SDP:n Eloranta: Yksinasuvien asemaa edistettävä poikkihallinnollisella ohjelmalla
Suomessa asuu yli 1,3 miljoonaa yksinasuvaa ihmistä. Kyseessä on moninainen ryhmä, jossa elämäntilanteet poikkeavat toisistaan huomattavasti. Yksinasuville löytyy kuitenkin yhdistäviä kuormittavia tekijöitä, joihin on syytä pureutua. Näitä ovat esimerkiksi sosiaaliset riskitekijät, korkeampi syrjäytymis- ja köyhyysriski sekä asema asuntomarkkinoilla. Näihin tulee etsiä ratkaisuja tulevalla vaalikaudella poikkihallinnollisessa ohjelmassa.
– Yksinasuminen on lisääntynyt Suomessa koko 2000-luvun ajan. Kehityksestä huolimatta, yksinasuvien ryhmä on politiikassa näkymätön. Muilla ihmisryhmillä, kuten opiskelijoilla, eläkeläisillä, lapsiperheillä on omat etujärjestönsä ja heidän asiaansa edistetään kohdistetuilla toimilla. Nyt on yksinasuvien vuoro tulla kuulluiksi, taustoittaa Eeva-Johanna Eloranta.
Yksinasuvien palvelujen saatavuus ja osallisuus yhteiskunnassa on turvattava nykyistä paremmin. Esimerkiksi sote-palveluissa tulee lisätä henkilökunnan tietoisuutta yksinasuvien erilaisista elämäntilanteista ja esimerkiksi yksinäisyydestä. Hyvinvointialueille voitaisiin luoda vastuuhenkilöjärjestelmä, joka palvelisi erityisesti yksineläviä.
– Asumisen kulut ovat yksinasuville muita korkeammat. Yksinasuvien asumistuen laskentaperusteita tulee tarkistaa ja enimmäisasumismenoja nostaa. Yhteisöllisiä asumismuotoja on syytä tukea, joissa on käytössä esimerkiksi monipuoliset yhteiset palvelut. Tämä edellyttää sääntelyn esteiden purkamista kaavoituksessa. Omistusasumisen mahdollistamisen nykyistä helpommin yksinasuville on syytä selvittää, kertoo Eeva-Johanna Eloranta.
Ohjelmassa tulee käsitellä erilaisia yhdenvertaisuuden kysymyksiä, kuten toimeentulo-ongelmia ja syrjäytymisriskiä. Lisäksi tulee kartoittaa keinoja tahattoman yksinäisyyden välttämiseen ja esittää toimenpiteitä niiden ratkaisemiseksi. Julkisia tiloja tulee kehittää niin, että ihmisille syntyy arkeen paikkoja kohdata toinen toisiaan.
Yksinäisyyden vastaisesta työstä entistä johdonmukaisempaa
Yksinäisyyden vähentämisen eteen on tehty Suomessa paljon töitä. Tästä huolimatta yksinäisyys ei ole vähentynyt. Suomesta on puuttunut kokonaisvaltainen työskentelynäkökulma, joka mahdollistaisi toimien arvioimisen johdonmukaisesti, tutkimusperusteisesti sekä pitkällä aikavälillä.
– Tästä syystä perustin tänä vuonna eduskuntaan ryhmän pohtimaan keinoja kaiken ikäisten yksinäisyyden ja ostrakismin eli sosiaalisen ulossulkemisen vähentämiseksi Suomessa. Ryhmän tavoitteena on edistää määrätietoista työtä kansallisen yksinäisyysstrategian ja toimenpideohjelman keinoin, Eloranta päättää.
