SDP:n Elisa Gebhard: Nuorilta leikkaaminen on kestämätöntä ja epäoikeudenmukaista
Kansanedustaja Elisa Gebhard (sd) katsoo, että hallitus tekee politiikkaa, joka kurjistaa kokonaisten sukupolvien elinoloja. – Tällä politiikalla tulee olemaan seurauksia. 90-luvun laman jäljet näkyvät yhä tänä päivänä niiden ikäluokkien hyvinvoinnissa, jotka silloin elivät nuoruuttaan.
Gebhardin mukaan hallituksen politiikka lisää eriarvoisuutta ja heikentää nuorten hyvinvointia, vaikka etenkin perussuomalaiset ovat hurskastelleet nuorisorikollisuuden torjumisella. Nuorten hyvinvoinnin turvaaminen ei tunnu kiinnostavan, ellei sitä voi käyttää keppihevosena ankaramman kriminaalipolitiikan ajamiselle.
– Ensin hallitus ajaa leikkauksillaan lapsiperheitä köyhyyteen, joka itsessään lisää nuorten syrjäytymisriskiä. Sitten hallitus leikkaa keinoista, joilla syrjäytymistä yritetään torjua, kuten nuorisotyöstä. Nuorisotyöllä ehkäistään nuorten yksinäisyyttä ja syrjäytymistä, ja moni nuori voi vihdoin tuntea kuuluvansa johonkin yhteisöön. Etsivällä nuorisotyöllä ja nuorten työpajatoiminnalla tavoitetaan esimerkiksi koulupudokkaita. Lastensuojelussa lyhennetään jälkihuollon kestoa haavoittuvassa asemassa olevilta nuorilta, jotka saattavat tarvita turvallisen aikuisen ohjausta ikätovereitaan pidempään, Gebhard muistuttaa.
Sisäministeri Mari Rantanen (HS 15.10.) ei näe suoraa yhteyttä sosiaaliturvan leikkausten ja nuorten rikollisuuden välillä. Silti hän katsoo, että nuoriso- ja jengirikollisuutta ennaltaehkäisevät keinot kannattaa käyttää huomattavasti aiemmin kuin vasta nuoren ollessa parikymppinen. Tällä hän myös perustelee jälkihuollon ikärajan laskua 25 ikävuodesta 23 vuoteen.
– Jos ennaltaehkäisyä on tarpeen tehdä paljon aiemmin, kuten ministeri Rantanen arvioi, niin olisi kiinnostavaa kuulla, millä keinoin hallitus aikoo nuoriso- ja jengirikollisuutta ennaltaehkäistä, kun tällä listalla näyttää olevan vain leikkauksia, Gebhard tivaa. – Hallitus on vakuuttunut siitä, että nuorisorikolliset saadaan kuriin rangaistuksilla. Ei kiinnosta syrjäytymisen torjunta eikä opiskelijoiden tai lapsiperheiden toimeentulo. Nuoret nähdään vain ongelmana, eikä tausta oireilun takana kiinnosta pätkän vertaa, hän jatkaa.
Opiskelijoiden toimeentuloa hankaloitetaan opinto- ja asumisen tuen leikkauksilla. Opiskelijan valmistuminen voi venyä ja mielenterveys olla koetuksella, kun toimeentulon rahoittamiseksi täytyy tehdä enemmän töitä kokopäiväisen opiskelun ohessa, mutta toisaalta silloin saattaa menettää taloudellisen kannustimen valmistua ajoissa.
– Työelämään siirryttäessä taloudellinen epävarmuus voi jatkua, kun määräaikaisen työsopimuksen solmiminen enintään vuodeksi ei enää edellytä perustetta määräaikaisuudelle. Tasapuolisuuden nimissä myös näiden työelämää koskevien lainsäädännöllisten muutosten vaikutus eri ikäryhmiin olisi selvitettävä eli tehtävä sukupolvivaikutusten arviointi, Gebhard ehdottaa.
Gebhard huomauttaa, että vaikka suurin osa nuorista kuitenkin voi hyvin, saavat he silti osansa hallituksen keppipolitiikasta.
– Osa nuorista aikuisista on tilanteessa, jossa voisi ostaa ensiasunnon, mutta tässäkin hallitus tulee nuorten kukkarolle laajentamalla varainsiirtoveron koskemaan myös heitä ensi vuoden alusta. Nuoret häviävät varainsiirtoveron kokonaisuudessa nimenomaan muiden kustannuksella.
Valtiovarainministeriön laskelmien mukaan oikeistohallitus ottaa ensi vuonna velkaa 11,5 mrd. euroa, mikä on 1,3 mrd. euroa enemmän kuin tänä vuonna.
– Hallitus perustelee toimiaan aina vain velkataakan vähentämisellä. Jos tarkoituksen pitäisi pyhittää keinot, niin tässä se ei kyllä päde. Hallituksen leikkauksille jää näin ollen vain yksi todellinen perustelu, ja se on hallituksen tekemä arvovalinta kurjistaa yksiä ja suosia toisia, hän päättää.
