SDP:n Johan Kvarnström: Hallitus ottaa haavoittuvassa asemassa olevilta vanhuksilta ja vaikeuttaa hoitohenkilökunnan työtä

– Hallitus perustelee lykkäämistä henkilöstöpulalla, mutta ilman henkilöstömitoituksen lykkäämistä, hallitus ei pystyisi tekemään 89 miljoonan euron säästöä, kuten nyt tapahtuu, ja tämä vaikuttaakin olevan päätöksen ratkaisevin motiivi, Kvarnström sanoo.

Iäkkäiden henkilöiden tehostetun palveluasumisen ja pitkäaikaisen laitoshoidon toimintayksiköiden henkilöstömitoitus kirjattiin vanhuspalvelulakiin vuonna 2020. Velvoite vähintään 0,7 työntekijän henkilöstömitoituksesta asiakasta kohden tulisi voimaan siirtymäaikana. Nykyisin vaatimus on 0,65 ja joulukuusta alkaen vaatimus nostettaisiin 0,7:ään.

Tätä tavoitetta ei kuitenkaan saavuteta, kun eduskunta äänesti tänään hallituksen esityksen mukaisesti henkilöstömitoituksen parantamisen siirtämisestä vuoteen 2028. Kvarnström kuuluu niihin, jotka äänestivät ehdotusta vastaan ja arvostelevat sitä ankarasti.

– Henkilöstömitoituksen parantaminen on tähän mennessä onnistunut niissä hoivayksiköissä, joissa siihen on tavoitteellisesti pyritty. Ero 0,65:n ja 0,7:n välillä näyttää vain pieneltä kirjaukselta, mutta se tekee hoitajien työstä huomattavasti kestävämpää etenkin eettiseltä kannalta.

0,7 mitoituksen jo täyttäneiden yksiköiden määrä on koko ajan kasvanut ja monilla niilläkin, jotka eivät ole vielä tavoitteeseen päässeet, on valmiina toteuttamiskelpoisia suunnitelmia joulukuuhun tähdättyjen vaatimusten saavuttamiseksi. Nyt hallitus tuhoaa kaiken tämän tärkeän työn, Kvarnström sanoo.

Hänen mielestään sekä asiakkaat että henkilöstö kärsivät hallituksen linjasta.

– Sairastuneet ovat vanhuksia, jotka tarvitsevat kipeästi hoitoa. Vanhustenhuollon laatu heikkenee, eikä henkilöstö saa pitkään kaivattuja ja odotettuja edellytyksiä hoitaa työtään tarkoituksenmukaiseksi ja kestäväksi katsomallaan tavalla, Kvarnström sanoo.

Hän huomauttaa, että Marinin hallitus paitsi muutti vanhuspalvelulakia myös panosti enemmän hoitajakoulutukseen.

– On kuitenkin muistettava, että riittävä henkilöstömitoitus estäisi hoitohenkilöstöä siirtymästä pois alalta ja parantaisi heidän mahdollisuuksiaan tehdä työtään laadukkaasti arvojaan vastaavalla tavalla. Työolojen parantuminen kannustaa palaamaan alalle, kun hoitajat tietävät, että he voivat tehdä työnsä hyvissä olosuhteissa. Alan houkuttelevuus paranisi, mutta se ei näytä painavan hallituksen vaakakupissa yhtä paljon kuin säästö, Kvarnström sanoo.