SDP:n Eloranta: Oppilaiden oikeudesta oppimateriaaleihin ei pidä tinkiä
SDP:n kansanedustaja, sivistysvaliokunnan jäsen Eeva-Johanna Eloranta on huolissaan peruskoulun ja toisen asteen oppimateriaalien tilanteesta. Eloranta kysyy kirjallisessa kysymyksessään hallitukselta, mihin toimenpiteisiin se aikoo ryhtyä, jotta jokaiselle oppilaalle ja opiskelijalle turvataan oikeus tarpeenmukaisiin laadukkaisiin ammattimaisesti tuotettuihin oppimateriaaleihin. Elorannan mukaan oppilailla ja opiskelijoilla tulisi olla halutessaan oikeus myös paperisiin kirjoihin.
– Vaikka oppimateriaalit muodostavat vain pienen murto-osan, noin yhden prosentin, koulunkäynnin kokonaiskustannuksista, ei kaikilla koululaisilla ole oppi- ja harjoituskirjoja kaikissa lukuaineissa. On hyvä, että päätösvalta sen suhteen, mitä oppikirjoja opettaja käyttää, on opettajalla itsellään. Tulisi silti varmistaa, että kouluilla on riittävä rahoitus hankkia jokaiselle oppilaalle koulu- ja harjoituskirjat kaikkiin lukuaineisiin. Koulujen välillä on tässä suuria eroja, ja oppilaiden ja opiskelijoiden yhdenvertaisuus ei toteudu, Eloranta toteaa.
Eloranta nostaa esiin Ruotsissa tänä vuonna toteutetun koululain uudistuksen, jolla haluttiin varmistaa opetuksessa käytettyjen oppimateriaalien laatu. Uudistuksella pyrittiin myös tasaamaan koulujen ja opettajien välisiä eroja, sekä turvaamaan kaikille koululaisille yhdenmukainen oikeus opetukseen. Lakiin kirjattiin velvoite ammattimaisesti valmistetuista oppimateriaaleista. Elorannan mukaan myös Suomessa olisi syytä arvioida tarve lakiin kirjatusta oppilaan oikeudesta tarpeenmukaisiin ja laadukkaisiin oppimateriaaleihin.
Eloranta korostaa paperisten oppimateriaalien tarvetta myös toisella asteella.
– Toisen asteen koulutuksen maksuttomuuden myötä – jota hallitus ei toivottavasti aio kuitenkaan supistaa – on iso osa koulutuksen järjestäjistä päättänyt tarjota opiskelijoille ainoastaan sähköiset oppimateriaalit muun muassa raha- ja tilasyistä. Lukiolaiset kertoivat arjestaan, että pahimmillaan sähköisten oppimateriaalien vuoksi lukiolainen joutuu heti lukion alussa päättämään, mitkä oppiaineet haluaa kirjoittaa ylioppilaskokeessa, jotta saa pidempiaikaisen lisenssin tiettyyn oppimateriaaliin. Sähköiset materiaalit eivät myöskään sovi jokaiselle: moni koki niiden käytön lisäävän silmien rasitusta ja keskittymishaasteita sekä vaikuttavan yöuniin ja huonontavan ergonomiaa. Opiskelijoilla tulee olla oikeus painettuun oppimateriaaliin myös toisella asteella, Eloranta vaatii.
– On havaittavissa, että niissä Euroopan maissa, joissa koulumateriaaleihin panostetaan enemmän, saavutetaan myös korkeampia PISA-tuloksia. On siis ilmeistä, että laadukkaiden ja oppilaiden tarpeiden mukaisten oppimateriaalien saatavuudella ja kattavalla käytöllä on yhteys korkeampiin oppimistuloksiin. Ne tasaavat myös koulujen ja opettajien välisiä eroja ja edistävät tasa-arvoisuutta. Perusopetuksen indeksileikkaukset tulevat aiheuttamaan kunnille säästöpaineita ja vaarassa ovat myös oppimateriaalit. On välttämätöntä kuitenkin huolehtia siitä, että kaikilla oppilailla ja opiskelijoilla on yhtäläinen oikeus laadukkaisiin oppimateriaaleihin, jotka ovat tärkeä edellytys oppimiselle, Eloranta sanoo.
