SDP:n Eloranta: Oppilaiden käsityötaitojen rapautuminen vaatii toimia
SDP:n kansanedustaja, sivistysvaliokunnan jäsen Eeva-Johanna Eloranta on jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen käsityön opetuksen aseman vahvistamisesta. Eloranta on huolestunut lasten ja nuorten käsityötaitojen tasosta sekä käsityön opetuksen eriarvoisuudesta kuntien välillä. Elorannan mielestä käsityön opetusta tulee lisätä ja painottaa nykyistä enemmän ylemmille vuosiluokille.
– Käsityön opetus on tällä hetkellä sirpaloitunutta ja oppilaan kannalta tärkeää oppimisen jatkumoa ei pääse syntymään. Oppilaiden osaaminen jää usein hyvin heikoksi. Käsityön opettajien mukaan kuvaavaa on, että nykyään seitsemännellä luokalla oleva oppilas ei aina osaa leikata saksilla kunnolla tai pidellä niitä oikein kädessä. Myös erilaisten mittavälineiden käyttötaito on puutteellista. Mittamuutokset, yhteenlaskut ja vähennykset päässälaskuina eivät tahdo onnistua. Tällaiset taidot ovat kuitenkin tärkeitä kansalaistaitoja, jotka jokaisen nuoren tulisi oppia peruskoulussa, Eloranta sanoo,
Eloranta korostaa käsityön tunneilla opittavien taitojen moninaisuutta ja merkitystä. Käsityön oppiaine kehittää kädentaitojen lisäksi myös muun muassa erittäin tärkeitä ongelmanratkaisu-, hahmottamis- ja keskittymistaitoja sekä ekososiaalisia taitoja. Elorannan mukaan nämä ovat erittäin tärkeitä tulevaisuustaitoja, mutta nykyinen tuntijako ei mahdollista opetussuunnitelman mukaisten tavoitteiden oppimista. Eloranta näkee keskeisenä ongelmana myös opetuksen eriarvoisuuden kuntien välillä.
– Meillä on myös merkittävä ongelma käsityön opetuksen yhdenvertaisuudessa. Lapset ja nuoret ovat tällä hetkellä eriarvoisessa asemassa käsityön opetuksen osalta riippuen siitä, missä kunnassa asuvat. Nykyinen tuntijakoasetus painottaa taito- ja taideaineiden osalta paikallista päätöksentekoa. Taitojen karttumisen kannalta on eriarvoistavaa, kun mahdollisuus oppia käsityötaitoja riippuu kunnan halukkuudesta järjestää opetusta. Joissain kouluissa 4.–6.-luokilla yksi käsityönopettaja näkee ryhmänsä vain kahdeksan kertaa koko lukuvuodessa. Pitkäjänteinen taitojen rakentaminen on näillä resursseilla mahdotonta, Eloranta toteaa.
– Tuntijakoa tulisi muuttaa siten, että painopiste siirtyisi ylemmille vuosiluokille ja lisäksi käsityön tuntimäärää tulisi lisätä vähintään kahdella vuosiviikkotunnilla. Alkuopetuksessa käsityö on askartelumaista, materiaaleihin tutustumista. Vasta myöhemmillä luokilla motoriset taidot ovat kehittyneet käsityötaitojen oppimiseksi ja työturvallisuusmääräyksien vuoksi mahdollisuus käyttää erilaisia koneita ja laitteita alkaa vasta yläkoulussa. Siksi painopistettä tulisi siirtää ylemmille vuosiluokille. Nykyinen tuntijako ja tuntimäärä ei mahdollista oppilaille tarvittavien tärkeiden kansalaistaitojen oppimista, Eloranta toteaa.
