SDP:n Helena Marttila: Naisiin kohdistuva väkivalta on yksi Suomen vakavimmista ihmisoikeusongelmista
Naisiin kohdistuva väkivalta on syvä ja monitasoinen ongelma, joka uhkaa naisten oikeuksia, turvallisuutta ja elämänlaatua Suomessa. Tilastot ovat karua luettavaa: yli puolet suomalaisista naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai väkivallalla uhkailua.
Raiskauskokemuksia on joka kuudennella naisella. Vuonna 2023 poliisin tietoon tuli yli 12 000 pari- ja lähisuhdeväkivaltarikosta, joiden uhreista 75 prosenttia oli naisia. Jokaisen luvun takana on ihminen – nainen, joka elää pelossa ja turvattomuudessa.
Vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset kohtaavat usein vielä suuremman väkivallan riskin. Kunniaan liittyvä väkivalta on esimerkki ilmiöstä, jonka erityispiirteitä viranomaiset eivät aina tunnista riittävästi. Tämä jättää monet uhrit vaille apua, jota he kipeästi tarvitsisivat. On kestämätöntä, että Suomi – ihmisoikeuksien puolustajana tunnettu maa – epäonnistuu kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien naisten suojelemisessa.
Syksyn aikana esille nousseet nuorten miesten asenteet ovat pysäyttäviä. Joka neljäs alle 35-vuotias mies uskoo, että nainen voi ansaita väkivallan ulkonäkönsä, pukeutumisensa tai käytöksensä vuoksi. Koko miesväestöstä näin ajattelee joka viides. Nämä luvut paljastavat syvän arvomaailman ongelman, jonka korjaamiseen ei ole enää varaa odottaa. Väkivallan oikeuttaminen millään perusteella on täysin mahdotonta hyväksyä.
Lähisuhdeväkivallalla on valtavat taloudelliset ja inhimilliset kustannukset. Julkinen terveydenhuolto käyttää vuosittain noin 150 miljoonaa euroa väkivallan seurausten hoitamiseen. Lisäksi lapset, jotka todistavat väkivaltaa kotonaan, kantavat usein traumoja mukanaan aikuisuuteen asti. Ilman tehokkaita toimia väkivallan kierre siirtyy sukupolvelta toiselle.
Suomi on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin, kuten Istanbulin sopimukseen, mutta sitoumukset ovat arvottomia, jos niitä ei panna täytäntöön. Sopimus edellyttää muun muassa riittävää turvakotiverkostoa ja tukipalveluita. Meillä pitäisi olla vähintään 550 turvakotipaikkaa, mutta tällä hetkellä niitä on vain 230. Jokainen puuttuva paikka merkitsee naista, joka jää vaille turvaa.
Naisiin kohdistuvan väkivallan torjuminen vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa:
- Ennaltaehkäisy: Sukupuolistereotypioiden purkaminen kouluissa ja työpaikoilla sekä väkivallattomien toimintatapojen opettaminen lapsille ja nuorille.
- Uhrien suojeleminen: Turvakotiverkoston laajentaminen ja järjestöjen, kuten Naisten Linjan ja Ensi- ja turvakotien liiton, rahoituksen turvaaminen.
- Tekijöihin puuttuminen: Vähemmän puheita, enemmän konkreettisia toimia asenteiden muuttamiseksi.
Jokaisella naisella on oikeus elää ilman väkivallan pelkoa. Tämä ei ole utopiaa vaan saavutettavissa oleva tavoite, jos olemme valmiita toimimaan. Jokainen päivä, jolloin viivyttelemme, on päivä, jolloin joku joutuu väkivallan uhriksi. Nyt on aika kantaa vastuu ja rakentaa Suomi, jossa jokainen nainen voi elää turvallisesti – ilman pelkoa.
