen osapuolen asemaa heikennetään. Tällä hetkellä osapuolet ovat kohtuullisen tasavertaisia keskusjärjestö- ja liittotasolla, mutta työpaikoilla työnantajat ovat selvästi vahvemmassa neuvotteluasemassa. Hieman työntekijöiden asemaa vahvistaa nykyinen työvoimapula.
Esittäjiltä unohtuu myös se, että työehtosopimusten mahdollistamasta paikallista sopimisesta käytetään vain murto-osa. Järjestäytyneissä yrityksissä tämä pieni käyttö selittynee sopimisosaamisen ja todellisen tarpeen puutteella. Järjestäytymättömissä yrityksissä halutaan lakisääteisesti työehtosopimuksia laajempaa sopimista ohi luottamushenkilön. Kiky-sopimusta neuvoteltaessa oli järjestäytymättömille yrityksille tarjolla sama työehtosopimuksen määrittelemä paikallinen sopiminen velvollisuuksineen kuin järjestäytyneessä kentässä on. Suomen Yrittäjät hylkäsi esityksen. Se kertoo osaltaan halusta tasavertaisesta sopimisesta.
Myös rangaistuksia eli lakkosakkoja ollaan lisäämässä, vaikka kehittämistoimet pitäisi kohdistaa neuvottelujärjestelmään, ilmoitusaikoihin ja sovittelujärjestelmän kehittämiseen kolmikantaisesti. On muistettava, että valtaosa lakoista liittyy työehtosopimusneuvottelutilanteisiin laillisena toimenpiteenä, kun neuvotellen tulosta ei ole saatu aikaiseksi.
Myös VM laittoi lusikkansa soppaan ay-jäsenmaksun ja ansioturvan leikkaamisesityksillään. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan ansio-osa maksetaan työnantajien ja työntekijöiden vakuutusmaksuilla. Perusosa rahoitetaan veronmaksajien yhteisestä pussista. Mikäli ansioturvaa leikataan, se alentaa em. vakuutusmaksuja ja siitä ei kerry suoraan valtion budjettiin säästöjä. Saattaa olla jopa niinkin, että menot lisääntyvät, kun ansioturvan lakkaamisen yhteydessä tulot alenevat ja työttömät joutuvat yhä useammin asumistuen varaan.
Tässäkin ansioturvan leikkausesityksessä unohdetaan, että tärkeimmät työllistymisen esteet liittyvät työn vaatimaan osaamiseen, työ on eri paikkakunnalla missä työntekijä asuu ja työttömän terveysongelmiin. Näiden hoitamiseen pitää panostukset laittaa, koska niillä on todellista vaikutusta työllistymiseen. Myöskään tutkimuksilla ei ole voitu osoittaa mitään suurta työllistymispiikkiä ansioturvan loppumisen yhteydessä. Sekin osaltaan tukee noita em. työllistymisen esteitä.
Ay-jäsenmaksu on suoraan työhön ja tulonhankkimiseen liittyvä verovähennys. Sillä rahoitetaan työehtoihin liittyviä neuvotteluita, saadaan työsuhteeseen liittyviä oikeudellisia palveluja ja koulutetaan muun muassa paikallisen sopimiseen kykenevät luottamushenkilöt. Viimekädessä on kysymys palkansaajan toimeentulon turvaamisesta.
Mielestäni jatkossakin työelämän kehittämisen tärkein foorumi pitää olla kolmikantainen asioiden valmistelu yhteistyössä hallituksen, työnantaja- ja palkansaajapuolen kanssa. Sen linjauksen soisi olevan myös tulevassa hallitusohjelmassa. EK vetäytyi muutama vuosi sitten palkka- ja työehtoihin liittyvistä neuvotteluista, jonka seurauksena poistui yksi työkalu ohjata talouden ja työllisyyden kehittämistä Suomen kanto- ja kilpailukyky huomioon ottaen. Tarvitsimme tämänkaltaista työkalua ja eri järjestelmien suurempia taloudellisia puskureita talouden syklien hoitamiseksi nykyistä paremmin ja toivoisin, että näitä kehitettäisiin edelleen yhdessä hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kanssa.
Työelämää yhdessä kehittämällä luomme työllisyydelle ja kestävällä kasvulle hyvät edellytykset. Vai siten turvaamme hyvinvointiyhteiskuntamme tarvitsemat resurssit. Tarvitsemme kasvua, emme riitelyä.
